Resident Evil: Welcome to Raccoon City (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Johannes Roberts

Pääosissa: Kaya Scodelario, Robbie Amell, Hannah John-Kamen,

Tom Hopper, Avan Jogia, Donal Logue, Neal McDonough, Lily Gao,

 Chad Rook, Marina Mazepa, Nathan Dales, Josh Cruddas
Genre: Toiminta, Kauhu, Scifi

Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Capcomin luoma Resident Evil -pelisarja kuuluu ehdottomasti selviytymiskauhupelien aatelistoon, joten sen suosiota on turha edes kyseenalaistaa. Vaikka itselleni pelisarja tulikin enemmän tutuksi vasta 2010-loppupään julkaisujen myötä, on kokemusta alkuperäisistä peleistä kertynyt lapsuudenkin mittaan jossain määrin. Resident Evil -pelit ovat olleet itselleni sellaisia tapauksia, joita olen salaa koulukavereiden luona kokeillut. Valitettavasti kovin pitävää sidettä en saanut niihin tuolloin vielä aikaiseksi eriävien kiinnostusten kohteiden vuoksi.

Vasta pelisarjan seitsemäs osa, Resident Evil 7: Biohazard, onnistui herättämään kiinnostukseni alkuperäismateriaaliin ja lähdin avoimin mielin tutkimaan pelisarjan omaperäistä ja moniulotteista historiaa. Paul W. S. Andersonin Resident Evil -elokuvat olivat enemmän tai vähemmän pettymyksiä materiaaliltaan, minkä vuoksi toivoinkin, että jonain päivänä saisimme tunnollisemman adaptaation elokuvan merkeissä. Kun Resident Evil: Welcome to Raccoon City -elokuva vihdoin julkistettiin maailmalle, leijui ilmassa toivon kipinä, joka voisi antaa konseptille uuden alun elokuvien maailmassa.

1980-luvulla Claire Redfield ja hänen isoveljensä Chris asuvat Raccoon Cityn lastenkodissa, jossa johtavana tohtorina toimiva William Birkin testailee Umbrella Corporation -yhtiön muovailemia aineita orpoihin. Parikymmentä vuotta myöhemmin Claire palaa takaisin Raccoon Cityyn varoittaakseen veljeään kaupungin synkästä tulevaisuudesta, joka tulee tuhoamaan kaiken ympärillä. Pian he joutuvat todellisen tykityksen keskelle verenhimoisten zombien painostaessa kintereillä ja päättävät lopulta lyöttäytyä yhteen virkavallan valiojoukon kanssa selvitäkseen kaupungista elävänä.

Resident Evil: Welcome to Raccoon City on kaikesta lupaavuudestaan huolimatta valitettavan köykäinen elokuva kaiken kaikkiaan. Kokonaisvaltainen tarina on yhdistetty Resident Evil- ja Resident Evil 2 -videopeleistä, mikä on kieltämättä aika mielenkiintoinen veto tekijöiltä. Vaikka tapahtumapaikka toimiikin molemmissa pääosin samana, on tilanne lähtenyt jo ennen varsinaista alustusta hieman lapasesta. Raccoon City on jo saastunut perin pohjin ja suurin osa ihmisistä siellä asuvista ovat pikkuhiljaa muuttuneet iljettäviksi zombeiksi.

Tekijät ovat jostain ihmeellisestä syystä päättäneet tuoda kaikki ensimmäisten videopelien merkittävimmät hahmot mukaan huppeloimaaan keskelle turmiota. Eipä siinä muuten mitään valitettavaa olisi, mutta monilla heistä ei tunnu olevan minkäänlaista funktiota tarinassa, minkä vuoksi he jäävätkin järkyttävän ohkaisiksi vastaanotettaviksi. Jos katsoja on videopelejä pelannut, niin yksityiskohtien yhdisteleminen auttaa elokuvan seuraamista jonkin verran, mutta ensikertalaiselle tämä on suoraan sanottuna kuin sekava vuoristorata konsanaan, josta ei paljoa uutta informaatiota jää käteen jälkikäteen mietittynä.

 

Kaya Scodelario esittää Umbrella Corporation -yhtiötä tutkivaa Claire Redfieldiä, jonka välit veljeensä Robbie Amellin esittämään Chrisiin ovat tulehtuneet. He lyöttäytyvät kuitenkin yhteen huomatessaan tilanteen vakavuuden ja tapaavat kaupunkia pyörittävään virkavaltaan, jonka STARS-niminen eliittijoukko päättää tehdä asialle jotain. Joukkoon kuuluu Hannah John-Kamenin esittämä Jill Valentine, Tom Hopperin esittämä Albert Wesker, Donal Loguen esittämä Brian Irons, sekä keltanokkana toimiva Avan Jogian esittämä Leon S. Kennedy.

Tarinallisesti elokuva on hyvin vajaavainen, minkä vuoksi se tuntuukin käytännössä vain hyppelehtivän paikasta toiseen päämäärättömästi etsiessään perimmäistä tarkoitustaan. Tarinankerronnan suoraviivainen luonne kuitenkin varmistaa sen, ettei katsoja jää tuijottamaan kelloa lopputekstit toiveissaan, vaan viihtyy suhteellisen asian ajavasti pitkin elokuvaa. Seuraamme, kuinka järkyttävän aliravitut hahmot etenevät kaupungin keskellä mättäen vastaantulevia lihansyöjiä pataan. Asioita tuntuu tapahtuvan kuin lonkalta konsanaan, minkä vuoksi katsoja jää enemmän pudistamaan päätään pettymyksestä kuin yllätyksestä.

 

Vaikka ensimetreillä vaikuttaisikin siltä, että elokuvalla on kiehtova asetelma ja mytologia avattavanaan, sortuvat tekijät pian turvautumaan pelkästään suoraviivaiseen toimintaan, joka ei edistä konseptin kiehtovia poliittisia ja inhimillisiä teemoja alkuunkaan - puhumattakaan tilanteen mielenkiintoisesta historiasta. Osa hahmoista tuntuvat osuvan suhteellisen nappiin totetukseltaan, kun taas toiset ovat aivan myllerrettyjä. Minua ärsytti suunnattomasti esimerkiksi se, miten Leon S. Kennedyn hahmoa käytetään elokuvassa hyväksi.

 

Hän on kuin täydellinen vastakohta omalle videopeliversiolleen, joka uhkuu sankarillista luonnetta ja nokkelaa sarkastista särmää. Tässä hän on kuin sylkykuppi konsanaan, joka joutuu jatkuvasti ongelmiin saamattomuutensa ja ammattitaidottomuutensa vuoksi. Claire Redfield on lupaava tapaus tarinan alkumetreillä, mutta hyvin pian hänestä muodostuu todellinen ''deus ex machina'', joka löytää aina paikalle, kun tilanne on lähtemässä kädestä. Rakenteellisesta vajaavuudestaan huolimatta Resident Evil: Welcome to Raccoon City onnistuu vakuuttamaan tunnelmallisesta ja visuaalisesta näkökulmasta katsottuna.

Kaupunki tuntuu kuin videopeleistä konsanaan ja monet tapahtumapaikat sieltä onkin ujutettu näyttävän innoittavalla tavalla näytölle kannattajien mieliksi. Pahaenteinen tunnelma pitää katsojan miellyttävästi investoituneena, vaikka materiaali itsessään ei aina välttämättä jännityksensä puolesta tilaa. Visuaalisesti elokuva on toteutettu pääosin vakuuttavasti. Uniikit kuvakulmat ja hitaat kamera-ajot tekevät kokemuksesta paljon mielekkäämpää, vaikka toimintakohtauksia onkin hyperventiloivan leikkauksen vuoksi ajoittain hankala seurata. Visuaaliset efektit ovat taas karseat, eikä edes siedettävällä tavalla. Zombikoirat kiteyttävät efektien laadun täydellisesti.

Resident Evil: Welcome to Raccoon City on valitettavan huono elokuva, joka tuntuu näin jälkikäteen enemmän rahastukselta kuin todelliselta yritykseltä. Vaikka se pitääkin sisällään monia yksityikohtaisesti kiehtovia yhtäläisyyksiä ja lupaavia piirteitä audiovisuaalisesta näkökulmasta katsottuna, sortuu rakenteellinen puoli järkyttävän epäjohdonmukaiseen poukkoiluun. Elokuva on perimmiltään kuin joku pelaisi pelit läpi ja kertoisi samalta istumalta mitä siinä on tapahtunut. Resident Evil -kannattajat tulevat pitämään visuaalisesta esillepanosta varmasti jonkin verran, vaikka mytologisesti se onkin ontuva kokonaisuus. Jos tälle jatkoa on tulossa, niin katson sen mielelläni, mutta laatua on vaikea siltäkään enää tämän jälkeen odottaa.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.5.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com