Reservoir Dogs (1992) - arvostelu



Ohjaus: Quentin Tarantino
Pääosissa: Harvey Keitel, Tim Roth, Michael Madsen, Chris Penn,
Steve Buscemi, Edward Bunker, Lawrence Tierney,
Quentin Tarantino, Randy Brooks
Genre: Rikos, Draama, Jännitys
Kesto: 1 tunti 39 minuuttia

Nyt kun olen vihdoin Kill Bill-elokuvat kokenut ja arvostellut, on aika hypätä ajassa taaksepäin ja katsastaa Quentin Tarantinon ensimmäinen teos, joka ei rehellisesti sanoen oikein herättänyt mitään innostusta tai odotuksia. Olin hieman epäröivällä päällä tämän suhteen, sillä en oikein tiennyt kuinka tämä uniikilla tarinankerronnalla varustettu rikostrilleri toimisi minulle. Tahdoin kuitenkin varmistua asiasta ja nähdä ohjaajan ensiaskeleet ammattimaisten liikkuvien kuvien massiivisessa maailmassa. Onnistuiko Reservoir Dogs yllättämään positiivisesti vai olivatko pelkoni osuvia?


Kuusi rikollista, jotka ovat tuntemattomia toisilleen, palkataan rikollispomon Joe Cabotin seuraavaa isoa jalokiviryöstöä varten. Ensitapaamisestaan asti heille annetaan omat uniikit koodinimet, joita käyttämällä varmistuttaisiin siitä, etteivät he työn sivussa tulisi liian tutuiksi toisilleen ja keskittyisivät itse operaatioon. He ovat ennakkoon varmoja siitä, että ryöstö tulisi olemaan onnistunut, mutta kun poliisi odottaakin heitä paikan päällä väijymässä, paniikki valtaa iskuryhmän.

Tilanne lähtee yllättäen käsistä aiheuttaen tarpeettoman ammuskeluvälikohtauksen, jonka alla kuolee viattomia poliiseja ja siviilejä. Kun jäljelle jääneet iskuryhmän jäsenet kokoontuvat ennalta sovitussa pisteessä hylätyllä varastolla, he alkavat avaamaan tilanteen eskaloitumisen syitä ja epäilemään toisiaan petturuudesta väittäen jonkun jättäneen poliisille vihjeen ryöstöstä. Kuka jätti vihjeen poliisille?


Pääsemme hyvin pikaisen pohjustuksen aikana tutustumaan iskuryhmän jäseniin ja heidän keskeiseen dynamiikkaan, joka kukoistaa toveruudellaan. Jo ensi kohtauksesta lähtien ohjaaja Quentin Tarantino, joka myös näyttelee tässä elokuvassa suht isossa roolissa, esittelee käsikirjoittamisen taitojaan hyvin vakuuttavalta kuulostavan dialoginsa avustuksella. Hän saa vuoropuhelun kuin vuoropuhelun kuulostamaan autenttisen realistiselta eikä sen vuoksi, että se olisi aina uskottavaa välttämättä, vaan koska se on niin terävää ja nasevaa kokonaisuudessaan.

Ihmiset eivät yleensä oikeassa elämässä ole yhtä nopeita nasevien vastaustensa kanssa, mutta Quentin Tarantinon teoksissa hahmot ovat vikkeliä ja brutaaleja sananikkareita, joihin katsoja samaistuu hyvin helposti, sillä ajatuksemme synkronoituvat hahmojen ajatusten kanssa moitteettoman oloisesti. Olemme tavallaan samalla aaltopituudella hahmojen kanssa ajatuksen tasolla, mutta oikeaan elämään heijastuen tällainen nasevuus ja vikkelä vastaaminen ei kovin yleistä ole oikeiden ihmisten keskellä. Tämä tekeekin ''tarantinomaisesta'' dialogista niin esimerkillistä ja erottuvaa kaikesta muusta saatavilla olevasta.


Se on kyllä pakko sanoa, että vaikka Tarantino onkin Reservoir Dogsin aikoina ollut vielä ensikertalainen ammattilaisohjaajana, niin täytyy kyllä ihailla tämän erityislaatuista tarinankerrontatyyliä, joka ei ainoastaan muuta käsitystä itse elokuvan teosta ja sen ennalta-arvattavasta kaavamaisuudesta, mutta myös säväyttää erityislaatuisella kontekstillaan, mikä ei ihan jokaiselta legendaariselta ohjaajaltakaan välttämättä luonnistu, etenkään näin aikaisessa vaiheessa elokuvaohjaajan uraa.

Hyvin pian alkuvalmistelujen jälkeen tämä asetelma käännetään aivan päälaelleen ja annetaan katsojan selvittää hahmojen kanssa sekä itse mysteeriä, että käänteentekevän väijytyksen alkuperää. Aluksi tämä radikaali tilanne tuntuu hiukan epäselvältä ja aukinaiselta rajun muutoksen jäljiltä, mutta pikkuhiljaa palapelin palaset loksahtavat paikoilleen ja kokonaiskuva rupeaa hahmottumaan hyvin järkeenkäyväksi kokonaisuudeksi.


''Tarantinomaiseen'' tapaan elokuva hyppii ajassa edestakaisin avaten sekä hahmojaan, että itse tarinaansa perusteellisemmalla tavalla. Hahmot esitetään lukujen avustuksella, joista jokainen keskittyy yhteen hahmoon kerrallaan. Nämä luvut toimivat näytöllä oikein moitteettomasti, vaikka tosiaan hyppiikin aikajanalla hyvin tiuhaan tahtiin. Iskuryhmän veljellinen ilmapiiri muuttuu hyvin nopeasti epävarmaksi ja ailahtelevan tasapainottomaksi psykologiseksi taistelumantereeksi, kun ryhmän jäsenet alkavat epäilemään toisiaan ja shakin tapaan miettimään seuraavia liikkeitään ja sanojaan paljon huolellisemmin kaivaakseen totuuden ulos.

Vaikka aluksi tarina vaikuttaakin vähän perinteiseltä rikostrillerin edustajalta, se kuitenkin muuttuu paljon vakuuttavammaksi ja uniikimmaksi, mitä pidemmälle siinä etenemme.  Taso nousee nousemistaan nousujohteisella otteellaan pitkin elokuvaa ja lopulta vangitsee katsojansa seuraamaan kiehtovaa tilannetta. Elokuva saa heti vähän vauhtia koneeseensa, kun ensimmäinen varsinainen juonenkäänne tapahtuu. Sen jälkeen kiinnostukseni nousikin heti pilviin, sillä tämä käänne teki tarinasta heti paljon nerokkaamman ja kiehtovamman seurattavan.


Reservoir Dogs on positiivinen yllätys ottaen huomioon, etten odottanut tältä elokuvalta mitään erikoista ennakkoon. Odotin sen vain olevan perinteinen rikostarina lukuihin jaettuna, mutta johan elämä osaa välillä yllättää positiivisesti. Teknisestä näkökulmasta katsoen elokuva ei ole mitenkään erikoinen, mutta tässä teoksessa tosin se ei olekaan ehkä tärkeintä, sillä varsinainen tarina ja sen konteksti tekee siitä itsessäänkin hyvän kokonaisuuden.

Roolisuorituksetkin ovat suurimmaksi osaksi erittäin hyviä, vaikka vaikuttavatkin ajoittain vain hitusen ylilyöiltä esillepanonsa suhteen. Lopulta kokonaisuus on laadukas ja kiehtova. Seuraavaksi olisikin vuorossa muutamaa astetta suositumpaa ja arvostetumpaa Quentin Tarantinoa, kun matkamme jatkuu Pulp Fictionin väkivaltaiseen maailmaan...


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.7.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit