Ohjaus: Tyler Nilson, Michael Schwartz
Pääosissa: Zack Gottsagen, Shia LaBeouf,
Dakota Johnson, Bruce Dern, Thomas Haden Church,
John Hawkes, Jon Bernthal, Yelawolf
Genre: Seikkailu, Komedia, Draama
Kesto: 1 tunti 37 minuuttia
''Friends are the family you choose.''
Muistan kuinka tästä elokuvasta kumpusi runsaasti positiivista palautetta viime syksynä, kun se sai oman julkaisunsa Yhdysvalloissa, joten odotimme sen rantautuvan Suomeen seuraavina kuukausina. Yllätykseksemme siitä ei kuulunut mitään pitkään aikaan, vaikka sekä kriitikot, että tavalliset kaduntallaajat jakoivat positiiviset mielipiteensä elokuvaa kohtaan. Useinmiten myöhemmin tammi-helmikuussa Suomeen rantautuneet elokuvat ovat joko ehdolla Oscar-gaalassa tai muista harvinaisista syistä siirretty myöhemmäksi.
Uskaltaisin väittää elokuvan alunperin olleen mahdollisesti hyvin lähellä Oscar-ehdokkuuksia, minkä vuoksi sen julkaisua pidettiin maltillisesti odottamassa sopivaa hetkeä. Vaikka kehuja olikin satanut runsaasti puolelta toisin, The Peanut Butter Falcon -elokuva jäi harmillisesti rannalle Oscar-ehdokkuuksista, minkä vuoksi sen julkaisu ajastettiinkin Oscareiden jälkeen. Nyt se hetki oli käsillä ja lähdin katsomaan teosta hyvin varautuneesti, sillä halusin kokea sen täysin puhtaalta pöydältä. Sen vuoksi jätin myös juonikuvauksenkin lukematta.
Downin oireyhtymää sairastava Zak pakenee hoitokodistaan tavoitellakseen suurta unelmaansa tulla ammattilaiseksi showpainijaksi. Yllättävien ja epätodennäköisten sattumusten kautta Tyler, karkumatkalla oleva lainsuojaton, päätyy Zakin epäviralliseksi valmentajaksi ja matkakumppaniksi. Yhdessä tämä valloittava kaksikko matkustaa pitkin Floridan rannikkoa viskiä juoden, kalastellen ja kiinnijäämistä kartellen. Asiat kuitenkin mutkistuvat entisestään, kun mukaan kuvioihin liittyy Eleanor, vastuuntuntoinen nuori työntekijä, joka haluaisi palauttaa Zakin takaisin hoitokotiin. Tyler kuitenkin yrittää suostutella naista liittymään heidän unohtumattomaan matkaansa mukaan.
Kuin kuka tahansa muukin ihminen, Downin syndroomaa potevat tahot ovat yhtälailla tuntevia ja elämää pohtivia yksilöitä, joilla on oma tarkoituksensa tässä rajattomien mahdollisuuksien täyttämässä maailmassa. Elokuva näyttääkin hyvin efektiivisesti sen, että rajoittamalla näiden yksilöiden vapautta ja tekemällä kaikki heidän puolestaan ei tule viemään tätä mihinkään elämässä - vaan päinvastoin.
Se tulee pidättämään tätä paikoillaan ja riistämään sitä varsinaista potentiaalia, jota tämän hauraan kuoren alta löytyy. Kaikilla on potentiaalia maailmassa, mutta vaikka heillä olisikin vajaavaisuutta aivoissa tai muussa kehon motoriikassa, se ei aina tarkoita sitä, että se rajoittaisi heidän potentiaaliaan lahjakkuutensa puolesta. Sen puute saattaa tarkoittaa sitä, että taustalla on kontrolloivat kädet kontrolloimassa ja rajoittamassa tämän kehitystä.
The Peanut Butter Falconissa Zack Gottsagenin esittämä hahmo Zak edustaa tätä rajoitettua yksilöä, joka haluaisi päästä vapauteen kahleistaan, sillä tämä on jäänyt jumiin valtion luomaan järjestelmään, jonka sisällä ei paljon mahdollisuuksia anneta tai toiveita kuunnella. Hän ei selkeästikään nauti olostaan siellä, sillä tuntee olonsa klaustrofobiseksi ja asetelman ajanhukaksi. Hän yrittääkin parhaansa karatakseen paikalta, mutta ei ollut aiemmin vielä onnistunut sitä tekemään tiukan valvonnan vuoksi.
Lopulta tämä löytää keinon karata kenenkään huomaamatta hoitokodista, johon hänet on vastoin tahtoa majoitettu ja törmää ohimennen sattumoisin Shia LaBeoufin esittämään Tyleriin. Tyler on veljensä hiljattain menettänyt ja oman elämän suuntansa kadottanut mies, joka löytää itsensä aina ongelmien keskeltä. Eräänä päivänä hän varastaa rapuverkon töissään väärältä mieheltä ja joutuu näiden paikallisten kovanaamojen takaa-ajetuksi. Karkuteissään tämä törmää toiseen karkulaiseen - Zakiin. Dakota Johnsonin esittämä Eleanor taas on hoitokodin työntekijä, joka yrittää löytää karanneen Zakin tuodakseen hänet turvallisesti takaisin, ennen kuin miehen tulevaisuus joutuu suuren kysymysmerkin alle.
Pikkuhiljaa Zak ja Tyler löytävät yhteisen kultaisen tien matkallaan, jonka aikana he onnistuvat löytämään yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja ymmärrystä toisilleen näinä stressaavina aikoina. Elämäniloinen Zak herättää Tylerissa myös hyviä inhimillisiä piirteitä, joiden avulla hän avaa hyvää tahtovan sydämensä vieressä matkaaville läheisilleen. Eleanor liittyy ryhmään mukaan jälkeenpäin etsiessään potilastaan, mutta huomaa pian hänet löydettyään, että vapaana Zakin mieli lepää ja tämä vapaus antaa kaikki mahdollisuudet paremmalle elämälle ja tulevaisuudelle.
Roolisuoritukset ovat kertakaikkisen ihastuttavia. Shia LaBeouf onnistuu parin vuoden tauon jälkeen saamaan itselleen roolin, joka sopii hänelle kuin jalka sukkaan konsanaan. Hän tuo tämän eksyksissä elämän seiteissä rypevän ailahtelevan hahmon näytölle hyvin autenttisella ja uskottavalla tavalla. Pääroolissa esiintyvä Zack Gottsagen onnistuu valtaamaan katsojan kuin katsojan sydämen, vaikka elokuvan alussa emme olekaan ihan varmoja, että kuka hänen hahmonsa on miehiään. Zack teki myös juuri äskeittäin Oscar-historiaa ollessaan ensimmäinen Downin oireyhtymää sairastava palkinnon luovuttaja, mikä on kertakaikkisen hieno saavutus.
Yhteinen hyvänmielen matka on täynnä sydäntä, komediaa ja draamaa, joka ei ainoastaan tempaa mukaansa katsojaa kuin katsojaa, mutta saa heidät myös emotionaalisesti investoituneiksi helposti lähestyttäviin hahmoihin. Elokuva saa katsojan hymyilemään ja nauramaan pitkin kestoaan, sekä lämmittämään mieltä mielettömän voimaannuttavalla ja toveriutta uhkuvalla tarinallaan. Elokuva välittää ihania sanomia, joita on syytä pistää korvan taakse omaa tulevaisuuttaan varten.
Ei ainoastaan, että tarina pitää katsojansa tiukassa otteessaan alusta asti, mutta se myös tietää missä vaiheessa sopii rauhoittua ja missä kiristää tahtia. Tahditus nimittäin on sen verran sulavaa ja moitteetonta, että ajankulua ei edes huomaa. Itse konsepti taas muistuttaa ja mukailee jopa jossain määrin Mark Twainin kirjoittamia teoksia, minkä elokuva myös itseironisesti tiedostaa muutamilla selkeillä viittauksillaan, vaikka ei satiiri olekaan alkuunkaan. The Peanut Butter Falcon on elokuva, joka herättää paljon miellyttäviä tunteita ja ajatuksia ihmisten luonnosta ja hyväsydämisyydestä.
Hyvä sydän ei määräydy kenenkään ulkonäön ja ensivaikutelman perusteella. Se pilkistää jokaisen ihmisen sisältä enemmän tai vähemmän, mutta se on sitten jo ihan oma päätös, että haluaako käyttää sitä ja olla kiltti, auttavainen ja suvaitsevainen muita ihmisiä kohtaan vai ei. Jokainen yksilö tekee virheitä, onnistuu elämässään ja kokee paljon matkallaan kohti omaa tulevaisuuttaan. Olkaamme avoimia ja ystävällisiä toisillemme, niin kaikkien elämästä tulee varmasti paljon miellyttävämpää ja lämminhenkisempää. Hieno elokuva!
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti