Jurassic Park (1993) - arvostelu

 

Ohjaus: Steven Spielberg

Pääosissa: Sam Neill, Laura Dern, Jeff Goldblum,

Richard Attenborough, Ariana Richards, Joseph Mazzello, Bob Peck,

Martin Ferrero, Samuel L. Jackson, Wayne Knight, BD Wong
Genre: Seikkailu, Jännitys

Kesto: 2 tuntia 7 minuuttia

''Welcome... to Jurassic Park.''

 

Kaikilla liikkuvien kuvien rakastajilla on olemassa joku tietty käänteentekevä teos sydämessään, joka on saanut innostuksen katttoon ja veren virtaamaan elokuvataiteelle. Tällä kertaa otammekin käsittelyyn elokuvan, joka toimii monien inspiraation ja rakkauden lähteenä. Jurassic Park on vuonna 1993 ensi-iltansa saanut tieteis- ja seikkailuelokuva, joka perustuu Michael Crichtonin samaannimiseen romaaniin. Suomessa ''Dinosauruspuisto''-nimellä tunnettu kirja ei ole minulle entuudestaan tuttu tapaus, vaikka olenkin kuullut sen laadukkuudesta monesti aiemminkin.

Jurassic Park -elokuvan ohjauksesta vastaa legendaarinen yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Steven Spielberg, joka oli jo tähän mennessä tuonut valkokankaille esimerkiksi mestarilliset Tappajahai-, Kadonneen aarteen metsästäjät- ja Schindlerin lista -elokuvat. Olen aina arvostanut herran täyteläistä filmografiaa. Etenkin Jurassic Park -elokuvia tuli katsottua jo pienestä pitäen ja varsinainen kuume elokuvasarjaa kohtaan nousi ala-asteella. Nyt oli kuitenkin aika palata takaisin dinosauruspuiston hämminkeihin ja katsoa, kuinka hyvin teos pitää pintansa nykyään.

Miljardööri John Hammond on onnistunut vuokraamaan valtiolta yksityisen saaren nimeltään Isla Nublar, joka sijaitsee noin kaksisataa kilometriä Costa Ricasta länteen. Hänen erikoislaatuista projektiaan rahoittavat tahot ovat kuitenkin huolestuneita puiston turvallisuudesta viimeisimmän kuolintapauksen vuoksi. Oikeuteen asti viety tilanne voi meinata puiston loppua, ellei Hammond onnistu vakuuttamaan kolmea tieteilijää antamaan suostumuksensa puiston avaamiselle. Onko Jurassic Parkilla valoisa tulevaisuus vai onko luonnonvoimat liian mahtavat kontrolloitavaksi?

On hyvin selkeää, miksi kyseinen konsepti on onnistunut menestymään maailmalla sekä kirjan, että elokuvan muodossa. Ottaen huomioon, että dinosaurukset kuuluvat muukalaisten lailla ehkä kiehtovimpiin mysteereihin, joita on maailmassa tarjolla. Näistä mammuttimaisista olennoista meillä on kuitenkin paljon enemmän tietoa tarjolla kuin muukalaisista, mikä saattaa ehkä helpottaa konseptin käsittelemistä. Mitä jos satoja miljoonia vuosia sitten sukupuuttoon kuolleet jättiläiset herätettäisiin takaisin henkiin ihmisten keskuuteen? Mitä mahdollisuuksia ja riskejä sellainen vaihtoehto pitäisi sisällään?

Jotkut elokuvat ne osaavatkin ällistyttää kerta toisensa jälkeen. Ei ainoastaan, että Steven Spielbergin Jurassic Park tekee niin, mutta se myös onnistuu kestämään ajan tappavaa hammasta jopa yllättävän vakuuttavasti noin kolmenkymmenenkin vuoden jälkeen. Elokuva tempaa katsojan kuin katsojan mukaansa mysteerisellä alustuksellaan ja antaa osviittaa siitä, mitä tuleman pitää. Ei ainoastaan, että Jurassic Park imaisee meidät mukaansa unohtumattomaan seikkailuun, mutta siitä huokuu jatkuvasti rakkaus elokuvataidetta ja tiedettä kohtaan.

Luonto on siitä eriskummallinen voima, että se toimii omilla meriitteillään. Jos sen kanssa lähtee leikkimään liikaa, voi käydä kalpaten. Olemme siitä kiehtova ja jossain määrin jopa itsetuhoinen laji, että yritämme tosissamme kontrolloida ravintoketjua ja pysytellä sen piikissä, vaikka paikkamme ei todellisuudessa olisikaan siellä. Me, ihmiset, olemme vain onnistuneet kyhäämään tarvittavat työkalut tämän illuusion ylläpitämiseksi. Kun ihminen lähtee leikkimään Jumalaa, iskee luonto aina kahta kauheammin. Tässäkin elokuvassa kyseinen kaava pitää pintansa.

Seuraamme tarinassa ammattitaitoisten ihmisten täyttämää ryhmää, joka matkustaa Isla Nublarin saarelle viikonlopuksi arvioimaan jokseenkin kyseenalaisen puiston turvallisuutta. Tähän ryhmään kuuluvat Sam Neillin esittämä paleontologi Alan Grant, Laura Dernin esittämä paleobotanisti Ellie Sattler, Jeff Goldblumin esittämä kaaosteoriareetikko Ian Malcolm, sekä Martin Ferreron esittämä lakimies Donald Gennaro. Richard Attenboroughin esittämä puiston omistaja, John Hammond, vie ryhmän pällistelemään ennennäkemättömiä ja uskomattomilta tuntuvia nähtävyyksiä, joita he eivät aluksi meinaa uskoa edees todeksi.

Ihmettely unelmien täyttymyksestä muuttuu kuitenkin nopeasti puhtaaksi kauhuksi, kun virrat pistetään yllättäen poikki turvamekanismeista. Aidat muuttuvat kuvaannollisesti heinäpaaleiksi, joiden läpi nämä massiiviset pedot pääsevät kulkemaan vailla hätää ja mitään. Arviointikierros muuttuu tämän myötä todelliseksi selviytymistaisteluksi, johon kukaan ei ole koulutettu muuten kuin luonnostaan. Onkin hyvin jännittävää seurata ryhmän rämpimistä saaren keskellä, jossa jokaisen nurkan takana tuntuu vaanivan jonkin sortin esihistoriallinen eläin. Vaikka tilanne näyttääkin alustavasti huonolta, avaimet selviytymiseen ovat ryhmän käsissä.

Rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna elokuva on hyvin vakuuttavasti toteutettu kokonaisuus. Ei ainoastaan, että tarinaa tukevat kulmakivet ovat vankasti pystyssä alusta asti, mutta hahmoista saadaan poikkeuksellisen paljon irti elokuvan aikana. Emme katsojina ainoastaan investoidu heidän vaativiin koettelemuksiin, mutta pystymme jollain tasolla myös samaistumaan mielikuvituksemme voimalla. Järkyttävän riskialttiilta kuulostava alkuasetelma nimittäin antaa uskottavasti osviittaa siihen, miten tuollaisessa tapauksessa saattaisi kullekin taholle mahdollisesti käydä.

Tunnelmallisesti elokuva on jopa poikkeuksellisen monipuolinen ja yllättävän sulavasti muuntautuva tapaus kaiken kaikkiaan. Steven Spielberg sekoittelee genrejä aukottomalla osumatarkkuudella alusta loppuun asti. Jurassic Park tarjoaa viihdettä laidasta laitaan, mikä mahdollistaa sen, että sen tarjontaan uppoutuu ongelmitta, vaikka elokuvamaku olisikin hyvin ohkainen näin muuten. Seikkailuhenkinen tieteiselokuva tuo ihokarvoja nostattavaa jännitystä, näppärää komediaa ja mitä unohtumattomia kokemuksia näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi.

Jurassic Park on mestariteos ja ihan syystäkin. Kaikkien näiden vuosien jälkeen se on onnistunut pitämään pintansa erinomaisesti sekä rakenteellisesta, että tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna. Toki, visuaaliset efektit ovat jo parhaat vuotensa eläneet, mutta tuon ajan normeja silmällä pitäen ne edelleenkin vakuuttavat varteenotettavuudellaan. Etenkin käytännön efektit jaksavat edelleenkin yllättää kerta toisensa jälkeen, eikä niiden vaikutus tunnu laantuvan mihinkään.

 

John Williamsin sävellykset ovat ikoniset ja ne tuovat runsaasti lisäarvoa kohtaukseen kuin kohtaukseen. Tunnelmansa puolesta ne sopivat elokuvaan kuin jalka sukkaan konsanaan, minkä vuoksi ei voi kuin vain ihailla miehen arvokasta työpanosta. Steven Spielbergin Jurassic Park sopii kaikenikäisille, vaikka pelottavan jännittäviä hetkiä se ajoittain tarjoileekin tilanteen eskaloituessa. Se tarjoaa kuitenkin samalla myös paljon tiedepohjaisia oppeja ympäröivästä maailmasta perheen pienimmille katsojille, vaikka asetelmaa onkin mahdoton käsittää päällepäin.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 14.1.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com