Nightmare Alley (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Guillermo del Toro

Pääosissa: Bradley Cooper, Cate Blanchett, Toni Collette,

Willem Dafoe, Richard Jenkins, Rooney Mara, Ron Perlman,

Holt McCallany, Mary Steenburgen, David Strathairn
Genre: Rikos, Jännitys, Draama

Kesto: 2 tuntia 30 minuuttia

Viimeisten viikkojen aikana olen törmännyt moneen Searchlight Picturesin tuottamaan elokuvaan ja samalla teemalla jatketaan myös tälläkin kertaa, kun vuoroon astelee vuonna 2021 ensi-iltansa maailmalla saanut Nightmare Alley. Teoksen ohjauksesta vastaa menestyksekäs meksikolainen elokuvaohjaaja Guillermo del Toro, joka on tunnettu esimerkiksi fantastisesta Pan's Labyrinth- ja kiehtovasta Shape of Water -elokuvistaan. Tällä kertaa mies lähestyy kuitenkin maanläheisempää konseptia.

Nightmare Alley pohjautuu William Lindsay Greshamin samannimiseen romaaniin vuodelta 1946, josta on jo aiemmin tehty elokuvasovitus vuonna 1947 Edmund Gouldingin toimesta. Näyttelijäkaarti on tupaten täynnä kiehtovia nimiä, minkä vuoksi se herättikin kiinnostukseni alunperin. Elokuvan tuotanto joutui hetkeksi tauolle koronaviruspandemian vuoksi ja noin puolen vuoden jälkeen teos vihdoin saatiin viimeisteltyä. Odotukseni olivat toiveikkaat, mutta varautuneet, sillä en tiennyt tarkalleen, mitä teokselta voisi ennakkoon odottaa.

Käänteentekevän tapahtuman jälkeen Stanton Carlisle matkustaa syrjäiseen kylään, jossa tämä törmää erikoislaatuiseen karnevaaliin. Pienen tutustumiskierroksen jälkeen hän saa mahdollisuuden tienata rahaa tehden hanttihommia. Kiinnostus alaan herää ja mies tuntuu löytäneensä oman kutsumuksensa kummajaisten keskuudessa. Kivutessaan menestyksen tikkaita huipulle Stanton huomaa kuitenkin, että hänen on muuntauduttava rajusti ihmisenä pitääkseen aktinsa kontrollissa, sillä epäilijät vaanivat aivan kulman takana.

Guillermo del Toro on tavallisesti tunnettu yliluonnollisista ja fantasiapainoitteisista konsepteistaan. Mies on onnistunut tuomaan mitä satumaisimpia ja upeimpia ideoita näytölle katsojiensa ihailtavaksi, jotka eivät ihan jokaiselle välttämättä sovi vaativan tematiikkansa puolesta. Itselleni ohjaaja tuli tutuksi muutamaa vuotta takaperin Pan's Labyrinth -elokuvan myötä ja siitä hetkestä lähtien olen ollut kiinnostunut herran filmografiasta ja tulevista projekteista.

Nightmare Alley on hyvin kärsivällinen ja huolellisesti rakennettu elokuva, joka ei ainoastaan herätä kiinnostusta, mutta tempaa katsojan kuin katsojan vakuuttavasti mukaansa vangitsevan mysteerin keskelle. Vaikka se onkin perimmiltään salaperäinen ja hidastempoinen luonteeltaan, tuntuu teos etenevän tarinassaan miellyttävästi omalla nojallaan. Del Torolle tavanomainen kauhupainoitteinen fantasia on vaihdettu tässä elokuvassa mielenkiintoiseen mysteeriin, joka saa katsojan jatkuvasti nostamaan uusia kysymyksiä ilmoille tarinan edetessä.

Kiehtovinta tässä on se, ettei tarina tunnu koskaan näyttävän korttejaan ajoissa. Se ei anna ensimmäisen kahden kolmanneksen aikana paljoakaan osviittaa siitä, mihin se on seuraavaksi suuntaamassa, mikä antaa mysteerille mahdollisuuden vangita katsojan mukaansa. Tämä epätietoisuuden tunne syvenee syvenemistään, kunnes loppua kohden kärsivällisesti rakennetut tarinakaaret alkavat yhdistymään yhdeksi hengittäväksi kokonaisuudeksi. Ahneudella on rajansa ja niin on myös valheillakin. Kun joku uppoutuu liian syvälle omaan valheeseen, on siitä vaikeaa päästä irti sen muuttuessa todellisuudeksi.

Kun maailma ei riitä itsenään, alkaa se pikkuhiljaa kaatumaan päälle vieden kaiken mukanaan. Seuraammekin elokuvan aikana, kuinka Bradley Cooperin esittämä Stanton kääntää uuden sivun elämässään ja lähtee etsimään kutsumustaan paremman elämän toivossa. Traumaattisen menneisyyden mukanaan pitävä mies nousee yllättäen tyhjyydestä rikkauksiin oppiessaan matkan varrella show-bisneksen saloja ja toimivimpia kikkoja. Hän huomaa kuitenkin pian, että näillä silmänkääntötempuilla on oma rujo puolensa.

Miestä koetellaan matkan varrella moneen otteeseen ja se, jos mikä, koituu lopulta hänen kohtalokseen. On inhimillistä lähteä tavoittelemaan kirkkainta tähteä taivaalta - etenkin kun tie sinne on raivattu jo valmiiksi auki. Suurudenhulluus voi kuitenkin iskeä keneen tahansa, jos menestys on liian nopeaa ja massiivista heti kättelyssä. Del Toro käsitteleekin ihmisten halua menestyä ja päästä huipulle hyvin painostavalla tavalla, jonka aikana saamme katsojina sekä ihailla, että kauhistella sen tuomia käänteitä.

Elokuva on kieltämättä hyvin pitkä, eikä sen hidastempoinen ja pohdiskeleva luonne helpota taakkaa juuri missään muodossa. Teos ei siltikään ole missään nimessä tylsä, eikä mahdoton vastaanotettava. Sen materiaali saattaa vain ajoittain tuntua hieman turruttavalta, kun tarina polkee paikallaan. Ensimmäinen kolmannes on kevyesti tuotoksen parasta antia, kun tutustumme tähän kiehtovaan maailmaan ja sen nostamaan mysteeriin. Toinen kolmannes etsii hiukan itseään valmistellessaan loppukliimaksia, jonka jälkeen viimeinen kolmannes niputtaa kokonaisuuden hyvin miellyttävällä tavalla uomiinsa.

Guillermo del Toron elokuvat ovat tunnettuja laadukkuudestaan ja sama pätee myös tähänkin teokseen. Tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on kaikin puolin erinomainen. Ei ainoastaan, että sen tarjoama maailma on täynnä miellyttäviä ja vangitsevia yksityiskohtia, mutta se tarjoaa katsojalle hyvin tunnelmallisen katselukokemuksen. Puvustuksesta lavastuksiin elokuva herättää vakuuttavasti 1940-luvun eloon, eikä visuaalisesta esillepanosta tunnu olevan mitään moitittavaa. Värimaailma nojaa vahvasti kellertäviin ja sinertäviin väreihin, jotka korostavat satumaista tunnelmaa aukottomasti.

Nightmare Alley on hieno elokuva, joka tuo hyvin kiehtovan konseptin vaikuttavasti näytölle katsojan vastaanotettavaksi. Vaikka se ei välttämättä ihan jokaisen makua miellytäkään toteutuksensa puolesta, osaa se luoda hyvin omaperäisen tunnelman, jonka avustuksella mysteeripainoitteista tarinaa lähdetään puimaan läpi. Symboliikkaa elokuva tarjoaa odotetustikin monessa muodossa, mutta merkittävimpänä seikkana toimii kuitenkin elokuvan katkeransuloinen lopetus, joka yllättää efektiivisyydellään. Teos on kaunis, vangitseva, kärsivällinen, mutta mikä tärkeintä - vankka etenkin elokuvataiteellisesta näkökulmasta katsottuna.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.1.2022

Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com