Ohjaus: Lee Unkrich
Pääosissa: Tom Hanks, Tim Allen, Joan Cusack,
Ned Beatty, Don Rickles, Michael Keaton,
Wallace Shawn, John Ratzenberger, Emily Hahn
Ned Beatty, Don Rickles, Michael Keaton,
Wallace Shawn, John Ratzenberger, Emily Hahn
Genre: Animaatio, Seikkailu, Komedia
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Lähes erinomaisen ensimmäisen ja oivan toisen Toy Story -elokuvan jälkeen oli aika hypätä trilogian päättävään osaan Toy Story 3:seen, joka on jäänyt katsojille mieleen yhtenä parhaimpina Pixar -elokuvina kautta aikain. Itse olen aina ollut sitä mieltä elokuvasarjoista, että ensimmäinen elokuva on aina ensimmäinen, eikä sitä paremmaksi kovin monet jatko-osat tavanomaisesti yllä. Oli kuitenkin vihdoin aika katsoa tämäkin elokuva uusiksi paljon kokeneemmin silmin ja varmistua siitä, että onko teos suosionsa ansainnut?
Elokuvan aloitus on jälleen kerran leikkisän erinomainen kaiken kaikkiaan. Sen aikana näemme kuinka rakkaita nämä lelut ovatkaan olleet Andylle vuosien mittaan lapsuudensa aikana. Hyvin nopean hyvänmielen montaasin jälkeen olikin aika kohdata väistämätön asetelma: Andy on kasvanut jo isoksi. Lelut ymmärtävät jo, että yhteiset leikit pojan kanssa alkavat olemaan historiaa ja pahimpaan on varauduttava, mutta optmistisena ja toiveikkaana hyvästä jatkosta. Konseptin pohjalta tilanne on hyvin ristiriitainen, mutta kiehtovasti asetettu kokonaisuus, joka on pohjustettu erittäin vakuuttavalla tavalla nostaen riman hyvin korkealle tasolle.
Tiukkojen tilanteiden ja niiden eskaloitumisten johdosta lelut lahjoitetaan päiväkotiin. Konseptina tuo kuulostaa täydelliseltä vaihtoehdolta etenkin lelujen näkökulmasta katsoen, sillä kun lapset kasvavat isoksi, he lähtevät pois ja uudet pienemmät leikkijät tulevat tilalle jatkamaan viikottaista rutiiniaan. Lelut ovat siis koko ajan kovassa käytössä vuodenajasta ja päiväkodin huoneesta riippumatta. Tosin on myös kiinnostavaa nähdä kuinka lelut näkevät pienet lapset eri valossa kuin aiemmin isompien lasten kanssa. Heidän leikkinsä ovat kuin suoraan kauhuelokuvasta konsanaan.
Woody on kuitenkin jälleen kerran ennakkoon omaan normaaliin tapaansa jokseenkin epäileväinen paikan suhteen, vaikka muut ovatkin jo valmiiksi hurmioituneita siitä ja sen rajattomista mahdollisuuksista. Jokin ei vain tunnu täysin oikealta hänen mielestään kaiken ollessa liian täydellistä ollakseen totta. Toisaalta Woodyn on ollut jokaisen käänteen sattuessa erityisen vaikeaa päästää aikuistuneesta omistajastaan irti ja adaptoida kasvamisen mukana ilmestyviä muutoksia.
Lelut eivät ole koskaan ennen joutuneet näin kovien koettelemusten ja paineiden keskelle kuin nyt. Suuruuden skaala on kasvanut elokuva elokuvalta ja tämä erityinen maailma on kasvanut ja ulottunut yhä syvemmälle sen mukana. Vastaan asettuu antagonisti, joka on pohjustettu mahtavalla tavalla. Katsoja ohjataankin tarkoituksella aluksi harhaan, jotta konseptin päälaelleen kääntäminen tuntuisi paljon efektiivisemmältä ja palettia sekoittavammalta ratkaisulta. Antagonistin taustatarina on Jessien edeltävän elokuvan taustatarinan tapaan hyvin surullinen ja ikävä jokaisesta näkökulmasta katsottuna. Hahmon tunteen ymmärtää, vaikka motiivit ovatkin perimmiltään moraalisesti vääriä.
Elokuva muuttuu loppupuolella heist-elokuvaksi ja jännitys nouseen kokonaisvaltaisesti korkeuksiin. Elokuvassa on taas tarjolla sekä koskettavia, että kauhun täyttämiä kohtia, jotka takaavat elokuvan monipuolisen tunnelmallisuuden alusta loppuun asti. Huumori on nasevaa ja mielestäni jopa tämän elokuvasarjan parasta antia sillä osa-alueella, jos ei kaikilla mahdollisilla. Teknisestä näkökulmasta katsottuna elokuva on mielestäni mieletön saavutus itsessäänkin. Pienetkin yksityiskohdat osaavat olla erittäin tarkkoja ja aidon näköisiä, etenkin kun verrataan tätä ja ensimmäistä elokuvaa keskenään. Selkeästi on menty kehityksessä eteenpäin.
Emotionaalinen lataus on aivan järkyttävän korkea, minkä vuoksi sen purku on myös täydellisyyttä hipovan efektiivinen kaiken kaikkiaan. Elokuvan viimeinen kolmannes koettelee katsojaa vuoristoratamaisessa tunnelman purkauksessa. Yksityiskohdat maksetaan upeasti takaisin myös ensimmäisestä osasta asti. Tarinakaaret sulkeutuvat vakuuttavalla tavalla ja kaikki tuntuu saavan ansaitsemansa päätöksen mitä upeimmalla tavalla.
Uskaltaisin jopa väittää, että trilogian päättävä osa Toy Story 3 on samannimisen elokuvasarjan paras osa ohittaen myös lähes erinomaisen ensimmäisen osan, monipuolisen ja emotionaalisesti maaliin osuvan tarinankerronnan, sekä takaisinmaksunsa puolesta. Ei elokuvan lopulle voi muuta kuin hymyillä ja tirauttaa pari kyyneltä ohimennen onnesta. Erinomainen lastenelokuva, joka on erittäin rohkea, omaperäinen ja laadukkaasti koottu kokonaisuus, joka tuo positiivisen elämyksen kenen vain katsojan elämään, olkoot lapsi tai aikuinen. Seuraavaksi etenemmekin aikajanalla eteenpäin, sillä vuoroon asettuu kaikki tahot yllättänyt Toy Story 4...
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti