Ohjaus: Ridley Scott
Pääosissa: Julianne Moore, Anthony Hopkins, Gary Oldman,
Giancarlo Giannini, Ray
Liotta, Frankie R. Faison,
Željko Ivanek, Francesca Neri
Genre: Jännitys, Kauhu
Kesto: 2 tuntia 11 minuuttia
Erinomaisen Uhrilampaat-elokuvan jälkeen matkamme jatkuu elokuvasarjan ensimmäiseen jatko-osaan Hannibaliin. En muista elokuvasta juuri mitään, vaikka olen sen paljon nuorempana nähnyt, mutta pari yksittäistä kohtausta muistan jopa turhankin selkeästi. Hannibal perustuu Thomas Harrisin samannimiseen romaaniin, joka menestyi hyvin kirjamarkkinoilla, mutta jonka lopetus petti kirjasarjan kannattajat suuresti. Omistan Hannibal-kirjan itsekin, mutta olen tarkoituksella jättänyt sen lukematta saadakseni mahdollisimman autenttisen kokemuksen elokuvasta ensin irti.
Parhaan miespääosanäyttelijän pystin roolistaan napannut Anthony Hopkins kiinnitettiin projektiin mukaan, mutta Jodie Foster jättäytyi pois sen vuoksi, että hän ei tykännyt siitä, mihin kohtalo hänen hahmoaan vei. Kirjan menestyksen jälkeen Dino De Laurentiis hankki elokuvaoikeudet itselleen. Hän pestasi Alien - kahdeksas matkustaja - ja Blade Runner -elokuvat ohjanneen Ridley Scottin ja Julianne Mooren ikonisen Clarice Starlingin rooliin. Onnistuiko Hannibal yltämään mestarillisen edeltäjänsä tasolle vai oliko se mahdotonta?
Kymmenen vuotta Buffalo Billin aiheuttamien kauhujen jälkeen FBI-agentti Clarice Starling joutuu ensimmäistä kertaa suuremman kohun keskelle viimeisimmän operaation epäonnistuttua radikaalisesti. Samaan aikaan hän edelleenkin yrittää paikantaa pahamaineista kannibaali-Hannibalia, joka onnistui pakenemaan toiselle puolelle maailmaa tilanteen eskaloituessa vuosia aiemmin. Hiljaiseloaan elävä Hannibal on kuitenkin vuosien varrella saanut uusia vastustajia. Rampautunut Mason Verger on ainoa sielu, joka on onnistunut selviämään brutaalin kannibaalin käsittelystä ja hautoo pakkomielteistä kostoa.
Hannibal-elokuva on hyvin mielenkiintoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Kymmenen vuotta on ehtinyt kulua Uhrilampaat-elokuvan tapahtumista ja paljon on ehtinyt tapahtua siinä välissä. Piinaava Hannibal Lecter on vapaalla jalalla ja mies on onnistunut maailmanlaajuisista etsinnöistä huolimatta asettumaan Eurooppaan elämään uutta menestyksekästä elämäänsä uuden nimen avustuksella. Clarice Starling taas on jatkanut lupaavaa uraansa FBI-agenttina ja on onnistunut jossain määrin vakuuttamaan työnantajansa hyvällä työllään, kunnes tilanne eskaloituu.
Clarice joutuu nimittäin yllättäen vastuuseen epäonnistuneesta operaatiosta, jonka eskaloitumiseen hänellä ei ollut mitään osaa. Vastuunkantajana joutuu hän kuitenkin ottamaan kaiken vastuun operaation epäonnistumisesta ja hänen uransa on joutunut pienoiseen syöksykierteeseen. Kymmenen vuoden ajan nainen on pyrkinyt paikantamaan Hannibalia, mutta huonolla menestyksellä. Yllättäen kuvaan astuu Hannibalin entinen terapeutti Gary Oldmanin esittämä Mason Verger, joka on onnistunut selviytymään raa'an kannibaalin käsittelystä. Viimeisimmän tapaamisen jälkeen Mason ei ole ollut enää entisensä.
Mies nimittäin kantaa tätä traumaattista tapaamista kirjaimellisesti kasvoillaan epämuodostuneen ulkonäkönsä muodossa. Mason hautoo kostoa ja se muuttuu ajan kanssa jopa pakkomielteiseksi. Hän yrittää paikantaa Hannibalin ja Clarice saa tietää siitä. Tarina muuttuu pikkuhiljaa todelliseksi miesjahdiksi, joka pitää sisällään monta jännittävää ja ristiriitaista vastakkinasettelua. Tämä kolmiodraama kuitenkin saa monta mutkaa matkaansa ja tilanne muuttuu hyvin kiehtovaksi.
Sanotaanko näin, että vaikka Hannibal onkin hyvin mielenkiintoinen elokuva kokonaisuudessaan, tuntuu sillä olevan paljon materiaalia käsiteltävänään. Toki ohjaaja Ridley Scott onnistuu kiteyttämään tarinan tärkeimmät yksityiskohdat näytölle, mutta turhankin moni tärkeä hahmo jää auttamattomasti hyvin pinnallisen käsittelyn kohteeksi. Tarinassa on monta tarinakaarta, jotka teoriassa syventävät toinen toistaan, mutta käytännössä jäävät hiukan aliravituiksi. Mitä pidemmälle elokuvassa etenemme, sitä enemmän pelinappuloita saamme käyttöömme.
Pidän siitä, kuinka kieroutunut elokuva perimmiltään on. Se on hidastempoinen, ajoittain piinaava ja kiehtova sukellus takaisin Hannibalin ja Claricen yhteiseen tarinaan. Vaikka se ei millään tasolla ylläkkään mestarillisen edeltäjänsä tasolle, osaa se pitää katsojan katsojansa mielenkiinnon yllä. Kun Uhrilampaat viehätti tasapainoisuudellaan ja painostavuudellaan, Hannibalilla menee hetki löytää oma identiteettinsä ja vauhtinsa tarinansa visualisoimiseksi. Elokuva tuntuu turhan suureelliselta pompotellessaan niinkin monia yksityiskohtia ja hahmoja samaan aikaan.
Anthony Hopkins palaa takaisin legendaarisen Hannibal Lecterin rooliin ja mies tuntuu edelleenkin hallitsevan hahmon kieroutuneen mielen moitteettomalla tavalla. Vaikka Uhrilampaat-elokuvassa mies olikin selkeästi pelottavampi ja piinaavampi roolisuorituksensa puolesta, tuo hän jatko-osassa juuri sen verran sydäntä mukaan, että sen tuntuu edelleenkin tulevan samasta paikasta, vaikka astetta maltillisempi ja ''rauhallisempi'' versio hahmosta tuntuisi tällä kertaa olevan.
Clarice Starling taas on siitä mielenkiintoinen tapaus, että Julianne Moore on ottanut tällä kertaa vastuun ikonisen hahmon esittämisestä. Jodie Fosterin jättäytyessä pois projektista, tuntui Moorella olevan suuret saappaat täytettävänään. Hän pyrkiikin parhaansa mukaan mukailla hahmon nuorempaa versiota, mutta jokin roolisuorituksesta tuntuu kuitenkin puuttuvan, enkä osaa oikein sanoa, että mikä tarkalleen. Jos onnistujista täytyy nostaa yksi nimi esiin, niin nostaisin ehdottomasti Gary Oldmanin, joka esittää Mason Vergeriä.
Vaikka itse hahmo jääkin hiukan ohkaiseksi ja pinnalliseksi, on miehen roolisuoritus kuitenkin erittäin vakuuttava. Oldman esittää Hannibalin uhriksi joutunutta terapeuttia, joka hautoo kostoa brutaalille kiduttajalleen. On hienoa nähdä, kuinka mies täydellisesti katoaa hahmonsa taakse ja ottaa suorituksestaan kaiken irti. En edes tiennyt ennakkoon miehen olevan mukana elokuvassa kuin vasta jälkeenpäin tutkiskellessani näyttelijäkaartia tarkemmin. Vaikka Hannibal-sarjasta tuttu Joe Anderson onkin loistava Mason Verger sarjassa, ei Gary Oldmania saa jättää keskustelusta missään nimessä pois.
Hannibal-elokuva on asiansa ajava jatko-osa mestarilliselle edeltäjälleen. Vaikka materiaalia onkin paljon käsiteltävänä, onnistuu se suurimmaksi osaksi pitämään kokonaisuuden kasassa vailla sen suurempia juoniaukkoja tai sukelluksia. Se pyrkii parhaansa mukaan pitämään langat käsissään ja suurimmaksi osaksi onnistuukin siinä, vaikka toki välillä epätasaiselta tuntuukin. Vaikka elokuva onkin toimiva, on se lopulta myös hiukan antiklimaattinen. Kaiken sen lupaavan rakentamisen jälkeen lopetus tuntuu jokseenkin hätiköidyltä.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 1.3.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti