Punainen lohikäärme | Red Dragon (2002) - arvostelu

 

Ohjaus: Brett Ratner
Pääosissa: Edward Norton, Anthony Hopkins, Ralph Fiennes,
Harvey Keitel, Emily Watson, Mary-Louise Parker, Philip Seymour Hoffman,
Anthony Heald, Ken Leung, Frankie Faison
Genre: Jännitys, Rikos
Kesto: 2 tuntia 4 minuuttia

Mestarillisen Uhrilampaat- ja asiansa ajavan Hannibal-elokuvan jälkeen oli aika kääntää katseet menneisyyteen Punainen lohikäärme -esiosan muodossa. Elokuva perustuu Thomas Harrisin samannimiseen romaaniin, josta on kerran aiemmin tehty elokuvasovitus nimeltään Psykopaatin jäljillä, joka julkaistiin vuonna 1986 maailmalle. Nyt olisi kyseessä sitten Hannibal-elokuvasarjaan kuuluvan esiosan vuoro, enkä ollut sitä vielä aiemmin nähnyt.
 

Punainen lohikäärme -elokuvan ohjauksesta vastaa Rush Hour -elokuvista tuttu ohjaaja Brett Ratner, joten on kiehtovaa nähdä, mihin suuntaan mies elokuvasarjan onnistuu viemään ja onko alustus jatko-osiensa arvoinen. Odotukseni olivat toiveikkaat, vaikka pientä empimistä minusta olikin havaittavissa Hannibal-elokuvan selkeän tason pudotuksen jälkeen. Onnistuiko Punainen lohikäärme kääntämään kelkan takaisin nousujohteiseksi vai oliko konseptilla puhtia vain yhteen mestariteokseen?

FBI-rikostutkija Will Graham onnistuu vangitsemaan kauan näkösällä piilotelleen kannibaalitappajan Hannibal Lecterin, joka on onnistunut pysymään pitkään kuivilla vesillä. Muutaman vuoden päästä mies on päättänyt jäädä aikaistetulle eläkkeelle, mutta kun uusi epätavallinen tappaja littyy kuvioihin mukaan, vikittelee FBI:n erikoisagentti Jack Crawford Willin takaisin hommiin. ''Hammaskeijuna'' tunnettu tappaja iskee satunnaisesti onnellisiin perheisiin täyden kuun aikaan ja kun agentit vihdoin pääsevät hänen jäljilleen, eskaloituu tilanne hyvin kutkuttaville teille.


Punainen lohikäärme on hyvin mielenkiintoinen ja mukaansatempaava elokuva kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että se onnistuu vakuuttavasti kertomaan tarinansa, mutta se löytää myös sen kaivatun intensiivisemmän jännityksen tunteen, jota esimerkiksi Hannibal-elokuvasta vähän uupui. Tarinankerronnallisesti ja tunnelmallisesti Punainen lohikäärme -esiosa jopa muistuttaa Uhrilampaat-elokuvaa, mikä oli kyllä ihan positiivinen yllätys.

Seuraamme elokuvassa Edward Nortonin esittämää FBI-rikostutkijaa Will Grahamia, joka onnistuu nappamaan Anthony Hopkinsin esittämän tohtorin Hannibal Lecterin. Virkavaltaakin vuosien mittaan auttanut Hannibal on onnistunut aiheuttamaan suurta hämmennystä etsivien keskuudessa, minkä vuoksi hänen syyllisyytensä tuntuukin yllättävän koko piirin. Nyt kun kannibaali on poissa pelistä pitävien lukkojen takana, astuu kuvaan uusi uhka, joka on mylleryksensä alussa etsimässä omaa kultaista keskitietään.


Kun ruumiita alkaa kertymään ja symbolistiset piirteet koristelevat niitä murhapaikalla, täytyy Will Grahamin päästä murhaajan pään sisälle saadakseen käsityksen siitä, minkälaisesta ihmisestä tällä kertaa olisi kyse. Hän pyytääkin Hannibalilta apua miehen analysoimisessa, mutta kerrottuaan tälle uudesta seuraajasta, kääntyy paletti täysin päälaelleen. Will Graham on hyvin mielenkiintoinen hahmo, jolla on kyky päästä samalle aaltopituudelle psykopaattien kanssa. Miehellä on vilkas mielikuvitus, minkä vuoksi hän onnistuu ymmärämään mielipuolisia murhaajia niin helposti.

Clarice Starlingiin verrattuna Will on paljon kokeneempi FBI-agentti, joka on nähnyt paljon häiritseviä asioita mittavan etsiväuransa aikana. Vaikka mies onnistuikin lopulta nappaamaan pahamaineisen kannibaalitappajan lukkojen taakse, päätti Will siitäkin huolimatta jättää työnsä taakseen pitkän ja uuvuttavan operaation jälkeen. Mies ei onnistunut näkemään kaivattua vastausta edessään, vaikka se tuijotti suoraan hänen sieluunsa. T'ämä ristiriitainen tunne ilon, helpotuksen, pettymyksen ja inhon välillä ajoi miehen lopulta lopettamaan uransa ja keskittymään perheeseensä.
 

Kuten kaikki tiedämmekin, ihmisen mieli voi olla hyvin kiehtova ja häiritsevä samaan aikaan. Elokuvan antagonisti näyttää poikkeuksellisen selkeästi sen, kuinka traaginen tai traumaattinen tapahtuma nuorempana saattaa vaikuttaa suoraan aikuisena tapahtuviin rikoksiin tai tekoihin. Harry Potter -elokuvasarjasta Voldemortina tunnettu Ralph Fiennes esittää tällä kertaa sisäänpäin sulkeutunutta ja passiivis-aggressiivista psykopaattia, Francis Dolarhydeä, joka näkee itsensä jonain muuna kuin pelkkänä ihmisenä.

Mies pitää itseään sen verran jumalallisena olentona, että tavalliset elämäntavat tai säännöt eivät tunnu pätevän häneen millään tavalla. Francis on monelle yritykselle ja yhtiölle työskentelevä hiljainen ja kireähkö mies, jonka kasvot ovat suun alueella hieman epämuodostuneet. Mies palvoo tuonpuoleista olentoa, punaista lohikäärmettä, joka riivaa häntä ja ohjailee hänen tekemisiään. On kiehtovaa nähdä, kuinka häiriintynyt mies on perimmiltään ja kuinka tämä kaikki on pohjautunut hänen ikävään lapsuuteensa. Kaltoin kohdeltu mies on tämän vuoksi monella tapaa erityinen ja erikoinen persoona.


Punainen lohikäärme -elokuva onnistuu yllättämään varteenotettavuudellaan ja viihdyttävyydellään. Vaikka elokuva ei Uhrilampaat-teoksen tasolla ylläkään, onnistuu se moitteettomasti pitämään katsojan kiinnostuksen katossa ja vangitsevan painostavan mysteerin yllä. Elokuva onnistuu olemaan paljon tasapainoisempi ja mukaansatempaavampi kokonaisuus kuin Hannibal-jatko-osa, joka taas kärsi pitkästä kestostaan ja nopeatempoisesta luonteestaan. Vaikka Edward Norton toimikin mainiosti Will Grahamin roolissa, en olisi välttämättä itse valinnut kyseistä näyttelijää esittämään roolia.
 
Vaikka hän onnistuukin ajoittain välittämään omaperäisen hahmon luonteen näytölle, ei hän vedä millään tasolla vertoja esimerkiksi Hannibal-sarjassa roolia näytelleelle Hugh Dancylle, joka tuntui täydelliseltä nappivalinnalta kyseisen hahmon esittäjäksi. Anthony Hopkins palasi takaisin esittämään Hannibal Lecteriä ja mies selkeästi nauttii tutusta ja turvallisesta ympäristöstään. Kokonaisuudessaan Punainen lohikäärme on positiivinen yllätys, josta en oikein osannut odottaa mitään ennakkoon. Onneksi välillä salama iskee kahdesti samaan paikkaan.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 30.3.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit