West Side Story (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Steven Spielberg
Pääosissa: Ansel Elgort, Rachel Zegler, Ariana DeBose,
David Alvarez, Rita Moreno, Brian d'Arcy James, Corey Stoll, Mike Faist,
Josh Andrés Rivera, Iris Menas, David Aviles Morales, Sebastian Serra
Genre: Musikaali, Romantiikka, Draama
Kesto: 2 tuntia 36 minuuttia

Vuonna 1961 ensi-iltansa saanut alkuperäinen West Side Story -elokuva on ehdoton klassikko omassa lajityypissään, joten on ihan ymmärrettävää, ettei kyseiseen konseptiin ole kukaan uskaltanut jälkeenpäin koskea. Nyt siihen tulee kuitenkin muutos, kun legendaarinen yhdysvaltalainen elokuvaohjaaja Steven Spielberg on päättänyt tehdä uuden sovituksen menestyksekkäästä Broadway-musikaalista. Ottaen huomioon, että mies on uransa aikana onnistunut upeasti ohjauksiensa puolesta, oli uutta West Side Story -elokuvaa kohtaan poikkeuksellisen suurehkot odotukset.
 
Uusintafilmatisointia alettiin suunnittelemaan jo vuonna 2014, jolloin 20th Century Fox -tuotantoyhtiö palkkasi näytelmäkirjailijana tunnetun yhdysvaltalaisen Tony Kushnerin käsikirjoittamaan elokuvaa. Muutamaa vuotta myöhemmin Steven Spielberg hyppäsi projektiin mukaan ja näyttelijävalinnat alkoivat käymään kuumina. Suositusta Baby Driver -elokuvasta tuttu Ansel Elgort ja näyttelijädebyyttinsä tekevä Rachel Zegler palkattiin päärooleihin, mikä herätti paljon eriäviä mielipiteitä ennakkoon. Onnistuiko Steven Spielberg modernisoimaan klassikkomusikaalin nuoremmalle ikäpolvelle?


Taistelu New Yorkin läntisen kaupunginosan herruudesta on jatkunut jo tovin kahden jengin välillä. Jets on eurooppalaisia sukujuuria omistava nuorisojengi, jota johtaa ronski ja sivistymätön Riff. Sharks taas on puertoricolaisia sukujuuria kumpuava veljeskunta, jonka johtohahmona toimii kuumakallena tunnettu Bernardo. Pienen korttelin herruudesta ratkaisevaa katutappelua suunnittelevat jengit saavat itselleen suuremman syyn välienselvittelyyn, kun jetsiläinen herrasmies Tony rakastuu yllättäen sharksilaiseen kuvankauniiseen Mariaan.

Kuten ehkä saatoittekin jo huomata, kuvailin tarinaa identtisellä tavalla alkuperäiseen elokuvaan verrattuna ja siihen on omat painavat syynsä. Steven Spielbergin West Side Story on nimittäin lähes identtinen elokuvasovitus alkuperäiseen klassikkoon verrattuna. Ei vain tarinansa puolesta, mutta myös kaiken muunkin. Vain muutamia yksityiskohtia on pyritty muuttamaan nykyaikaistamisen varjolla, mutta yksikään niistä ei kuitenkaan muuta jo entuudestaan tuttua kaavaa, joka oli alkuperäisessä elokuvasovituksessa tarjottuna. Oliko uudelleenfilmatisointi siis vain kopio edeltäjästä? Suurimmaksi osaksi, kyllä.


Vaikka asia onkin näin, niin muutamat pienet muutokset ovat kuitenkin havaittavissa sekä hyvässä, että pahassa. Steven Spielberg ottaa kyseiseen konseptiin astetta traditionaalisemman lähestymistavan. Kun alkuperäinen elokuva oli niin vahvasti nidottuna musiikkiinsa, päätti ohjaaja mukaanlukea myös tavanomaisempaa tarinankerrontaa puhuvien dialogien muodossa. Sanotaanko näin, että vaikka tämä uudelleenfilmatisointi onkin oikein pätevästi tehty, puuttuu siitä lähes täysin se olennainen osa-alue, mikä teki alkuperäisestä sovituksesta niin rakastetun - vangitsevan mukaansatempaava tunnelma.

Tarina seuraa vahvasti alkuperäisen elokuvasovituksen kaavaa. Kuuluisia kohtauksia herätetään uudestaan eloon vaikuttavien puvustuksien ja lavastuksien avustuksella, eikä musiikinkaan puolesta olla lähdetty turhaan lyömään yli uudistuksien muodossa. Palaamme kuitenkin tässäkin asiassa takaisin kriittisimmän ongelman äärelle, joka on tavanomainen etenkin nykyisille uusintafilmatisoinneille. Uusintafilmatisoinnin pitäisi perinteisesti olla joko oikeasti ''modernisoitu'' versio jostain olemassaolevasta teoksesta tai sitten sen täytyisi pyrkiä parempaan lopputulokseen. Steven Spielbergin West Side Story -elokuva ei onnistu kummassakaan asiassa, minkä vuoksi sen olemassaolon tarve vääristyy juuriinsa.


Teos nojaa nimittäin mielummin nostalgian hypnotisoivaan voimaan kuin itse materiaalin kehittämiseen ja omaperäisyyteen. En tietenkään missään nimessä sano, että elokuva olisi huonosti tehty tai luokaton alkuperäisen materiaalin sovittamisensa puolesta, mutta varsinainen taka-ajatus uudelleenkuvaamiselle on tässä tapauksessa lähes perusteeton. West Side Storyn konseptilla voisi nimittäin lähteä rohkeasti kokeilemaan jotain uutta ja tuoda sen satumainen tarina kirjaimellisesti uuteen aikakauteen nojaten samaan aikaan nykyhetken poliittisiin seikkoihin ja vastakkainasetteluihin.
 
Tässä muodossa tämä uusintafilmatisointi on vain kopio edeltävästä teoksesta, joka teki kaiken - ja painotan - kaiken paremmin. Ohjaaja on toki ottanut jonkin verran vapauksia elokuvassa, mikä näkyy valtaosin rakenteellisissa ja tarinankerronnallisissa seikoissa. Muutamat kohtaukset ovat vaihtaneet järjestystä, jolla pyritään painottamaan tilanteen vakavuutta ja osa niistä on myös taivuteltu uudenlaiseen ympärisöön. Mikä pisti elokuvassa myös valittettavan ikävästi silmään, oli elokuvan sieluton tunnelma ja musiikin vähäinen painoarvo. Tunnistamme kappaleet kyllä kuulessamme ne, mutta niistä puuttuu se tunne ja vaikutus, jonka alkuperäinen elokuvasovitus onnistui maksimoimaan.


Vaikka elokuva on jokseenkin pettävä kokemus perusteiltaan, tarjoaa se paljon hyvääkin materiaalinsa puolesta. Esimerkiksi tuotannollisesta näkökulmasta katsottuna Steven Spielbergin West Side Story on todellakin komeaa katsottavaa. Ei ainoastaan, että puvustukset ja lavastukset kumpuavat tuon ajan kaunista esteettisyyttä, mutta näytön toiselle puolelle välittyy realistisuuden tunne, jota harmaudella ja värittömyydellä pyritään painottamaan. Roolisuoritukset ovat oikein mainioita ympäri pöydän, vaikka varsinaisia tähdenlentoja ei elokuvassa todistettukaan.

Steven Spielbergin West Side Story on erinomaisesta teknisestä toteutuksestaan huolimatta poikkeuksellisen sieluton ja mitäänsanomaton uusintafilmatisointi. Vaikka peruspilarit ovatkin elokuvassa ja sen tarinassa kunnossa, puuttuu siitä täysin se mukaansatempaava tunnelma ja astikkuus, mikä teki alkuperäisestä elokuvasovituksesta niin merkittävän ja tärkeän. Tässä muodossa elokuva on vain ponnetton ja riskitön, mikä taas pelaa täysin uudelleenfilmatisointien ideaa vastaan. Uusi West Side Story -elokuva sattuu nyt vain olemaan olemassa ja se on kuin onkin vain asiansa ajava kokonaisuus. Eipä se muuta juuri tarjoakaan.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.12.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit