Ohjaus: Jon Watts
Pääosissa: Tom Holland, Michael Keaton, Robert Downey Jr, Donald Glover,
Marisa Tomei, Jon Favreau, Zendaya, Jacob Batalon, Laura Harrier
Marisa Tomei, Jon Favreau, Zendaya, Jacob Batalon, Laura Harrier
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 13 minuuttia
''If you're nothing without the suit, then you shouldn't have it.''
Marvel Cinematic Universe onnistui parista ailahtelevahkon tasoisesta syrjähypystään huolimatta kapuamaan takaisin toivotulle tasolleen kokeilevan toisen vaiheen myötä ja luoda ikään kuin laadullisen normin tuleville elokuville tähdättäväksi. Kun kolmas vaihe lähti käyntiin, elettiin hyvin ristiriitaisia aikoja Kostajien sisällissodan vuoksi ja koko elokuvauniversumin jatko alkoi eskaloitumaan yhä kiinnostavammaksi ja kiinnostavammaksi, mitä pidemmälle siinä edettiin.
Kauan ihmettelimme Hämähäkkimiehen poissaoloa, mutta koskaan ei luovuttu toivosta, sillä ajattelimme yksinkertaisesti vain, että kannattajien suosikki tulisi liittymään mukaan myöhemmässä vaiheessa. Vähiten osasimme odottaa, että Captain America: Civil Warissa kannattajat saisivat toiveensa läpi, mutta nin vain kävi, kun lukuisten Marvel-kannattajien leuat loksahtivat paikoiltaan edellämainitun elokuvan toisen trailerin lopussa, jossa yllättävä paljastus tehtiin.
Tuon yhden pysäyttävän hetken jälkeen oli jo sanomattakin selvää, että Marvel Cinematic Universe ottaisi seinillä kiipeilevän vitsiniekan tiukkaan syleilyynsä tarjoten mahdollisuuden kannattajille kokea hieman eri lähestymistavalla toteutetun Hämähäkkimies-elokuvan. Kauan odotettu Spider-Man: Homecoming-elokuva aiheutti intoa ja pelkoa kannattajien mielissä, sillä kukaan ei oikein osannut odottaa mitä tuleman pitäisi, mutta odotimme kuitenkin innolla sitä mitä ohjaajalla Jon Wattsilla olisi tarjottavanaan.
New Yorkin taistelun jälkeen, Adrian Toomes ja hänen yrityksensä ovat sopimuksen alaisena siivoamassa kaupunkia muukalaisteknologialta, ongelmajätteeltä ja muulta rojulta, joka on Kostajien ensimmäisen yhteisen onnistuneesti suoritetun maailmapelastusoperaation jälkeen peittänyt New Yorkin Manhattanin. Vasta hetken työtään tehneet uurastajat saavat huonoja uutisia, kun paikalle saapuvat Tony Starkin ja Yhdysvaltain hallituksen yhteistyössä muodostettu vahingonhallintaosasto, joka saa muiden tahojen sopimuksista huolimatta täyden yksinoikeuden kerätä kaiken taistelusta jääneen kaluston ja materiaalin talteen Stark Industriesin myöhempään käyttöön.
Vihasta puuhkuvana ja yrityksensä menettäneenä miehenä Toomes yrittää kehottaa omia alaisiaan pitämään jo kerätyn Chitauri-teknologian, rakentaa ja myydä siitä luotuja astetta kehittyneempiä aseita. Tästä kahdeksan vuotta myöhemmin Peter Parker pääsee selvittelemään Tony Starkin ja Steve Rogersin kylmeneviä välejä Berliiniin muutamaksi päiväksi. Tilanteen rauhoituttua Peter ilmaisee Tonylle halustaan liittyä Kostajiin, mutta tämän mielestä poika ei vain ole vielä valmis taistelemaan isoilla kentillä.
Tony kehottaa Peteriä harjoittelemaan oman käden oikeutta ruohonjuuritasolla ja kehittyä sillä tavalla sankarina, tämän seuratessa tarkasti sivusta seinillä kiipeilevän teinin kehittymistä. Peter palaa kiltisti takaisin arkeensa opiskeluineen Midtownin tiedelukiossa ja teinipojan jokseenkin tavanomaisempaan elämään. Onnistuuko poika vakuuttamaan mentorinsa kykeneväisyydestään vai onko hän vain liian nuori ja vastuuton persoona kyseisen tittelin ansaitsemiseen, kun kaksoiselämä ei välttämättä ole ihan helpoimmasta päästä tässä ristiriitaisessa ja kiusallisessa elämänvaiheessa?
Heti kättelyssä klassinen Hämähäkkimiehen-tunnusmusiikki nostattaa tunnelmaa nostalgiallaan ja mielettömän mukaansatempaavalla luonteellaan Marvel-logon paljastuessa näytöllä tuttuun tapaan. Olemme täten valmiita vastaanottamaan kauan odotetut tapahtumat, jotka alkavat sanoilla ''Peter Parkerin elokuva''. Sitä tämä elokuva onkin - Peterin elokuva. Vaikka toki teos käsitteleekin laajalti Hämähäkkimiestä ja tämän kehittymistä, elokuvan varsinainen keskipiste on kuitenkin Peter Parkerissa ja tämän hyvin uniikin elämäntilanteen ongelmissa, joiden kanssa hän joutuu vääntämään kättään päivittäin tullakseen Tonyn silmissä varteenotettavaksi Hämähäkkimieheksi.
Peter on vielä matkansa alussa, eikä vielä ihan ymmärrä perinpohjaisesti omia voimiaan ja massiivista potentiaaliaan, joka hänestä huokuu. Hän ei myöskään oikein onnistu arvioimaan tilanteiden vakavuutta nuorekkaan innokkuutensa vuoksi, minkä vuoksi tämä joutuukin useasti ongelmiin oman kokemattomuutensa vuoksi. Peterin innokkuus paistaa selkeästi kaikessa tämän tekemisessä ja näemme kuinka paljon hän nauttii olostaan uutena supersankarina. Elokuvan aikana Peterillä on hyvin aikaa kehittyä tohelomaisesta, hyperaktiivisesta ja jokseenkin huolimattomasta seittiampujasta itsevarmaksi ja vastuulliseksi lain valvojaksi, jolle Tony ehkä pystyisikin jatkossa luottamaan astetta vaativampia operaatioita.
Kerrankin Hämähäkkimiehen alkuperä jätetään rauhaan pelkäksi viittaukseksi näyttämättä varsinaista käänteentekevää hämähäkin puermaa, vaan keskitytään heti alusta asti Peteriin ja hänen teini-iän tavallisen epätavallisiin koettelemuksiin, mikä näin jälkeenpäin mietittynä on hyvin virkistävä muutos omasta mielestäni. On hienoa nähdä kuinka hyvin, sekä tätä elokuvaa, että Marvel Cinematic Universeä suunnitteleva tiimi ovat onnistuneet yhdistämään kannattajien suosikin kaiken muun jo rakennetun perustan keskelle jälkeenpäin muuttaen samalla hyvin kekseliäästi muutamia hahmon keskeisimpiä yksityiskohtia universumiin istuvammaksi.
Vihdoin pääsemme seuraamaan autenttisemmalta tuntuvaa lukioaikaa ja teinimäisen Peterin kasvua sekä sankarina, että ihmisenä. Hän käy lukiota, nauttii ystäviensä seurasta ja harrastaa astetta vaarallisempaa kiipeilemistä, kuin kuka tahansa teini-ikäinen nuori. Sen vuoksi tähän hahmoon pystyy investoitumaan hyvin nopeasti ja moitteettomasti, sillä näemme itsemme Peterin saappaissa ainakin jossain määrin. Tom Holland on aivan mieletön Peter Parkerina ja tuo kauan toivotun teinimäisyyden ja yli-innokkaan vitsiniekan persoonallisuuden näytölle mitä vakuuttavimmalla tavalla.
Ned on Peterin paras ystävä, joka hölmön ja koomisen persoonallisuutensa avustuksella tuo kaksikon ystävyyssuhteeseen mielettömän paljon komiikkaa ja emotionaalista tasapainoa. Peterin holhooja, hänen oma tätinsä May, ei tiedä Peterin kaksoiselämästä ja se vasta tuokin aika hauskan lisän jo itsestään ristiriitaiseen asetelmaan. Hän neuvoo Peteriä aina välttelemään vaaroja ja ongelmatilanteita, vaikka todellisuudessa poika juokseekin jatkuvasti niitä kohti. Näihin hahmojen välisiin suhteisiin pystyy samaistumaan ja investoitumaan hyvin helposti, sillä elokuva mukaansatempaavalla otteellaan pitää katsojansa täysin latautuneena sekä emotionaalisuutensa, että viihteensä puolesta.
On myös upeaa nähdä Hämähäkkimiehen pienempiä maatamyötäileviä tehtäviä, joiden tunnelmia pääsemme seuraamaan itsekin lähietäisyydeltä. Vaikka hänellä onkin tarkoituksena olla vain avuksi, tilanteet saavat useasti hyvin koomisia käänteitä matkaansa. Peter ei ole vielä se kaikkivoipainen sankari, jonka olemme aikaisempien versioiden muodossa tottuneet näkemään, vaan hän onnistuu jatkuvasti tyrimään ja mokailemaan vuoristoratamaisella matkallaan. Tuo hahmon kehitys on upeaa seurattavaa, sillä pääsemme todistamaan lukuisia tapauksia, joiden aikana Peter on joutunut kantapään kautta oppimaan tärkeimpiä asioita supersankariudesta ja elämästä oman mukavuusalueensa ulkopuolelta. Elokuvan aikana hän oppiikin jälleen kerran vaikeamman kautta, että mikään puku ei määritä häntä itseään supersankarina, vaan hän itse tekee sen toiminnoillaan.
The Avengers-elokuvan jälkeiset tapahtumat pistävät liikkeelle valitettavan tapahtumasarjan, joka pohjustaa tämän elokuvan konfliktin vakuuttavasti ja luo Hämähäkkimiehelle tämän ensimmäisen varteenotettavan vastustajan ja jossain mielessä jopa ensimmäisen arkkivihollisen - Vulturen. Adrian Toomesin motiivi pohjustetaan erittäin laadukkaasti ja tämän toimiin pystyy jopa jossain määrin samaistumaan, sillä ymmärrämme katsojina hänen kostonhimoonsa vaikuttaneet syyt.
Hyvin nopeasti hän kääntyykin palavan vihansa siivittämänä rikolliselle tielle, josta paluu onkin sitten jo kaukana mahdollisesta. Yllättäen osuen risteävälle tielle, Hämähäkkimies aiheuttaa jatkuvasti ongelmia Vulturelle, tämän yrittäessä ryöstää lisää materiaalia myytäviä aseita varten. Keppiä renkaiden väliin tunkeva hämähäkki joutuu kostonhimoisen linnun silmätikuksi ja siitä vastakkainasettelu vain vahvistuu entisestään.
Vulturen hahmon olemus ja ulkonäkö ovat erittäin miellyttäviä. Tämä robottinen versio hahmosta on mielestäni alkuperäiseen sarjakuvasta pohjautuvaan hahmoon verrattuna paljon uskottavamman oloinen. Uskoisin vahvasti, että jos elokuvantekijät olisivat seuranneet hyvin tiiviisti sarjakuvamaista lähestymistapaa Vulturen hahmon suhteen, se ei olisi välttämättä toiminut näytöllä yhtä vakuuttavasti ja varteenotettavasti vakavasti miettien. Mielestäni Vulture on ehdottomasti yksi kyseisen elokuvauniversumin parhaimmista roistoista ja Michael Keaton tuo emotionaalisesti haarautuvan hahmon hyvin vakuuttavasti näytölle, joka pahoista aikeistaan huolimatta pitää sisällään hyvin samaistuttavan tarinakaaren.
Elokuva tulee väkisinkin tuntumaan hyvin sekavalta ja hämäävältä, jos jättää The Avengers-, sekä Captain America: Civil War-elokuvat katsomatta, sillä tämä teos pohjustaa oman tarinansa pitkälti näiden kahden edellämainitun elokuvan tapahtumista ja niiden sivusekoista. Se myös yhdistää laadukkaasti Marvel Cinematic Universen elokuvia toisiinsa ja syventää lisää erilaisia roikkuviksi langoiksi jääneitä yksityiskohtia, jotka olivat jääneet aiemmin kesken ja pimentoon valokeilalta.
Elokuvassa on selkeähkö nousujohteinen rakentumisprosessi, jonka aikana hahmot kasvavat aivan suunnattoman paljon tehden kokonaisuudesta paljon miellyttävämmän seurattavan. Komedia osaa olla hyvin nasevaa ja laadukasta suurimmaksi osaksi. Sen rento olemus naurattaa ja viihdyttää kokonaisvaltaisesti koko kestonsa ajan, eikä se tunnu ylilyövältä missään vaiheessa, mikä taas piti huolen siitä, ettei se pilaisi erittäin hyvää tunnelmaa ja sen tasapainoa. Elokuvan visuaaliset efektit ovat jopa naurettavan hyviä ja miellyttäviä seurata, sillä pienistä yksityiskohdista suuriin efektikokonaisuuksiin, elokuva onnistuu tuomaan vakuuttavasti näyttävän visuaalisen luontonsa esille.
Yksi tarinan isoimmista juonenkäänteistä on aivan järkyttävän pysäyttävä ja mainio hetki kaiken kaikkiaan. Adrian ja Peter yllättäen tapaavat toisensa odottamattomasti sellaisessa paikassa, jossa en itse olisi koskaan osannut aiemmin elokuvan aikana edes kuvitella tilanteen tapahtuvan. Tuon tapaamisen aikana painostava psykologinen sota alkaakin, kun Peter näkee vastapuolensa silmästä silmään tämän tietämättään nuoren kaksoiselämästä. Se on upea kohtaus, joka luo aivan jäätävän painostavan tunnelman. Elokuvan kliimaksikin on myös hyvin palkitseva, sillä rakennamme huolellisesti näiden kahden vastustajan hahmoja ja motiiveja perinpohjaisella otteella koko elokuvan ajan.
Mitä enemmän olen katsonut tätä elokuvaa, sitä enemmän olen siitä myös tykännyt. Joka katsastuskerralla minusta tuntuu, että löydän jatkuvasti lisää yksityiskohtia ja ulottuvuuksia elokuvasta, joista pidän yhä enemmän ja enemmän. Tämä hyvin laadukas kokonaisuus nostattaa entisestään odotuksiani jatko-osan Spider-Man: Far From Homen suuntaan, sillä ohjaajan pallilla pysyy edelleen Jon Watts, joka tämän elokuvan turvin saa kyllä tukeni näin Hämähäkkimiehen jatkoa ajatellen. Nyt matka tosiaankin jatkuu kohti Far From Homea, jossa saamme samalla myös vihdoin yhden toivotuimmista sarjakuvahahmoista elokuvien maailmaan - Mysterion. Odotukset ovat korkealla ja innokkuus aivan pitelemättömällä tasolla. Toivotaan parasta.
Lähteet: kansikuva ja elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti