Scream 4 (2011) - arvostelu

 

Ohjaus: Wes Craven
Pääosissa: Neve Campbell, Courteney Cox, David Arquette,
Emma Roberts, Hayden Panettiere, Anthony Anderson, Adam Brody,
Rory Culkin, Mary McDonnell, Marley Shelton, Alison Brie
Genre: Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Laimeahkon kolmannen osan jälkeen oli aika siirtyä Scream-elokuvasarjan neljänteen osaan. Kuten kaikki edellisetkin osat, tämänkin Scream-elokuvan on ohjannut yksi kauhun genren nimekkäimmistä elokuvaohjaajista - Wes Craven. Kyseinen jatko-osa jäi miehen viimeiseksi ohjaustyöksi. Scream 4, eli nerokkaasti tyyliteltynä Scre4m, on vuonna 2011 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, jonka oli tarkoitus herättää elokuvasarja uudestaan eloon noin kymmenen vuoden tauon jälkeen. Jo tutuksi tullut näyttelijäkaarti kerättiin uudemman kerran kasaan neljättä elokuvaa varten.
 
Heidän keskuuteen palkattiin myös nuoria lupaavia nimiä, joiden olisi tarkoitus saada nuoremmat katsojat kiinnostumaan uudelleenherätetystä konseptista. Itselleni Scream 4 toimi elokuvasarjan ensimmäisenä osana, jonka olin koskaan nähnyt. Vuosien vieriessä olen nähnyt sen pari kertaa kertaalleen ja satuin törmäämään myös ohimennen alkuperäiseen elokuvaan, mutta kaksi muuta jatko-osaa jäivät minulta valitettavasti katsomatta. Vasta hiljattain pääsin niiihinkin käsiksi, joten nyt olisi aika sitten paneutua siihen tutuimpaan osaan ja katsoa, että miten se toimii näin pidemmän katselutauon jälkeen.


Uusi vuosikymmen, uudet säännöt. Sidney Prescott on päässyt kymmenessä vuodessa vihdoin takaisin jaloilleen ja painajaismaiset kokemukset ovat tallentuneet kirjan muotoon. Teoksen julkaisun tiimoilta nainen päättää palata takaisin kotikaupunkiinsa, Woodsboroon, jossa tappava historia alkaa toistamaan itseään uudemman kerran. Kaikkien aikojen tunnetuin sarjamurhaaja on palannut, eikä tällä kertaa kukaan tunnu olevan turvassa viiltävältä terältä, kun uusi brutaali murhasarja saa alkunsa.

Elokuvan alustus on loistava kaikin puolin, vaikka se ei suoranaisesti liitykään itse tarinaan. Ohjaaja leikittelee metamaisella ideallaan hyppien asetelmasta toiseen sitoen samalla katsojan ennakko-odotukset täysin solmuun. Kaavamaisiksi jääneet aloitukset saavat aivan uuden ilmeen, mikä valmistaakin meidät efektiivisesti tulevaa koitosta varten. Tämä on vain yksi esimerkki, mutta Scream 4 -elokuvassa näitä yllätyksellisiä lisäyksiä ja ideoita löytyy ohjaajan arsenaalista edelleenkin, mikä on positiivista huomata.


Woodsboron alkuperäisistä murhista on kulunut jo kymmenen vuotta, mutta kauhut tuntuvat vain jatkuvan jatkumistaan. Kaksi opiskelijatyttöä löydetään puukotettuina toisen kodista, mikä saa koko kaupungin luonnollisesti kontrolloimattoman paniikin keskelle. Sidney Prescott on samaan aikaan esittelemässä uutuuskirjaansa paikallisessa kirjakaupassa. Tämä kirja käsittelee traumaa ja sen yli pääsemistä. Itseironisesti tapahtuman aikana hänet vedetään murhasarjan pääkohteeksi jälleen kerran, kun hänen takakontistaan löytyvät Ghostface-tappajan veriset työkalut.

Vaikka kaksi viimeistä Scream-elokuvaa toivatkin kiehtovia ideoita tarjottimelle, ovat ne olleet pääosin vain asiansa ajavia kokonaisuuksia laatunsa puolesta. Scream 4 tuntuu kuitenkin laittavan uuden vaihteen silmään sen osalta. Se on nimittäin paljon rohkeampi ja suoraviivaisempi toteutuksensa puolesta kuin nämä viimeisimmät edeltäjänsä, mikä saa kuin saakin katsojan suupielet kohoamaan innostuksesta. Seuraamme elokuvan aikana, kuinka väsähtänyt konsepti herätetään takaisin eloon astetta modernisemman lähestymistavan avustuksella.


Viittaukset ja lainaukset nojaavat täten odotetustikin uudempiin kauhuelokuviin ja niiden kliseisiin. On hienoa myös huomata, että Wes Craven ei turvaudu entuudestaan tuttuihin temppuihin, vaan pikemminkin käyttää niitä syöttinä kaksinkertaisten juonenkäänteiden pohjana. Materiaali on suurimmaksi osaksi äkkinäisiin hyppysäikäytyksiin nojaavaa, mutta ajoittain se osaa yllättää selkäpiitä hivelevillä ideoillaan. Tunnelmallisesta näkökulmasta katsottuna elokuvasarja on tunnettu kevytmielisyydestään ja vangitsevasta mysteerisyydestään,
 
Elokuvasarjan neljännessä osassa painoarvo nojaa enemmän kutkuttavan jännittävään ja jossain määrin jopa uskottavaan asetelmaan, kuin huvittavaan. Toki, konsepti pitää sisällään edelleenkin itseironisia yksityiskohtia ja korkeantasoista meta-ajattelua, mutta kaikki muu tuntuu jopa realistisen dramaattiselta, mikä on kiehtovaa huomata. Leikittelyt eivät ylitä rajoja, minkä vuoksi ne tuntuvat istuvan luonnollisesti elokuvan muuhun materiaaliin tuntumatta turhan erillisiltä lisäyksiltä. Wes Craven onnistuu pitämään pakkansa vakuuttavasti kasassa loppuun asti, vaikka viimeinen juonenkäänne onkin hiukan naurettava.


Ghostface-tappaja on tunnettu tarkoin harkitusta järjestelmällisyydestään ja ajoittaisesta kömpelyydestään. Tässä elokuvassa murhaaja on kuitenkin astetta efektiivisempi taidelajissaan. Ei ainoastaan, että tappaja pysyttelee tiukasti suunnitelmassaan kiinni, mutta hän tuntuu olevan paljon brutaalimpi ja armottomampi otteidensa puolesta - etenkin edeltäjiinsä verrattuna. Ghostface jättää jälkeensä todellista kauhua ja hävitystä, kun nuoriso putoilee yksitellen kuin kärpäset konsanaan. Materiaali yllättää myös raakuudellaan, mikä on ihan kiva lisä muuten linjojen sisällä pysyvälle konseptille.

Scream 4 on yllättävän vakuuttava tason nosto heikkoon kolmanteen osaan verrattuna. Ohjaaja Wes Craven leikittelee vakuuttavasti katsojan ennakkoluuloilla ja lopulliset käänteet onnistuvatkin osittain yllättämään luonteellaan. Vaikka edelleenkään yksikään aiempi jatko-osa ei ole yltänyt mestarillisen ensimmäisen elokuvan tasoon, on neljäs osa jatkoista vaikuttavin. Tuntuukin ihan kuin elokuvasarja olisi saanut vihdoin eloon herättävän sähköshokin, sillä ohjaaja löysi selkeästi lisää virtaa ja rohkeutta tehdä tavanomaisesta poikkeavia päätöksiä tarinakokonaisuuden pidentämiseksi.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 29.1.2022
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit