The Matrix Reloaded (2003) - arvostelu

 

Ohjaus: Lana Wachowski, Lilly Wachowski
Pääosissa: Keanu Reeves, Carrie-Anne Moss, Laurence Fishburne,
Hugo Weaving, Harold Perrineau, Gloria Foster, Harry Lennix, Randall Duk Kim,
Lambert Wilson, Monica Bellucci, Jada Pinkett Smith, Anthony Zerbe
Genre: Toiminta, Scifi
Kesto: 2 tuntia 18 minuuttia

''Without purpose, we would not exist. It is purpose that created us. Purpose that connects us. Purpose that pulls us. That guides us. That drives us. It is purpose that defines us. Purpose that binds us. We are here because of you, Mr Anderson. We're here to take from you what you tried to take from us. Purpose.''

The Matrix on yksi 2000-luvun taitteen merkittävimpiä elokuvia, joka edelleenkin inspiroi elokuvantekijöitä ympäri maailmaa sekä filosofisen konseptinsa, että ennennäkemättömän teknisen toteutuksensa puolesta. Hyvin menestyksekkään debyyttielokuvan myötä Wachowskin sisarukset Lana ja Lilly - jotka olivat tuolloin vielä veljeksiä - saivat täyden vapauden jatkaa työtään konseptin parissa. He päättivät kuvata kaksi jatko-osaa toinen toisensa perään ja julkaista ne samana vuonna katsojien vastaanotettavaksi.


Wachowskit saivat jatko-osaa varten käyttöönsä lähes kolminkertaisen budjetin edelliseen elokuvaan verrattuna, mikä meinasi sitä, että Warner Bros. Pictures -tuotantoyhtiöllä oli selkeästi suuria odotuksia ja luottoa sisarusten Matrix-elokuvia kohtaan. Omat odotukseni olivat kuitenkin hieman ristiriitaiset. Olen aina rakastanut koko elokuvatrilogiaa kokonaisuutena nuoruudestani lähtien, mutta viimeisin parin vuoden takainen uudelleenkatsastus jätti hiukan imelän jälkimaun suuhuni etenkin tämän elokuvan osalta. Lähdin sen vuoksi katsomaan elokuvaa matalin odotuksin.

Kuusi kuukautta viimeisistä käänteentekevimmistä tapahtumista on ehtinyt kulua. Neo, Trinity ja Morpheus saavat kutsun palata takaisin Siioniin, viimeiseen ihmiskaupunkiin, jossa jättimäisten alusten kapteenit saavat tietää koneiden tulevasta hyökkäysyrityksestä. Morpheus päättää kuitenkin ottaa aluksensa ja miehistönsä mukaansa seuratakseen sydäntään ja valitun ennustettua kohtaloa. Heillä on kolme päivää aikaa selvittää Neon rooli tulevassa sodassa, kunnes koneet saavuttavat Siionin ja tappavat ihmiset sukupuuttoon. Onko valitusta pysäyttämään verenvuodatusta vai oliko kaikki puhdasta valetta?


The Matrix Reloaded on jakanut vahvasti mielipiteitä katsojien ja kriitikoiden keskuudessa vuosien saatossa, mutta se on alkanut pikkuhiljaa saamaan enemmän arvostusta osakseen. On minunkin myönnettävä heti alkuun, että pidin ennen vanhaan ensimmäisestä jatko-osasta aina vähiten, kun kyse oli vielä pelkästä elokuvatrilogiasta. Nyt monia vuosia myöhemmin päätin katsastaa elokuvan kokeneemmilla silmillä ja avarammalla mielellä - lopputulos oli yllättävä jopa minulle itsellenikin. Pidin tällä kertaa nimittäin elokuvasta oikeasti ensimmäistä kertaa koskaan.
 
Toki, siinä on edelleenkin omat kriittiset ongelmansa, mutta tärkeintä oli se, että imelä jälkimaku muttui kertaheitolla siedettävämmäksi. Mistä sitä sitten uskaltaisi lähteä avaamaan elokuvaa? Aloitetaan vaikka siitä, että Wachowskin sisarukset eivät olleet alunperin suunnitelleet jatko-osaa The Matrix -elokuvalle, minkä vuoksi kun sellainen mahdollisuus eteen tupsahti, yllätti se heidätkin. He päättivät kuitenkin heti ruveta töihin ja kynät sauhusivatkin kovaa vauhtia. Studio päätti antaa kaksikolle samalla vapaat kädet toteuttaa vallankumouksellista visiotaan, jotta elokuvatrilogia saataisiin mahdollistettua.


The Matrix Reloaded -elokuvasta tuleekin selkeästi ilmi se, että nyt painitaan aivan eri sarjassa itse toteutuksen puolesta. Ohjaajien lähestymistapa konseptiin on tällä kertaa nimittäin todella ylenkatsova ja jossain määrin jopa täynnä itseään, mikä korostaakin sen riskialtista mahtipontisuutta entisestään. Sen voi ottaa kahdella tavalla ja toinen niistä näkökulmista ei ole kovin positiivinen. Siitä huolimatta uskon, että jokainen katsoja pystyy arvostamaan tekijöiden kovaa työmoraalia vähintäänkin teoreettisella tasolla, sillä suunta on aina ollut oikea. Osa ideoista lähtevät kuitenkin poikkeuksellisen pahasti lapasesta, minkä vuoksi kokonaiskuva saattaa hieman jättää ikävän jälkimaun suuhun.
 
Seuraamme elokuvassa Keanu Reevesin esittämää Neoa, jolla on vaativa matka edessään. Hän yrittää löytää tien varrelta vihjeitä, jotka voisivat koota hänelle selkeämmän kokonaiskuvan itse päämäärästä ja sen tarkoituksesta. Valitettavasti tie on täynnä ohjelmoituja tukkeita ja esteitä, jotka pyrkivät pysäyttämään miehen matkan varrella. Elokuva paneutuukin vahvasti tähän teknologiseen maailmaan ja sen saloihin syvällisemmin, joita ohjaajat pyrkivät filosofisin teemoin pureskelemaan katsojan vastaanotettavaksi. Kyseistä maailmaa avarretaan hyvin paljon, mutta vailla tasapainottavaa kontrollia.


Tällä tarkoitan sitä, että vaikka ympäristö ja kiehtovat konseptuaaliset yksityiskohdat syvenevätkin entisestään, jäävät itse käsiteltävät hahmot ikävästi taka-alalle ja valitettavan yksiulotteisiksi. Yhdelläkään päähahmolla ei ole nimittäin merkittävää kasvua tarinan aikana, vaan he tuntuvat junnaavan paikoillaan. Neosta on tullut käytännössä jumalhahmo konemaailman sisällä, joten häntä ei voi satuttaa tai voittaa mitenkään. Uhkaavimmat vaaratilanteet kohdistuvatkin tällä kertaa ainoastaan Carrie-Anne Mossin esittämään Trinityyn, sekä Laurence Fishburnen esittämään Morpheukseen, jotka tuntuvat jääneen ikään kuin luokalleen edellisestä elokuvasta. Itse tarinakin on jakautunut kahden täysin eriävän kaaren välille.
 
Toinen niistä käsittelee Siionin tukikohtaa, joka valmistautuu ehkä vaarallisimpaan hyökkäykseen koskaan, kun samaan aikaan toisessa Neo ja kumppanit yrittävät löytää vihjeitä onnellisen ennustuksen käynnistämiseksi. Koneet lähtevät matkaan hyökätäkseen tukikohtaan ja Neo etsii edelleenkin suuntaa ja tarkoitustaan suuremmassa mittakaavassa. Materiaali poukkoileekin jatkuvasti hitaasti palavien filosofisten keskustelujen ja hyvin mahtipontisen toiminnan välillä. Ne eivät tunnu samalla tavalla sulautuvan yhteen kuin edellisessä elokuvassa, vaan siirtymät vaikuttavat turhan kulmikkailta ja rajuilta perimmiltään.


Tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on pääosin loistavasti toteutettu. Ainoa merkittävä vika niissä on kuitenkin ne tietyt visuaaliset efektit, joilla pyritään korvaamaan oikeat näyttelijät tietokonegrafiikoilla. Silloin materiaali näyttää enemmän 2000-vuosikymmenen videopeliltä konsanaan, mikä saattaa vähän härnätä katsojan silmää erikoislaatuisuudellaan ja epärealistisuudellaan. Elokuvan toimintakohtaukset tuntuvat osuvan kuitenkin tälläkin kertaa nappiin ja sanoisin jopa, että jatko-osa onnistuu myymään toimintansa astetta paremmin kuin edeltäjänsä.
 
Laadukasta koreografiaa ja rohkeutta on nimittäin tällä kertaa tarjolla aivan uusissa sfääreissä, kun ohjaajat lähtevät hakemaan kirkkainta tähteä taivaalta. Musiikkiraidat ja sävellykset täydentävät audiovisuaalisen kokemuksen mieleenpainuvilla yhdistelmillään ja merkittävillä tunnelmallisilla painoarvoillaan. Elokuvan teemat ovat syviä - ehkä jossain määrin jopa liian syviä, sillä kiinnostus meinaa aina ajoittain kadota kuin tuhka tuuleen. Ohjaajat nimittäin pomputtelevat niin monella idealla samaan aikaan, että seuraaminen saattaa katsojasta tuntua turruttavalta.


The Matrix Reloaded on asiansa ajava jatko-osa, jolla on kaikki eväät yltää mestarillisen edeltäjänsä tasolle paperilla, mutta hieman tylpäksi jäänyt rakenteellinen toteutus jättää varaa toivoa parempaakin. Ohjaajat tekevät paljon asioita oikein, mutta samaan aikaan he kadottavat oman kontrollinsa visiostaan, joka alkaa ylikuormituksensa vuoksi puskemaan tavaraa reunojensa yli. Ehkä hieman hillitympi ideointitaktiikka olisi voinut tehdä kokonaisuudesta astetta kompaktimman ja tasapainoisemman, mutta tässä muodossa elokuva tuntuu ajoittain hukuttavan katsojan vääjäämättömästi meren pohjalle. Tämä meri on eeppinen, näyttävä ja suurimmaksi osaksi viihdyttävä, mutta joskus liian puuduttava.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.2.2022
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit