Ohjaus: George Lucas
Pääosissa: Liam Neeson, Ewan McGregor, Natalie Portman,
Jake Lloyd, Ian McDiarmid, Ahmed Best
Genre: Fantasia, Scifi, Seikkailu
Kesto: 2 tuntia 16 minuuttia
Tähtien sodat. Oi, kaikki nuo ikoniset ja historiallisesti käänteentekevät elokuvat, jotka edelleenkin pitävät liikkuvien kuvien ystävät ja rakastajat spekuloimassa suuresta ja ulottuvasta mytologiasta, sekä sen rajattomista mahdollisuuksista. Koko elokuvasarja on inttämättäkin jäänyt historiaan yhtenä kaikkien aikojen puhutuimmista ja suosituimmista elokuvasarjoista ikinä miesmuistiin, mutta massiivisia kompastumisia se ei kuitenkaan ole onnistunut välttämään ajan saatossa. Nyt olisikin luvassa yksi niistä elokuvista, joita pidetään ehkä koko elokuvasarjan suurimpina pettymyksinä ja epäonnistumisina, mutta miksi näin? Lähdetään purkamaan saagan ensimmäistä osaa ja ihmettelemään, että mikä siinä sitten lopulta mätti...
Kun pahojaan juoniva liittovaltio suunnittelee ottavansa rauhanomaisen Naboon planeetan valtaansa, jediritari Qui-Gon Jinn ja hänen uskollinen oppipoikansa Obi-Wan Kenobi lähtevät selvittämään nopeasti kehkeytyvää konfliktia paikan päälle. Neuvotteluiden aikana he ajautuvat odottamattoman vaaralliseen seikkailuun yrittäessään estää valtauksen tapahtumasta ja saavat muutaman mutkan kautta mukaansa nuoren kuningattaren Amidalan, itsenäistyneen vedenalaisen Otoh Gunga-kaupungin hylkiön Jar Jar Binksin, sekä nuoren Anakin-pojan, jonka huhuillaan olevan yhtä voiman kanssa. Mitä tapahtuu, kun liittovaltio lähettää voimakkaimman ja taitavimman valomiekkaspesialistinsa Darth Maulin varmistamaan massiivisen suunnitelman toteutumisen?
Kuten kaikki elokuvasarjan kannattajat varmasti jo tietävätkin, Episodi I - Pimeä uhka on elokuva, jota lähdettiin alusta asti tekemään siinä toivossa, että alkuperäisen trilogian pohjalle saataisiin taustaa ja syvyyttä. Sen tarkoituksena oli näyttää, kuinka nämä myöhemmin tapahtuvat eeppiset kokonaisuudet alkoivat ja siitä lähtivät eskaloitumaan kohti varsinaista tähtien sotaa. Aivan ensimmäisistä minuuteista asti, elokuva ei tuntunut ollenkaan siltä. Siitä tuntui heti kättelyssä puuttuvan se jännitys ja innostus, joka huokui alkuperäisestä trilogiasta ensimmäisestä kuvasta viimeiseen. Tällöin oli selkeää, että jokin oli selkeästi vinossa.
Elokuvan tarina, jos sitä siksi voi tosissaan kutsua, on hyvin löyhästi ja laiskasti nidottu kokonaisuus, jolla on alkeellisella tasolla kaikki tarvittavat työkalut juohevan alustuksen kehittämiseen, mutta varsinainen jälki on hyvin puuduttavaa seurattavaa. Tarinan polittinen puoli toimii tärkeimpänä sitä edistävänä yksityiskohtana, mutta se siitäkin huolimatta jää kummallisesti vaatimansa keskittymisen ulkopuolelle. Olemme kyllä osittain perillä siitä, että kaukana kaukana galaksin toisella puolella välit ovat mutkikkaat ja tulehtuneet, mutta elokuvan huonon fokusoimisen, sekä erittäin ailahtelevan ja nihkeästi tahditetun tarinankerronnan vuoksi, tämä ei kuitenkaan tietyssä vaiheessa elokuvaa enää jaksa kiinnostaa katsojaa ollenkaan.
Tarina kasaantuu suurimmaksi osaksi paikasta toiseen poikkelehtimisesta poliittisen sodan temmeltäessä taustalla ja sen vuoksi tarinan keskitys tuntuu hyvin laihalta ja efektiivittömältä kaikessa suurudessaankin. Elokuvan tarinaa ei auta myös sekään, että siinä ei tunnu olevan alkuunkaan selkeää päähahmoa. On vain monta hahmoa, jotka ovat paikalla selvittelemässä konfliktia ja läsnäolollaan ajavat laiskaa tarinaa matelevasti eteenpäin.
Elokuva voisi konseptiltaan olla hyvinkin Liam Neesonin esittämän Qui-Gon Jinnin tarina, mutta emme saa taustaa, ulottuvuutta, puhumattakaan kasvusta tarpeeksi edes tietoa kyseisestä hahmosta ollaksemme investoituneita millään tavalla. Sama pätee myös Ewan McGregorin esittämään Obi-Wan Kenobiin, jonka suuren potentiaalin edellämainittu hahmo vie omalla olemassaolollaan. Jar Jar Binks, tämä Tähtien sota -kannattajien keskuudessa yksimielisesti vihatuin hahmo, ei todellakaan ole edes tarpeellinen koko elokuvassa, vaan hänen tarkoituksena on vain sinnitellä tärkeämpien hahmojen mukana. Kieltämättä myös päällekäyvän ja ärsyttävän olemuksensa vuoksi hän käy pidemmän päälle vain hermoille.
Anakin on taas hahmo, joka liittyy tapahtumiin mukaan myöhemmässä vaiheessa ja vaikka hänen taustansa kiinnostaakin, se ei varsinaisesti tuota mitään varteenotettavaa karakterisointia syvyytensä tai ulottuvuutensa puolesta, jotta tämä voisi toimia elokuvan päähahmona alkuunkaan. Eri lähestymistavalla olisi varmasti saatu paljon enemmän irti hänen hahmostaan, mutta varsinainen pohjustaminen jää vain viittailuiksi.
Enemmänkin elokuva keskittyy hyvin epätasaisesti sekä Anakinin alkeelliseen alkuperään, että jediritareiden poliittisiin välienselvittelyihin. Investoituminen on täten lähes mahdotonta katsojan näkökulmasta katsoen. Vaikka vietämmekin hyvin paljon aikaa hahmojemme keskuudessa, emme tunnu tuntevan heitä, kuten meidän ehkä kuuluisi. Heidän tarinakaarensa tuntuvat suurimmaksi osaksi pinnallisilta ja vain yksinkertaisesti kiteytettynä geneerisiltä.
Tässä tuotoksessa on paljon hyvin erikoisia maalaisjärjellisiä seikkoja ja ratkaisuja, jotka jäävät kieltämättä ihmetyttämään näytön toiselta puolelta katsottuna. Yksittäisenä esimerkkinä tarinan poliittiseen puoleen kuuluva jedineuvosto toimii taustalla havainnoivana konsulina, joka analysoi tapahtumia, mutta eivät tee asialle itse mitään, vaikka konfliktit paisuvat paisumistaan ja kehittyvät kehittymistään. On hyvin erikoista, että vaikka kuinka riskialttiiksi tilanne muuttuukin, he eivät edes yritä nostaa sormeaan konfliktin selvittämiseksi, vaan pähkäilevät istuimissaan mitä vastapuoli saattaisi tehdä seuraavaksi ja mitä voisi tulevaisuudessa tapahtua tapahtumien edetessä omalla nojallaan.
Elokuvan tarjoamat roolisuoritukset ovat suurimmaksi osaksi hyvin keskinkertaisia ja väsyneen oloisia, vaikka kuinka suuria nimiä projektiin on onnistuttu liittämään. Se voi tosin johtua siitäkin, että näyttelijät ovat joutuneet olemaan monien kuukausien mittaisen kuvausprosessin aikana joko kokonaan vain sinisessä tai vihreässä ympäristössä. Nimittäin suurimmaksi osaksi mitkään yksityiskohdista ja ympäristöistä eivät olleet oikeita, vaan tietokonetekniikalla luotuja kokonaisuuksia, jotka nekin ailahtelevat rajusti laatunsa puolesta.
Efektit ovat valitettavasti jo aikansa eläneet ja se on hyvin yllättävää nähdä, sillä jopa alkuperäisen trilogian efektit ja käytännön rakennelmat ovat kestäneet aikaa paljon paremmin, kuin suurin osa tämän elokuvan antimista. Visuaalisten ja käytännön efektien eroavaisuudet paistavat näytöllä järkyttävän paljon ja on erittäin erikoista, että ne näyttävät niinkin epärealistisilta tänä päivänä. Monet tavallisetkin säännöt on jätetty vain toivon varaan, sillä esimerkiksi hahmojen katseiden suunnat ja yleinen elekieli ei vakuuta etenkään efektityöskentelyn näkökulmasta, sillä ajoittain dialogikohtauksissa kohteet eivät ole välttämättä aina edes oikeassa paikassa tai tunnu olevan paikalla ollenkaan. Tämä efektien epäuskottava luonne syö kokoemusta entisestään, vaikka pitäisi olla selkeä parannus aikaansa nähden.
Kokonaisuudessaan Tähtien sota: Episodi I - Pimeä uhka on vain kokoelma erilaisia kohtauksia ja lukusia ongelmatilanteita, jotka eivät istu kovin hyvin yhteen. Tarinallisesti elokuva poukkoilee aivan omia reittejään yrittämättä keskittyä olennaiseen ja vaikka siinä tuntuukin olevan hyvin paljon sisältöä, siinä ei sitä kuitenkaan sitä ole. Pari yksittäistä kohtausta jäävät kyllä mieleen tuotoksesta jokseenkin positiivisina, vaikka niissäkin aivan järkyttäviä ratkaisuja on harjoitettu yhtä lailla. Jospa Tähtien sota: Episodi II - Kloonien hyökkäys pystyisi kääntämään kelkan edes osittaiseen nousuun keskittyneempänä kokonaisuutena. Aina voi toivoa...
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti