Ohjaus: Stanley Kubrick
Pääosissa: Keir Dullea, Gary Lockwood, William Sylvester,
Douglas Rain, Daniel Richter, Leonard Rossiter,
Margaret Tyzack, Robert Beatty, Sean Sullivan
Genre: Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 29 minuuttia
2001: Avaruusseikkailu on sellainen teos, joka vaatii katsojaltaan uusintakatsastuksen jos toisenkin, jotta elokuva aukeaisi paremmin oman viestinsä ja tarkoitusperänsä puolesta. Joillekin se ei avaudu edes kolmannellakaan, sillä elokuvan viesti ja erilaiset teemat ovat tulkinnallisia ja ajoittain jopa kryptisiä, että monet tahot saattavat kokea sen monella eri tavalla. Rehellisesti puhuen minulle ei vuosien saatossa ihan valjennut ensimmäisellä kahdella istumalla elokuvan varsinainen tarkoitusperä ja sen kokonaiskuva, kun taas tällä kolmannella kerralla kaikki kävi automaattisesti järkeen...
Elokuvan aikana keskitytään monoliitin vaikutukseen ihmisiin, ja tarkennuksena myös, kahteen eri aikakauteen. Ensimmäinen aikakausi sijoittuu neljän miljoonaa vuotta takaperin ihmisrodun alkutekijöihin, jolloin alkuihmiset monoliitin ilmestyttyä ovat alkaneet käyttäytymään heille tuntemattomalla tavalla sen vaikutuksesta. Toinen aikakausi sijoittuu lähitulevaisuuteen vuoteen 2001, jolloin Discovery One -avaruusaluksen astronautit Dave Bowman ja Frank Poole matkustavat Jupiteriin avaruustehtävän tiimoilta selvittämään tuntemattoman signaalin tarkoitusperää. Heidän kanssaan on kuitenkin myös yksi lisämatkustaja HAL 9000 -tekoälyn muodossa, joka kontrolloi kaikkia aluksen toimintoja.
HALiksi kutsuttu tekoäly on tehty tarkoituksella hyvin näppäräksi koneeksi puhumistaidon kera, jotta se pystyisi kommunikoimaan ja keskustelemaan asioista astronauttien kanssa muun työn ohessa. 9000 -tekoälysarjaa pidetään erehtymättömänä kokonaisuutena, joka tarkoittaa sitä, että jokainen virhe ja vajaavaisuus on ihmisten aiheuttamaa. Ajan kanssa Bowman ja Poole alkavat epäilemään, että HAL olisi alkanut reistailemaan muutamien hyvin epätavanomaisten tapahtumien sattuessa. Tämä epäilys muuttuu ajan kanssa taisteluksi elämästä ja kuolemasta, ja operaatio alkaa kokonaisuudessaankin vaikuttamaan myös itse ihmisrotuun ja sen tulevaisuuteen syvällisten seuraamusten muodossa.
Kyseessä on ehkä yksi elokuvateollisuuden historian tärkein elokuva, joka vaatii katsojaltaan paljon enemmän vaivannäköä ja aivotyöskentelyä, kuin ehkä yksikään toinen tuotos koskaan aiemmin tai sen jälkeen. Ei ainoastaan, että se taklaa vakuuttavasti hyvin syvällisiä ja filosofisia teemoja ihmiskunnasta evoluutioon, vaan se perustaa tarinansa kokonaisuudessaan kiehtovan ja laajan aatteen ympärille, eikä välttämättä suoranaisesti jonkin tilanteen tai hahmon ympärille. Tarina perustuu filosofiseen konseptiin, jota elokuva pyrkii parhaansa mukaan avata erittäin hypnotisoivalla ja symbolistisella tavalla katsojien tulkittavaksi.
Ihmisten ylimielisyys ja itsekkyys paistaa kaikista toimista läpi ja palava halu olla ikään kuin ravintopyramidin huipulla erilaisten rotujen huipulla on suuri. Ensimmäisen kolmanneksen aikana käsitellään kuinka ihminen syntyy ja löytää ensimmäisen työkalun, joka avaa lukuisia mahdollisuuksia ihmiskunnalle ja sen nousujohteiselle kehittymiselle. Tosin kun olettaisi alkuihmisten käyttävän työkalua johonkin produktiiviseen ja hyvään, ihmisen primitiivisen itsekäs halu olla kaiken yläpuolella kontrollissa paistaa kaikessa tekemisessä heidän aloittaessa työkalun käytön tietynlaisena aseena sekä toisiaan , että muita eläinrotuja vastaan.
Tämä ihmisten halu olla kaiken keskipisteenä on avattu mitä mielettömällä tavalla elokuvan aikana ja tämä samanen ylimielisyys ajaakin heidät konfliktipohjaiselle tielle, josta matka takaisin puhtaalle polulle tuntuu jo aika mahdottomalta ajatukselta. Tämä työkalukin menee evoluutiossa itsekin eteenpäin muuttuessaan mitättömästä luunpalasesta monimutkaiseen teknologiaan superälyn muodossa. Kahden ensimmäisen kohtauskokonaisuuden välinen järkyttävän iso aikahyppy on leikattu mitä upeimmalla tavalla pitäen samalla kiehtovan konseptin punaisen langan ehjänä ja muuttumattomana rajusta tilanteen muutoksesta välittämättä. Kaikki yksityiskohdat ja symbolisuudet menevät täysin käsi kädessä toistensa kanssa heijastaen ja viittaen toisiaan jatkuvasti pitkin elokuvaa.
Hahmot eivät ole varsinaisesti kovin tärkeitä läpikäytävän konstekstin suhteen, sillä elokuvan laajat teemat ja syväluotaavat metaforat osaavat olla niin perusteellisia ja kohteesta riippumattomia aatteita, jotka vievät tarinaa eteenpäin sellaisenaankin. Elokuva käsittelee perimmältään ihmiskunnan syntyä, kuolemaa ja evoluutiota ylivertaisemmaksi aatteeksi. Työkalumme, sekä keksintömme ovat vihdoin ja odotetustikin ottaneet lähes täyden kontrollin meistä, ihmisistä. Meille se ei kuitenkaan käy, sillä haluamme olla keskipisteenä ja siksi taistelemme paikastamme seuraavan evoluution esimerkkinä.
Tämä on elokuvan pääpointti, joka saattaa mennä monilta tahoilta ohi ensimmäisellä ja joissain tapauksissa (kuten esimerkiksi minun tapauksessani) myös toisellakin kerralla, mutta jokaisella katselukerralla elokuva avautuu yhä enemmän ja enemmän. Aikanaan perimmäisen pointin pitäisi aueta jokaiselle katsojalle edes jollain tulkinnallisella tasolla, jos ei välttämättä ihan sillä suosituimmalla mahdollisella. Elokuvan voi ottaa monella eri tavalla vastaan, mutta itselleni konsepti tarjosi kokonaisuudessaan aika perinpohjaisestikin vain jumalallisia vittauksia ja mielikuvia, jotka selittivät tapahtumien tarkoitusperän ja syvällisyyden teologisin keinoin.
2001: Avaruusseikkailu on erittäin hypnotisoiva elokuva, joka kieltämättä säväyttää katsojaan aivan mielettömän erinomaisella teknisellä toteutuksellaan ja kokonaisvaltaisen syvällisellä kokemuksellaan. Teos oli aikaansa edellä julkaisun aikoihin ja edelleenkin se tuntuisi olevan ehkä vallankumouksellisin, sekä vaikuttavin teos mitä on koskaan tehty liikkuvan kuvan muodossa. Edelleenkin elokuvassa tuntuu olevan muutamia kohtauksia ja yksityiskohtia, jotka ovat niin omaperäisiä ja monipuolisia, että ne päihittävät nykyajan tekniikat vieläkin aivan mennen tullen.
Pari tiettyä kohtaa pistävät katsojan oikein hieraisemaan silmiään epäuskosta, sillä nämä erikoislaatuiset kohtaukset on tehty käytännöllisesti, mutta niiden toteutustapa onkin täysi mysteeri. Elokuva on henkeäsalpaavan kaunista katsottavaa sekä visuaalisesta, että symbolistisesta näkökulmasta katsottuna, sillä se on niin monipuolista ja ennennäkemättömän uniikkia seurattavaa. Voimalliset musiikit tuovat kohtauksiin tilkan eeppisyyttä ja nousujohteisesti rakentavaa tunnelmaa, jotka sitten pitävät katsojan vakuuttavasti transsissa silmät liimattuna näyttöön kiinni.
Vaikka ensimmäisillä kerroilla kyseenalaistinkin elokuvan pätevyyden ja tarkoitusperän, joudun harvinaisesti tällä kertaa syömään omat tohvelini asian tiimoilta. 2001: Avaruusseikkailu on mestariteos, joka vaatii monta katsastusta sen syvällisen tarkoituksen ymmärtämiseksi. Se myös haastaa katsojansa vakuuttavasti tulkinnallisesta näkökulmasta katsoen ja pakottaa tämän etsimään vastauksia hyvin vaikeisiin kysymyksiin symbolistisesta visuaalisesta esillepanosta monien yksityiskohtien ja viittausten avustuksella. On se Stanley Kubrick yksinkertaisesti nero omalla alallaan. Hänen tuotoksensa puhuttavat ja vaikuttavat edelleenkin vuosikymmeniä myöhemminkin taukoamatta nykyajan elokuvateollisuuteen sekä teknisesti, että tarinankerronnallisesti. Upea tuotos kaiken kaikkiaan!
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti