Ohjaus: Damien Chazelle
Pääosissa: Ryan Gosling, Claire Foy, Jason Clarke,
Kyle Chandler, Corey Stoll, Christopher Abbott,
Patrick Fugit, Ciarán Hinds, Olivia Hamilton
Genre: Elämäkerta, Draama, Historia
Kesto: 2 tuntia 21 minuuttia
Muistan kuin eilisen, kuinka odotin kyseistä elokuvaa kuin kuuta nousevaa. Monet saattavat olla samaan mieltä kanssasi, että ohjaaja Damien Chazelle on yksi tämän hetken kuumimmista nimistä Hollywoodin palkkalistoilla, eikä syyttä. Hän on tehnyt aiemmin urallaan kaksi elokuvaa, Whiplashin ja La La Landin, jotka molemmat ovat olleet mestarillisia elokuvia sekä kriitikoiden, että tavallisten kadun tallaajien mielestä.
Eroten aiemmista elokuvista, Ensimmäisenä Kuussa -elokuvan pääpaino tulisi olemaan draamassa ja avaruudessa, kun edeltävät seurasivat astetta musiikkipainoitteisempaa tietä. Teos perustuu James R. Hansenin kirjoittamaan elämäkertaan First Man: The Life of Neil A. Armstrong ja on kiehtovaa nähdä, että minkälaisen lähestymistavan lahjakas ohjaaja ottaa materiaalinsa suhteen. Onnistuiko hän pitämään edelleenkin hittiputkensa tahrattomana vai onko rakettimainen nousu muuttamassa kurssiaan laskusuhdanteiseksi?
Tarina kertoo vavahduttavan tarinan ensimmäisestä miehitetystä avaruusmatkasta Kuun pinnalle, sen keskiössä toimivasta astronautista Neil Armstrongista, sekä Apollo 11 -lentoa edeltäneistä tapahtumista 1960-luvulla. Armstrongin näkökulmasta kerrottu, intiimi ja syvällinen kuvaus yhdestä ihmiskunnan suurimmasta saavutuksesta, jonka taustalla vaanivat myös lukuisat uhraukset, joita Armstrong itse, hänen perheensä, ja kollegansa joutuvat tekemään rajoja rikkovaa unelmaa tavoitellessaan.
Ihan aluksi haluan mainita, ettei elokuva käytä aikaansa kovinkaan paljoa tarinan sivullisiin ja pintapuolisesti alustettuihin yksityiskohtiin, mikä on mielestäni erittäin laadukas veto ohjaajalta. Tämä seikka varmisti sen, että pystyimme keskittymään täysillä tarinan tärkeimpiin yksityiskohtiin ja seuraamaan syvällisellä tasolla tilanteen kehittymistä. Tarina käsittelee hyvin perusteellisesti Neil Armstrongin pitkää matkaan Kuuhun ja takaisin, sekä sen aiheuttamaa emotionaalista stressiä, jonka alaisuuteen hänen perheensä ja koko Houstonin keskuspaneeli joutuvat pitkän ja psyykkisesti painostavan prosessin aikana.
Tarina itsessään hyppii ajassa erittäin paljon, mikä saattaisi olla suuri ongelma joissain toteutuksissa, mutta tässä tapauksessa se ei häiritse tarinankerronnan sulavaa lentoa ollenkaan, sillä koemme tärkeimmät tapahtumat sulatettuna toisiinsa vakuuttavan luonnollisella tavalla. Elokuvan tahditus on hyvin miellyttävä ja laadukas kaiken kaikkiaan, vaikka jatkuvat aikahypyt saattavatkin olla ymmärrettävästi hieman liikaa joillekin katsojille. Itselleni tämä ei kuitenkaan ollut ongelma, vaan jopa päinvastoin - tuoretta ja mukaansatempaavaa.
Elokuvan tarjoamat päähahmot ovat hyvin pohjustettuja ja rakennettuja tahoja elokuvan aikana ja saamme heihin hyvin tiukan otteen heti alusta asti, mikä helpottaa hyvin paljon investoitumistamme elokuvan materiaaliin. Ryan Goslingin esittämän Neil Armstrongin ja hänen vaimonsa Claire Foyn esittämän Janetin välinen rakkaussuhde elokuvassa oli hyvin syvällistä ja emotionaalista seurattavaa. Ei ainoastaan, että he tuntuivat autenttisilta ja uskottavilta, mutta he täydensivät toisiaan upeasti tilanteen eskaloituessa hyvin ailahteleville vesille.
Rakastin sitä kuinka heidän suhdettaan ja perhe-elämäänsä oli avattu elokuvassa paljon realistisemman ja perusteellisemman lähestymistavan kautta, mitä esimerkiksi monen muun nykypäivän elokuvan tapauksessa ei enää kovin useasti näe. Sekä Ryan Gosling, että Claire Foy toivat omat hahmonsa näytölle erittäin uskottavalla tavalla ja yllätyin ettei kumpikaan saanut enempää tunnustusta palkintogaaloista julkaisuvuotenaan.
Koko elokuvakin tuntui jäävän täysin pimentoon palkintojen suhteen, vaikka nappasikin pystin erinomasista erikoistehosteistaan, mutta nyt takaisin asiaan. Teknisestä toteutuksesta puheen ollen, ei ole välttämätöntä edes keskustella kuvauksesta ja äänityöstä sen kummemmin, sillä tiedämme ilman sitäkin, että nämä kaksi osa-aluetta ovat lähes täydellisiä tässä elokuvassa - kuten tavallisestikin Damien Chazellen elokuvissa. Tuntuu ihan kuin hänen laadukkuutensa suunnittelussa ja esillepanossa tulee ihan ponnistelematta luonnostaan, mikä on kyllä selkeä merkki lahjakkuudesta.
Olin myös erittäin yllättynyt siitä, että kuinka hyvin tunnelma oli luonnosteltu näytölle kokonaisuudessaan. Jotta katsojaa saataisiin tunnelmallisesti painostettua tarpeeksi efektiivisellä tavalla, elokuva tarvitsi paljon aikaa ja tarkkuutta emotionaalisiin ratkaisuihin muodostaaksen jykevän siteen katsojan ja tarinan välille. Se toimi yllättävän moitteettomasti rakenteellisesti ja investoituminen tuntui täten paljon helpommalta prosessilta katsojan näkökulmasta katsoen.
Huomasin elokuvassa myös monia selkeitä viittauksia Stanley Kubrickin ohjaamaan mestariteokseen 2001: Avaruusseikkailuun, mitä ei kyllä voi rehellisesti sanoen mitenkään olla huomaamatta. Kohtaus, jossa Gemini 8 -alus leijuu hitaasti avaruudessa samalla, kun taustalla pauhaa tunnettu rauhallinen klassinen sävelmä - on silkkaa taidetta myös tässäkin elokuvassa. Avaruuselokuvien kannattajien palvelemista on ujutettu monella tapaa elokuvan uumeniin koettavaksi, mutta elokuva onneksi keskittyy koko ajan enemmän omaan materiaaliinsa ja tarinaansa kuin klassisten kohtausten ja tyylien kopioimiseen.
Kuten aiemmin mainitsinkin, rakastan Damien Chazellen mestarillisia töitä ja etenkin hänen visionääristä tapaa ohjata elokuvia. Kaikista kolmesta teoksesta on vaikea valita selkeää suosikkia, vaikka preferenssejä itsellänikin on kyseisiä elokuvia kohtaan, mutta sen voin kyllä sanoa, että kaikki kolme elokuvaa ovat erittäin laadukkaita toteutuksia, jotka ehdottomasti esittelevät lahjakkaan ohjaajan taitoja. Hän on joka kerralla todistanut kontrolloivansa teoksiaan laadukkaalla tavalla tuoden mestarillisten teosten jälkeen vain lisää laadukkaita elokuvia, mitä ei kovin monet onnistu tekemään parhaimpinakaan vuosina.
Hänen menestyksensä muistuttaa kovasti toista suosikkiani Denis Villeneuvea, joka yhtälailla tuntuu jatkuvasti puskevan pelkkiä mestarillisia tuotoksia - olkoot se mitä tahansa lajityyppiä. Ensimmäisenä Kuussa -elokuva on erinomainen tuotos, joka onnistui suurien odotusten jälkeenkin yllättämään ja säväyttämään minua monilla eri tavoilla pitkin kestoaan. Viime vuosien aikana on tullut vuosittain ainakin yksi suuri avaruuselokuva, joka onnistuu säväyttämään minua edelleenkin uusilla tavoilla.
Vaikka sen sortin konseptit ovatkin hyvin niukat ja rajoittuneet, ohjaajat onnistuvat pitämään kyseiset elokuvat edelleenkin yllättävän tuoreina ja kiinnostavina - rikkoen samalla rajoja sekä lajityyppien välillä, että teknisestä näkökulmasta katsottuna. Ensimmäisenä kuussa ei ole siinä kategoriassa poikkeus, vaan se ehdottomasti ansaitsee paikkansa modernien avaruuselokuvien parhaimmistosta, jota mielellään katsoo uudestaan säännöllisin väliajoin.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti