The Avengers (2012) - arvostelu



Ohjaus: Joss Whedon
Pääosissa: Robert Downey Jr, Chris Evans, Scarlett Johansson, Chris Hemsworth
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 23 minuuttia

Muistan kun olin ensikertalaisen penkissä kokeilemassa tätä Marvelin uutta ja vapaasti hengittävää elokuvauniversumia ja muutaman ensimmäisen elokuvan jälkeen olin erittäin yllättynyt sen keveän viihdyttävästä luonteesta, sekä tekijöiden suht autenttisesta lähestymistavasta varsinaiseen alkuperäismateriaaliin. Kun pääsin tämän ensimmäisen hahmojen risteytysprojektin kokemaan ensi kertaa, olin aivan äimän käkenä. Mitenkäs tällä kertaa sitten? Lähdetään sitä selvittämään.


Tarinan alustus on hyvin yksinkertainen ja suoraviivainen, mutta erityisen toimiva kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että saamme heti alusta asti elokuvan antagonistin - asgardilaisen Lokin - hyvään etulyöntiasemaan, mutta myös hyvän motiivin itse Nick Furylle Kostajat-protokollan käytäntöön panemiseen. Kostajat-protokolla on planeetan mahtavimpien superihmisten ja agenttien yhteensaattamisen prosessi, jonka avulla ison hätätilan sattuessa saataisiin kaikki vaadittavat tai mahdolliset voimat käyttöön taistelemaan ihmiskuntaa uhkaavaa ison kaliiperin voimaa vastaan.

Asetelma itsessäänkin on hyvin kiintoisa etenkin näiden paineiden alaisena, jolloin kaiken sortin virheille ollaan altistuneita, vaikka kyseessä olisivatkin kaikkivoipaiset superihmiset. Tämä joukkio yksin toimivia sankareita ei lupaa mitään hyvää, sillä he eivät ole alkuunkaan tottuneet tasitelemaan näin isossa iskuryhmässä muiden vierellä, mikä tuo asetelmaan entistä enemmän riskejä konflikteihin ja erimielisyyksiin. Tämä taas meinaa sitä, että konflikteja sattuu ryhmän sisällä monia ja hyvin kovaa tahtiin horjuttaen koko S.H.I.E.L.D:in rahoittamaa operaatiota. Kuitenkin näiden konlfiktien saattelemana Kostajat paineen alaisena onnistuvat kääntämään tuhoontuomitun kurssinsa ja muodostua maanpuolustuksen tärkeimmäksi yhtenäiseksi tehotiimikseen.


Elokuva on erittäin viihdyttävä kokonaisuus, joka on myös esimerkillisesti tahditettu. Vaikka tuo tahditus onkin hyvin nopeatempoinen, se toimii tässä elokuvassa yllättävän hyvin pitäen meidät katsojat jatkuvasti kiinnostuneina ja tarpeeksi investoituneina näytöllä tapahtuvaan. Itse hahmoihin olimmekin jo tutustuneet aiemmissa elokuvissa, joihinkin enemmän ja joihinkin vähemmän, mutta pohja oli kuitenkin luotu tälle elokuvalle hahmojen näkökulmasta katsoen. Siitä oli sitten ohjaaja Joss Whedonin oli helpompi keskittyä itse tarinaan, viihtyvyyteen, sekä Kostajien kasaamisen ongelmalliseen prosessiin, jonka aikana luodaan elokuvaan jatkuvasti jännitteitä hahmojen välillä ja viedään niiden tarpeeksi pohjustettuja tarinan kaaria eteenpäin.

Elokuvassa on panokset hyvin kohdillaan, sillä uhka on odotetustikin näissä isoissa tapauksissa yleisimmin maailmanlaajuinen, joten virheisiin ei ollut enää varaa. Tämän ulkopuolisen uhan tuova asgardilaisen Thorin velipuoli Loki on hyvin pitkälti täydellinen valinta Kostajien ensimmäiseksi vastustajaksi. Tämän joukkion ollessa vielä rakentamisen alkuvaiheessa ja huonosti yhteenpelaavana, Loki manipuloivana, hyvin petollisena ja vallanhimoisena vastapuolena onnistuu hajoittamaan Kostajien ryhmää sisältäpäin hyvin perusteellisen ja oivan suunnitelmansa ansiosta. Hän onnistuu etenemään suunnitelmassaan pääsemällä sankareidemme päiden sisään ja aiheuttamalla ryhmälle jatkuvasti sisäisiä konfliktin aiheita.


Loki on hahmona muutenkin hyvin ristiriitainen tapaus siinä mielessä, että hän miettii tähän hetkeen asti vain omaa parastaan olkoot sitten kyse perheestä tai omista käskyläisistään. Hän on petollinen ja manipuloiva molempiin suuntiin ja siksi hänen hahmonsa on niin moniuloitteinen ja yllätyksellinen, sillä emme voi ikinä tietää mitä hänen päässään liikkuu ja minkä suunnitellun siirron hän aikoo seuraavaksi tehdä. Hän on hyvin ovela, kekseliäs ja ajoittain jopa uhkaava tapaus, joka kuitenkin omassa massiivisessa vallanhimossaan sortuu luonnollisestikin virheisiin ja ylilyönteihin. Loki on mielestäni yksi Marvel Cinematic Universen parhaimpia antagonisteja koko elokuvasarjassa juuri näiden narsisistisien motiiviensa ja etenkin aavistamattomuutensa vuoksi.

Elokuvan visuaaliset efektit ovat kestäneet aikaa yllättävän hyvin, vaikka ei ole toki tässä vaiheessa vielä edes vuosikymmentä vierähtänyt, mutta monissa Marvel Cinematic Universe-elokuvasarjan alkutaipaleen elokuvissa efektien puolesta on selkeitä ikääntymisen merkkejä havaittavissa, vaikka yksittäisiä nostoja ovatkin. Puhutaan siis ihan parista ''green screen'' kohtauksesta, joissa hahmo on osittain päälleliimatun näköinen tai tuhoutuneista rakennuksista, jotka eivät kuitenkaan toisesta näkökulmasta katsoen olleetkaan tuhoutuneita, vaan koskemattomia korkeintaan. Onneksi näitä tilanteita ei ollut niin paljon kuitenkaan, jotta niitä tarvitsisi erikseen nostaa vadille sen ihmeellisemmin analysoitavaksi.


Kuten olemme jo tottuneet tämän elokuvasarjan aikana kokemaan, elokuvien keveys ja komediapainoitteisuus ovat hyvin isossa asemassa myös tässä ensimmäisessä yhteisessä elokuvassa. Se lähentelee ajoittain imelän rajaa sen verran, ettei se kuitenkaan ylitä sitä, vaan tulee ulos korkeintaan viattoman nasevana piikittelynä, joka puskee hyvin usein keventämään keskittynyttä toimintapainoitteista tunnelmaa. Toiminnasta sen verran, että se oli kyllä suunniteltu hienosti ja elokuva pitikin sisällään muutaman hyvin ikimuistoisen hetken nimenomaan toimintakohtausten tuomana hyvänä esimerkkinä lopputaistelu New York Cityn Manhattanilla.

Pari hyvin pientä yksityiskohtaa jäivät hieman häiritsemään minua jossain määrin, jotka haluaisin nostaa tässä esille, mutta ne eivät onneksi ottaneet varsinaiselta elokuvalta mitään pois loppupeleissä. Muutama nipotuksen aihe kuitenkin kaiken tämän eeppisyyden seasta löytyi. Esimerkiksi alussa Natasha Romanoffin ensimmäisessä kohtauksessaan käytiin keskustelua venäjän kielellä ja on kyllä pakko sanoa, että etenkin Scarlett Johanssonin yritys imitoida venäläistä aksenttia oli aivan karseaa kuultavaa näin venäläisenä kaverina. Onneksi tuossa keskustelussa oli toinenkin osapuoli, joka tuntui ainakin päällepäin osaavan jotain äänteitä lausua suht oikealla painotteella, mutta Johanssonin yritys oli kyllä melkein ylitsepääsemätön kokemus jokaisella katsastuskerrallani.


Toinen kiinnostava seikka, joka jäi mieleen liittyi Bruce Bannerin voimiin ja hänen taitoonsa kontrolloida sisäistä raivopesäänsä. Elokuvan loppupuolen eeppisessä lopputaistelussa Hulk onnistuu kontrolloimaan voimiaan moitteettomasti ja mikä hulluinta päästämään ne valloilleen juuri sillä hetkellä kun hän niitä tarvitsi. Tämän seikan leimaa oudoksi se, että muutama hetkeä aiemmin ennen varsinaista lopputaistelua Bruce Banner sekoaa S.H.I.E.L.D:in lentävässä tukikohdassa Helicarrierissä, jossa Hulk pääsee valloilleen. Se on hieman merkillistä, että tuossa tilanteessa Bruce ei onnistunut kontrolloimaan sisäistä vietettään päästäessään ''sen toisen kaverin'' kontrolliin, mutta kun kutakuinkin hänet seuraavalla kerralla nähdään näytöllä, tämä pystyy kontrolloimaan tätä viettiään moiteettomasti. Toki sen avulla saatiin aikaiseksi yksi tämän elokuvan muistettavimmista hetkistä, mutta jokin siinä ei vain käynyt järkeen. Kontrollin oppiminen tuntien sisään on mielestäni mahdotonta.

Lopuksi on kyllä pakko mainita, että Alan Silvestrin musiikki elokuvassa on edelleen aivan maagista kuultavaa. Silvestrin The Avengers-teemamusiikki on luultavasti Danny Elfmanin Batman-teemamusiikin jälkeen ainoa kappale, joka on onnistunut ylettämään legendaarisen viittasankarin tunnusmusiikin suosion lähettyville supersankarielokuvien genressä. Sen käyttö elokuvassa on myös erittäin osuvaa ja tuo moitteettomasti eeppisyyden tunteen kohtaukseen kuin kohtaukseen.


The Avengers on ehdottomasti minun mielestäni edelleen yksi Marvel Cinematic Universen parhaimmista elokuvista ja kaikista ikimuistettavimmista sellaisista. Se ei ainoastaan onnistu yhdistämään näitä moniuloitteisia ja toisistaan radikaalisti eroavia hahmoja yhtenäiseksi kokonaisuudeksi, vaan se myös kokeilee onnistuneesti jotain, mikä päivittäisi supersankarielokuvien genreä vakavasti otettavien eri tarinoiden yhdistelevien risteytysten aikakauteen. Tästä hetkestä eteenpäin elokuvasarjan jatko oli jo taattu!



Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 11.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvantiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit

Lähetä kommentti