Rahapaja | La casa de papel | Osa 4 (2020) - arvostelu

 

Luoja: Álex Pina
Pääosissa: Úrsula Corberó, Álvaro Morte, Jaime Lorente, Miguel Herrán, Itziar Ituño,
Darko Perić, Alba Flores, Esther Acebo, Rodrigo de la Serna, Najwa Nimri, Pedro Alonso,
Hovik Keuchkerian, Luka Peroš, Enrique Arce, Fernando Soto, Fernando Cayo
Genre: Rikos, Toiminta, Draama
Jaksoja: 8

Vuonna 2017 espanjalainen Antena 3 -televisiokanava esitti La casa de papel -sarjan, eli Rahapajan, kaksi ensimmäistä osaa, jotka nousivat vuoden päästä kuin tähdenlento konsanaan massiiviseksi maailmanlaajuiseksi ilmiöksi Netflix-striimauspalvelun hankittua oikeudet sarjan levitystä varten. Erinomaisten kahden ensimmäisen ja asiansa ajavan kolmannen osan jälkeen oli aika siirtyä Netflix-striimauspalvelun tuottamaan aikaan ja katsoa, mihin tarinaa päätettäisiin seuraavaksi viedä eteenpäin. Ensimmäisen kahden osan tavalla Rahapaja-sarjan kolmas ja neljäs osa kuvattiin kerralla peräkkäin

Toimintatavoista on siis pidetty kiinni edelleenkin ja onneksemme sarjan luounut Álex Pina olisi edelleen johdossa projektin kulusta. Odotukseni ovat muovautuneet kolmannen osan myötä pelokkaista rauhallisemmiksi ja pidättäytyneemmiksi, sillä edellinen tuotantokausi ei juuri suuria asioita enää lupaillut. Tai no oikeastaan lupasi, mutta käteen jäi vain hieman ristiriitainen lopputulos. Monet kysymykset jäivät levälleen, eikä oikein ollut varmuutta viel siitä, mihin suuntaan sarjaa seuraavaksi päätettäisiin viedä. Onnistuiko neljäs osa palaamaan takaisin voitokkaille teille vai olivatko ne jo takanapäin?


Ryöstäjät yrittävät epätoivoisesti pitää tilannetta hallinnassaan Espanjan keskuspankissa, jonka sisällä he ovat onnistuneet murtautumaan mahdottomaksi tehtäväksi kuvailtuun valuuttavarantojen holviin. Sulattaessaan puhdasta kultaa hippusiksi osoittautuukin ongelmalliseksi, sillä ympärillä tunteet kuohuvat reunojen yli. Varsinainen uhka ei ole enää pelkästään pankin ulkopuolella virkavallan muodossa, vaan myös tiheiden betoniseinien sisällä lymyää muutamia tikittäviä aikapommeja, jotka voivat viedä operaatiolta matonkin alta. Onnistuuko Professori löytämään pakokeinon hankalasta tilanteesta vai onko täydellinen suunnitelma murenemassa käsiin kriittisimmillä hetkillä?

Rahapaja-sarjan kolmas osa oli osittaisesta epäloogisuudestaan ja hieman toistelevasta luonteestaan huolimatta asiansa ajava kokonaisuus, joka pisti liikkeelle hyvin mahtipontisen ja mielenkiintoisen shakkipelin. Vaikka se ottikin liikaa juonikuvioita ja yksityiskohtia käsittelyyn, oli tarinasta aistittavissa hyvin lupaavia piirteitä monestkin näkökulmasta katsottuna. Seuraamme tiukasti, kuinka mahdottomaksi kuvailtu ryöstö alkaa toden teolla muuttumaan mahdottomaksi huojuvan korttitalon huojuessa miltei maan tasalle viimeisimpien käänteiden seurauksena.


Sarjan kolmas osa esitteli katsojilleen lukuisia uusia hahmoja, joilla tulisi olemaan astetta suuremmat roolit tulevaisuutta ajatellen. Vaikka emme vielä tuolloin saaneet heistä kovin kummallista otetta emotionaalisella tasolla, oli sille tulossa onneksi muutos, sillä nämä hahmot alkavat todellakin raivaamaan itselleen tietä kohti tarinan ydintä. Ryöstöryhmään uutena kasvona viime osassa liittynyt Rodrigo de la Sernan esittämä Palermo on yksi niistä hahmoista. Mahtailevana ja kontrollifriikkinä tunnettu mies haluaa olla huomion keskipisteenä ja siinä tehtävässä hän todellakin onnistuu moitteettomasti.

Hahmo on ollut alusta asti mukana Álvaro Morten esittämän Professorin ja Pedro Alonson esittämän edesmenneen Berliinin kanssa suunnitelmia kyhäillessä. Vaikka nämä suunnitelmat johtavatkin Rahapajan ryöstöä edeltävään aikaan, saamme hyvin selkeän käsityksen siitä, minkälaisesta herrasta on perimmiltään kyse. Hän aiheuttaakin ryöstön aikana itsekkään luonteensa vuoksi jonkin verran ongelmia, jotka paisuvat kriittisemmiksi virheiksi tilanteen eskaloituessa keskupankin sisällä. Eripurat rooleista saavat miehen tekemään mitä ihmeellisempiä ratkaisuja ja uhreilta ei tunnuta tässäkään tapauksessa välttyvän.


Ottaen huomioon, että ryhmässä on jo valmiiksi monta kuumakallea edustamassa, on yhden Úrsula Corberón esittämän Tokion kaltaisen harkitsemattoman ja holtittoman hahmon lisääminen kokoonpanoon jo itsestäänkin hyvin riskialtista. Onkin kiehtovaa nähdä, kuinka ryhmän dynamiikka muuttuu tilanteen eskaloituessa, sillä virheet alkavat jälkeenpäin myös toden teolla kostautumaan. Ryhmään on myös liittynyt kovan luokan työmiehenä tunnettu Hovik Keuchkerianin esittämä Bogotá, joka vastaa siitä, että holvin sisältö saadaan kuntoon ja lähtövalmiiksi ennen karkumatkaa.
 
Espanjan keskuspankin edustalla pystytetyssä teltassa on myös muutamia merkittäviä vahvistuksia. Fernando Cayon esittämä eversti Luis Tamayo seurasi Rahapajan ryöstöä tiukasti sivusta ja oletti tehtävän vaativan enemmän tulivoimaa. Päästessään vihdoin operaation johtavaksi hahmoksi, mies alkoi kuitenkin astumaan samoihin ansoihin kuin edeltäjänsä pari vuotta takaperin ja sen myötä hän aiheuttaa edelleenkin suuria konflikteja vastapuolien välillä. Hätiköityjen ratkaisujensa vuoksi mies saa aikaiseksi todellisen sodan ryöstäjien ja virkavallan välille, josta ei ole enää paluuta.


Hänen avukseen liittyy Europol-lainvalvontavirastolle töitä tekevä ensimmäistä lastaan odottava neuvottelija Najwa Nimrin esittämä Alicia Serra, joka tuo sarjaan aivan omalaatuisen lisämausteen. Vaikka naisella meneekin hetki lämmetä työhönsä, pääsee tämä neljännessä osassa todellakin elementtiinsä yrittäessään metsästää Professoria ja tämän kumppaneita. Kumppaneista puheen ollen, Professorin oikeana kätenä pankin ulkopuolella toimii Luka Perošin esittämä Marseille, joka ainakin omasta mielestäni ansaitsee enemmän arvostusta työstään.
 
Mies on nimittäin ainoa ryhmän jäsen, joka pitkäjänteisellä otteella onnistuu tekemään työnsä täydellisesti alusta loppuun asti samalla pitäen itse Professorin tolpilla tilanteen eskaloituessa pidemmälle. Tarinallisesti sarja onnistuu nostamaan tasoaan huomattavasti. Lukuisiin edellisestä osasta ilmoille jääneisiin kysymyksiin saadaan vihdoin vastauksia ja tarinan kulku alkaa vihdoin paikoitellen saavuttamaan ensimmäisen kahden osan tasoa. Vaikka kokonaisuudessaan neljäs osa ei vielä tuohon maagiseen rajaan ylläkään, on nousujohteinen suunta miellyttävää huomata näin katsojan näkökulmasta katsottuna.


Tuotannollisesti sarja on pitänyt pintansa mainiosti Netflixin vallankumouksen myötä ja itse budjetin nousukin on selkeästi vaikuttanut asiaan. Vaikka sarja edelleenkin yrittää pitää ensimmäisistä osista tuttua lähestymistapaa ja tyylittelyä, on materiaali alkanut nojaamaan astetta mahtipontisempaan ja ärhäkkäämpään toteutukseen. Painostava kissa-hiiri -leikki, joka tuntui edellisestä osasta hieman ontuvan, saa neljännessä osassa vihdoin isomman roolin tarinassa, mikä on miellyttävää huomata. Megalomaaniset panokset alkavat nimittäin tuntumaankin massiivisilta tilanteen kiristyessä entisestään.

Rahapaja-sarjan neljäs osa on lupaava tason nosto edeltäjästään, vaikka ei ihan ensimmäisten osien tasolle välttämättä ylläkään materiaalinsa puolesta. Tarina etenee suhteellisen jouhevalla tavalla pitäen katsojan kiinnostuneena ensimmäisestä jaksosta viimeiseen, eikä leikkiä ole viety edes tässäkään vaiheessa vielä loppuun. Ottaen huomioon, että katsojan kiinnostus on pysynyt edelleen jokseenkin vankkumattomana, on se hienoa huomata, sillä keskuspankin tapahtumat eivät ole vielä ratkenneet - ei sitten alkuunkaan. Onkin kiehtovaa nähdä, mihin viimeinen osa päättää tarinan ja onnistuuko Netflix Álex Pinan avustuksella viemään sarjan ansaitsemaansa lepoon vai ei.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.12.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit