The Ritual (2017) - arvostelu

Ohjaus: David Bruckner

Pääosissa: Rafe Spall, Arsher Ali, Robert James-Collier, Paul Reid,

Sam Troughton, Matthew Needham, Jacob James Beswick, Maria Erwolter,

Hilary Reeves, Peter Liddell, Fransesca Mula, Kerri McLean

Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys

Kesto: 1 tunti 34 minuuttia

Palaamme jälleen Netflixin suoratoistopalvelun laajan tarjontaan parin vuoden takaisen alkuperäiselokuvan The Ritualin pariin. Elokuva perustuu Adam Nevillin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin. Se on tuotettu jopa yllättävän pienehköllä budjetilla, joten oli kiinnostavaa nähdä, kuinka laadukasta jälkeä voisimme odottaa. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat maltilliset, mutta toiveikkaat, sillä traileri näytti ainakin hyvin vakuuttavalta ja mielenkiintoiselta tapaukselta.

Kaveriseurue suunnittelee seuraavaa yhteistä matkaansa ulkomaille, kunnes yksi heistä yllättäen menettää henkensä valitettavissa olosuhteissa. Traumaattisen tapahtuman jäljiltä loput kaverukset päättävät mennä menehtyneen ystävänsä ehdottamalle patikointireissulle Ruotsiin kunnioittaakseen hänen muistoaan. Moitteettomasti alkanut matka saa kuitenkin suuria käänteitä, kun miehet päättävät ottaa oikotien suuren metsän halki ja toistensa kanssa kinastelevat kaverukset ovat lopulta samaa mieltä siitä, että heidän olisi vain pitänyt pysyä kotona.

Elokuva alustetaan pohjustamalla kaverusten suurta yhteistä menetystä. Viettäessään viatonta iltaa keskenään, Rob menettää henkensä epäonnisesti kioskissa, jossa käynnissä oli yllättävä ryöstö. Hänen kanssaan sinne mennyt Luke kokee traumaattisen tapahtuman vierestä ja alkaa tuntemaan syyllisyyttä tapahtuneesta. Tiukan paikan tullen mies ei onnistunut tekemään rohkeaa päätöstä pelastaakseen ystävänsä, vaan jähmettyy hyllyjen taakse piiloon pelottavan tilanteen eskaloituessa valitettavaan ratkaisuunsa.

Kunnioittaakseen menehtynyttä ystäväänsä viisihenkinen ryhmä lähtee vaellusretkelle Ruotsiin, jota Rob oli heille ennen valitettavaa kuolemaansa ehdottanut. Puolen vuoden takaiset muistot piinaavat ryhmää edelleenkin, kun he palaavat yhteen reissun merkeissä. Nopeasti he kuitenkin huomaavat, että matkan varrella on enemmän häiritseviä esteitä, kun mitä he olisivat ennakkoon voineet kuvitellakaan. Miesten viattomalta vaikuttava vaellusretki muuttuu nopeasti tiivistunnelmaiseksi selviytymistaisteluksi, jonka aikana kukaan ei tunnu selviävän helpolla.

Kinastelevien kaverusten matka alkaa saamaan pikkuhiljaa myös yliluonnollisia vivahteita, kun merkilliset näyt ja painajaiset toteutuvat sekä hallusinaatioiden, että unien muodossa yhä tiheämpään ja tiheämpään tahtiin. Aavemainen metsä imaisee hahmot sisäänsä ja riepottelee heitä pelottavin tavoin. Päivien kuluessa ja voimavarojen huvetessa, miehet alkavat vaipumaan yhä varmemmin ja varmemmin mökkihöperyyden puolelle. Vaikka keskittymisemme kohdistuukin Rafe Spallin esittämään Lukeen ja hänen traumaansa, pystymme moitteettomasti kuvittelemaan muiden näkemiä ja kokemia kauhuja, joita he uudelleenelävät yhä uudestaan ja uudestaan elokuvan aikana.

Elokuva on hyvin kiehtova tapaus kaiken kaikkiaan. Yksinkertainen tarina yllättää positiivisesti omaperäisyydellään ja painostavalla mysteerisyydellään. Hahmojen kemiat pelaavat hyvin yhteen, vaikka roolisuoritukset eivät mitään ylivertaisia olekaan. Elokuvan kutkuttava mytologia ja yliluonnollisuus kiehtoo katsojaa hyvinkin paljon, vaikka hiukan auki ohjaaja David Bruckner nämä seikat jättääkin elokuvan loputtua. Hän antaa katsojalleen kuitenkin vapauden pohdiskella eriskummallisia tapahtumia ja kehitellä niiden pohjalta omia lopullisia tulkintoja, mikä on ihan arvostettavaa.

Tunnelma osaa olla hyvin painostava ja epämiellyttävä - etenkin silloin, kun aavemainen metsä astuu kuvioihin. Pelko tiedostamattomasta valtaa katsojan kuin katsojan ja klaustrofobisuuden tunne kirii väistämättömästi heidän ulottuvilleen, kun tiheässä metsässä alkaa tapahtumaan merkillisen häiritseviä asioita. Vaikka intensiteetti onkin korkealla elokuvan aikana, muutamien ratkaisujen myötä se hiukan laimenee ja lopulta hiipuu, kun viimeisen kolmanneksen pariin astumme.

Audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on jopa yllättävän mainiota seurattavaa. Visuaalisesti värejä tarkoituksella himmaileva maailma tuo esiin hyvin kutkuttavia piirteitä ja kontrastipainoitteisuudellaan tekee materiaalistaan astetta dramaattisemman ja painostavamman koettavan. Musiikki täydentää juuri sopivasti kohtauskokonaisuuksia, tehden niistä samalla tunnelmallisesti latautuneita ja kutkuttavia kaiken kaikkiaan.

Jos jotain negatiivista täytyy elokuvasta sanoa, niin varmaankin se, että vaikka tarina toimiikin oikein menevänä adrenaliinia pumppaavana kokonaisuutena, kovin suuria riskejä se ei tunnu matkan varrella kuitenkaan ottavan. Kyllä, elokuvassa tapahtuu paljon asioita, jotka muuttavat tarinan kulkua vasempaan ainakin jonkin verran, mutta varsinaista painoarvoa ja monipuolisuutta olisin toivonut siltä enemmän. Elokuvaan olisi voinut tuoda myös hieman väkevämpää intensiteetin nostoa loppua kohden, sillä nyt se tuntuu valitsevan ehkä kaikista turvallisimman reitin tarjolla olleista mahdollisuuksista, mitkä ovat jossain määrin jopa valitettavan ennalta-arvattavia näin katsojan näkökulmasta katsottuna.

Siitä huolimatta The Ritual on hyvä psykologinen jännitysspektaakkeli, joka tarjoaa paljon kiehtovia ideoita ja teemoja käsiteltäväksi. Ohjaaja David Bruckner tuo esiin hyvin mielenkiintoisesti hahmojen yhteisen trauman aiheuttamat arvet ja sen, miten se heitä runtelee eri tavoin tarinan edetessä armotonta loppuaan kohden. Vaikka potentiaalia olisi voinut olla enempäänkin, on pakko kyllä sanoa, että elokuva osa miellyttää ja viihdyttää monin tavoin. Sanoisin, että The Ritual on suhteellisen varma osuma Netflixille, vaikka pieni sellainen onkin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 3.8.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com