Se tavallinen kauhutarina | A Classic Horror Story (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Roberto De Feo, Paolo Strippoli
Pääosissa: Matilda Anna Ingrid Lutz, Francesco Russo,
Peppino Mazzotta, Will Merrick, Yuliia Sobol, Alida Baldari Calabria,
Cristina Donadio, Francesca Cavallin, Justin Korovkin
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Netflix-striimauspalvelu on alkanut viime vuosien mittaan todellakin kiristämään tahtiaan alkuperäistuotantojensa suhteen. Ei ainoastaan, että uusia elokuvia ja sarjoja tuntuu tulevan joka viikko kourallinen lisää, mutta katsojina on vaikeaa enää pysyä edes perässä, että mitä on tulossa pian palveluun ja milloin. Otamme tällä kertaa käsittelyyn italialaisen Se tavallinen kauhutarina -elokuvan, joka kiinnitti huomioni selatessani tulevia nimikkeitä. Vaikka odotukseni olivatkin maltilliset, onnistui traileri vakuuttamaan minut näyttävyydellään. Onnistuiko itse elokuva yllättämään positiivisesti?

Viisi toisilleen tuntematonta ihmistä pyrkivät matkustamaan kimppakyydillä yhteiseen määränpäähän, kunnes he törmäävät puuhun väistäessään eläinraatoa tiellä. Palauduttuaan kolarista, he löytävät itsensä matkailuautosta keskellä ei mitään. Tie, jolla he ajoivat on kadonnut silmien ulottumattomiin ja tilalla on tiheä metsä, sekä aukio, jossa on näyttävä verenpunainen puumökki. Ihmetyksissään matkustajat alkavat tutkimaan paikkoja tarkemmin, kunnes he törmäävät paikan omistavaan kulttirinkiin.


Mistä sitä aloittaisi? Aloitetaan vaikka siitä, että Se tavallinen kauhutarina on nimensä lailla hyvin tyypillinen kauhutarina, joka pitää sisällään hyvin yksiulotteisia hahmoja, ennalta-arvattavan tarinan, sekä lukuisia viittauksia ja melkeinpä suoria kopioita muiden kauhuelokuvien tuotannoista. Ottaen huomioon sen, että elokuva pyrkii olemaan itsetietoinen ja se yrittää parhaansa mukaan naureskella kliseilleen, on lopputulos hiukan ristiriitainen toteutukseltaan. Miksi näin?

Vaikka kyseinen kauhuelokuva ei alakaan muutosta uuteen paikkakuntaan, kuuluu siihen auto, sekalainen joukkio ihmisiä ja epäonnistunut reissu paikasta A paikkaan B, joka ajaa heidät ''tuntemattoman'' äärelle. Joukkoon kuuluu muun muassa Matilda Anna Ingrid Lutzin esittämä ujo opiskelija Elisa, Francesco Russon esittämä videobloggaaja Fabrizio, Peppino Mazzottan esittämä nelikymppinen lääkäri Riccardo, Yuliia Sobolin esittämä tyypillinen vaaleaverikkö Sofia, sekä tämän brittiläinen poikaystävä Mark, jota esittää Will Merrick.


Tarina on hyvinkin tyypillinen perusteiltaan ja se johtuu siitä, että se lainailee jatkuvasti käyttämiään yksityiskohtiaan ja ratkaisujaan muista tunnetuista kauhuelokuvien tarinoista. Seuraamme, kuinka joukkio joutuu pakon edessä kolariin. Virkoessaan takaisin hereille he huomaavat, että kolaripaikka ei ole lähimaillakaan. Ympärillä on vain tiheää metsää ja pahaenteinen puumökki, joka kiinnittää ryhmän huomion näyttävyydellään ja omaperäisyydellään. Kuulostaako tutulta? Luultavasti onkin, koska olet katsonut kauhuelokuvia ennenkin.

Kuten olettaa saattaa kaikki yhteydet ovat poikki, joten avun saaminen tuntuu lähes mahdottomalta vaihtoehdolta. Jos olette metsiin sijoittuvia kauhuelokuvia katsoneet ainakin kerran elämässänne, tiedätte varmasti mitä seuraavaksi luultavasti tapahtuisi. No tietenkin, yksi matkalaisista päättää mennä tutkimaan mökkiä sisältä ja löytää sieltä hyvin erikoisia tavaroita ja esineitä, jotka viittaavat jonkin sortin kulttitoimintaan. Sen jälkeen itse kultti astuu kuvaan ja loput onkin historiaa. Elokuva joko viittailee tai lainailee asioita muista kauhuelokuvista ja suurimpina inspiraation kohteina toimivatkin The Cabin in the Woods-, Midsommar - loputon yö-, The Ritual-, sekä The Wicker Man -elokuvat.


Se tavallinen kauhutarina on siitä erikoinen elokuva, että se pyrkii parhaansa mukaan luoda kauhuelokuvien kliseistä komediaa, mutta silti tuntuu ottavan itsensä jopa poikkeuksellisen vakavasti. Elokuva tuntuu pitävän sisällään loistavia piirteitä sekä tunnelmallisesta, että visuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Ei ainostaan, että se leikittelee vahvasti punaisilla sävyillään ja erinomaisilla käytännön efekteillään, mutta kuvaus yllättää monipuolisella taiteellisella lähestymistavallaan. Uskaltaisinkin väittää, että elokuvan visuaalinen ilme pelastaaa sen täydelliseltä fiaskolta.

Vaikka elokuva onkin hyvin miellyttävää katsottavaa, on se tarinallisesti ja rakenteellisesti hiukan pettävä. Emme välitä käsiteltävistä hahmoistamme juuri ollenkaan, sillä tarina ei itsessään tunnu antavan niille tarvittavaa aikaa ja tilaa hengittää vapaasti, jotta heidän vaikutuksensa katsojaan olisi edes jossain määrin merkityksellinen. Investoituminen tarinaan on tämän vuoksi hiukan hankalaa ja jäljelle jääkin lopulta se, minkä näemme näytöllä. Elokuva on paikoitellen loistava, kun se ei yritä selitellä omaa olemassaoloaan katsojalleen. Kun se alkaa tekemään niin, itse vaikutus hiipuu minimiin ja potentiaali tuntuu valuvan ikävällä tavalla hukkaan.
 

Se tavallinen kauhutarina yrittää myös siinä sivussa kommentoida ihmisen suhdetta väkivaltaan ja ylipäätään sen viehätyksestä. Se on kieltämättä hieman erikoista, että kauhistelemme oikean elämän hirveyksiä uutisista päivittäin, mutta sen jälkeen kuitenkin päätämme etsiä raakoja kauhuelokuvia katsottavaksi viihteenä. Vaikka temaattisesti elokuva hipaiseekin näitä merkityksellisiä ja moraalisesti mielenkiintoisia asioita, ei keskittyminen siihen ole tarpeeksi vahvaa, että se jäisi mieleen kovinkaan poikkeuksellisena yhteiskuntakritiikkinä. Onneksi tarkka katsoja saattaa löytää teemojen keskeltä hyvin mielenkiintoisia puheenaiheita käytäväksi toisen osapuolen kanssa.

Kokonaisuudessaan Se tavallinen kauhutarina on keskitasoinen tuotos, joka tekee monia asioita oikein, mutta samaan aikaan polskii useasti vastavirtaan omia ratkaisujaan vastaan. Vaikka sanoisin, että teknisesti elokuvan olevan loistavalla tasolla, rakenteellisesti se tuntuu hyppelehtivän jatkuvasti hyvän ja surkuhupaisan välillä. Teos muistuttaa monella tapaa The Cabin in the Woods -elokuvaa, joka sentään onnistui pitämään itseironian ja uskottavuuden välisen siteen tasapainossa pitkin kestoaan, kun taas tämä elokuva tuntuu vain hyppelehtivän vuorotellen niiden välillä tehden sen tunnelmasta samalla hyvin ailahtelevaisen. Pettymyshän tämä oli, vaikka yritystä riittikin.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.7.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit