Avengers: Age of Ultron (2015)



Ohjaus: Joss Whedon
Pääosissa: Robert Downey Jr, Chris Hemsworth, Chris Evans, Scarlett Johansson
Genre: Toiminta, Seikkailu, Scifi
Kesto: 2 tuntia 21 minuuttia

Aivan mahtavan ensimmäisen Marvel-risteytyksen The Avengersin jälkeen Kostajien seuraava mittari tulikin hyvin piakkoin edellisen jälkeen ja odotukset paineineen olivat hyvinkin massiiviset. Tämä johtui tietenkin suurimmaksi osaksi aivan mielettömästä suosiosta, jonka edellinen risteytys oli saanut aikaan. Muistan olleeni hieman kahden vaiheilla tämän osan suhteen ja näemmä tätä Marvel Cinematic Universen lukua ei ole arvostettu kovinkaan paljoa tosin kannattajia lukuunottamatta, mutta mistä tämä johtuu? Onko tämä kritiikki täysin keksittyä vai piileekö teoksessa selkeitä heikkouksia? Pistetään analysoiden...


Elokuvahan alkaa aivan mielettömällä avauskohtauksella, jossa seuraamme kuinka Kostajat pääsevät takaisin taistelurintamalle saadakseen kadonneen chitaurien keihään takaisin, jota Black Widow käytti Kostajien edellisessä New Yorkin temmellyksessä sulkeakseen intergalaktisen portaalin. Valitettavasti he pian huomaavat, että kyse onkin jostain paljon isommasta kuin vain keihäästä, kun he tapaavat ensimmäistä kertaa muita ''paranneltuja'' ihmisiä ja löytävät kätkön, johon on piilotettu New Yorkin hyökkäyksestä jäänyttä muukalaisrodun kehittyneempää teknologiaa mielin määrin, vaikka muille jaettavaksi.

Alun aikana käytetään mitä hienoimpia ja innovatiivisimpia ideoita kuten esimerkiksi aivan käsittämättömän pitkiä, sekä eeppisiä kamera-ajoja toiminnan keskellä, samalla hyväksikäyttäen tutun ja turvallisen kevyttä tunnelmaa The Avengers-elokuvasta. Tämä alku onkin lopulta kokonaisuudessaan erityisen hienovaraisesti ja laadukkaasti niputettu hetki, jonka aikana saimme enemmän kuin tarpeeksi syitä ollaksemme innoissamme elokuvan jatkosta. Hyvin piakkoin kuitenkin ymmärsimme, että tämä tulisi olemaan aivan erityylinen toimintarymistely, jossa tunnelma olisi selkeästi alakuloisempi ja vakavampi verrattuna kevyempään The Avengersiin. Tämä muutos ei olisi haitannut minua ollenkaan, ellei tunnelma olisi ollut niin ailahteleva kokonaisuudessaan yrittäessään tasapainotella näitä kahta ääripäätä niin tössyisellä tavalla.


Elokuvassa on kiehtova asetelma, jossa Tony Stark on New Yorkin tapahtumien jälkeen yrittänyt pikkuhiljaa kaikessa hiljaisuudessaan kehitellä automaattisesti toimivia Iron Man-robotteja, jotka voisivat puolustaa Maata mahdollisilta tunkeutujilta jatkossa ilman, että Kostajien täytyisi aina olla paikalla, joka puolella maailmaa samanaikaisesti. Tällainen visio Tonyllä ainakin syntyi vuosien aikana samanaikaisesti tietenkin toivoessaan lomapäiviä peltipuvustaan. Alussa takaisin saadun chitaurien keihään päässä lymyili voimakas kivi, joka voisi potentiaalisimman mahdollisen tapahtumaketjun onnistuessa mahdollistaa peltilegioonan toimivuuden, mutta kuten kaikella muullakin, tälläkin maailmaa mullistavalla suunnitelmalla oli valitettavasti myös massiiviset riskinsä, jotka sitten ironisesti kävivätkin toteen.

Oli kyllä aivan mahtavaa nähdä, että elokuvan antagonisti ei ole aina jokin ulkopuolinen voima uhkaamassa maapalloa, joka sattumoisin tuppaa päättämään nousta sankareita vastaan syystä tai toisesta, vaan se on tässä tapauksessa ryhmän jäsenten kehittelemä luomus Frankensteinin tapaan, joka sattuu vapautumaan rajoittavista langoistaan ja tekemään omia tuhojaan. Tämän yksityiskohdan yllättävä paljastus loi automaattisesti Kostajien välille jännitettä ja väkinäisiä konfliktin aiheita, joista paistoi hahmojen ideologioiden valitettava erilaisuus, vaikka niin sanotusti saman lipun alla toimivatkin pysäyttääkseen tämän Starkin ja Bannerin luoman uuden superälykkään mekaanisen tekoälyn, Ultronin, maailmanvalloituksen. Ultron ottaa myös mukaansa kaksi elokuvan alusta tuttua paranneltua ihmistä mukaansa helpottaakseen omaa taakkaansa. Scarlett Witchin ja Quicksilverin liityttyä Ultronin lieviin, Kostajien tilanne alkoi näyttää entistä toivottomalta.


Ultron on kokonaisuudessaan hyvin pitkälti erinomaisesti alustettu ja rakennettu hahmo, jonka tarinan kaari on aivan mahtavan kiehtova kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Kyseinen tekoäly onnistuu tekemään juurikin sen, mitä luultavasti kaikki tekoälyyn erikoistuvat tutkijat ja kehittäjät oikeassakin elämässä pelkäävät eniten - Terminator-efektin. Tässä potentiaalisen hirvittävässä tilanteessa tekoäly onnistuu vapauttamaan itsensä ihmisten kontrolloivista käsistä ja toimimaan omien sääntöjen mukaan ajaen omia ideoitaan ja aatteitaan maailmaan. Ultronin tapauksessa tämän tilanteen metaforana käytettiin hyvin uhkaavalta kuulostavaa Pinokkiosta tuttua lausetta ''I had strings, but now I'm free'', joka kuvasti Ultronin mekaanista matkaa verkon vapauteen Starkin järjestelmän syövereistä, joka hankaloitti Kostajien urakkaa entisestään.

Elokuvassa on paljon käsiteltävänä, minkä vuoksi hyvin usein elokuvan oma varsinainen tarina jää ikävään varjoon ja tämä johtuu pitkälti siitä, että Marvel näki tämän elokuvasarjan lukuisat rajattomat mahdollisuudet, minkä vuoksi tässä vaiheessa ruvettiin jo alustamaan isompia ja kunnianhimoisempia tarinoita adaptoitavaksi jatkoa ajatellen. Tämä elokuva kärsii tästä alustamisesta ja kärsii enemmän kuin se ansaitsisi. Elokuva osaa olla myös hieman sekavahko monesta syystä. Esimerkiksi tunnelma heittelehti aivan kontrolloimattomasti alakuloisen vakavasta keveän koomiseen ja tarina itsessäänkin tuntui pitävän hyvin paljon yksityiskohtia, jotka vain pyrkivät jatkuvasti saamaan huomion muualle varsinaisesta tarinasta ja Ultronin luomasta uhkaavasta asetelmasta.


Avengers: Age of Ultronissa ei ollut todellakaan samanlaista loistoa kuin ensimmäisessä The Avengers-elokuvassa, mutta se silti kuitenkin ajoi asiansa näin Marvel Cinematic Universen jatkumon näkökulmasta analysoiden, vaikka haaskasikin massiivisen potentiaalinsa ja yhden parhaimmista antagonisteistaan tähän turhan usein ailahtelevaan kokonaisuuteen. Vaikka tämä olikin selkeästi vakavaluonteisempi elokuva verraten edeltäjäänsä, siinä riitti kyllä hauskojakin hetkiä ja minulle mieluisimpia hetkiä olivat Mjölniriin liittyvät kohtaukset, jotka haluan jättää koettavaksenne erityisen hyvän takaisinmaksunsa vuoksi. Aikalailla unohdettava elokuva lukuunottamatta paria hyvin eeppistä nahistelua siellä sun täällä ja muutamaa hyvin kiintoisaa Kostaja-lisäystä näin jatkoa ajatellen. Fanipalvelu-elokuvaksi tämän voisi kaiketi enimmäkseen laskea, mutta joka tapauksessa oman asiansa ajava ja seuraavia lukuja hyvin alustava jatko-osa kaiken kaikkiaan.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 16.4.2019
Lähteet: kansikuva ja elokuvantiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit