Possessor (2020) - arvostelu

 

Ohjaus: Brandon Cronenberg

Pääosissa: Andrea Riseborough, Christopher Abbott, Rossif Sutherland,

Tuppence Middleton, Sean Bean, Jennifer Jason Leigh, Kaniehtiio Horn,

Raoul Bhaneja, Gage Graham-Arbuthnot, Gabrielle Graham
Genre: Kauhu, Mysteeri, Scifi

Kesto: 1 tunti 43 minuuttia (Uncut Edition - 1 tunti 44 minuuttia)

Tällä kertaa lähdemmekin uppoutumaan syvemmälle ihmisen mieleen Possessor-elokuvan muodossa. Possessor on vuonna 2020 ensi-iltansa saanut psykologinen kauhuelokuva, jonka ohjauksesta vastaa kanadalaisen ohjaajan David Cronenbergin poika Brandon. Kyseinen teos ei koskaan löytänyt tietään Suomen elokuvateattereihin ja uskoisin syyn olevan vähäisen kysynnän takia. Elokuva ei myöskään vaikuttanut perimmiltään siltä, että se sopisi suuremman yleisön makuun. Nyt on kuitenkin aika uppoutua aiheeseen syvemmälle...

Vuonna 2008 vaihtoehtoisessa rinnakkaitodellisuudessa salamyhkäisen yrityksen agentti Tasya Vos käyttää erikoislaatuista aivoimplanttia hyväkseen ottaakseen muiden ihmisten kehoja haltuunsa. Tämä pakottaa heitä tekemään rahakkaita palkkamurhia puolestaan, mutta ajan kanssa sattuu valitettavasti uppoutumaan liian syvälle pohjattomaan kaninkoloon, joka leikittelee hänen mielenterveytensä ja identiteettinsä kanssa. Pystyykö Tasya keskittymään tehtäväänsä loppuun asti vai alkaako toisten ihmisten elämät painamaan jo omatunnossa?

Heti alkuun täytyy mainita, ettei elokuva todellakaan sovi jokaisen katsojan katseltavaksi. Joillekin mielille sen painavat teemat saattavat tuntua jopa aggressiivisen provosoivilta ja joidenkin mielestä materiaali saattaa olla poikkeuksellisen raaka vastaanotettavaksi. Ymmärrän tämän täysin, enkä ihmettele yhtään, miksei elokuva teatterikierrostaan koskaan saanut esimerkiksi Suomessa. Nämä elokuvat ovat juuri niitä tapauksia, jotka tuppaavat jäämään eittämättä valtavirtatuotosten varjoon. Ne puhuttelevat vain tietyn sortin elokuvakatsojia, jotka pitävät painavasta materiaalista ja tulkinnanvaraisista teemoista.

Seuraamme elokuvassa Andrea Riseboroughin esittämää Tasya Vosia, joka on selkeästi jo pitkään työskennellyt salamyhkäisen korporaation lievissä. Hänen työkuvansa koostuu suurimmaksi osaksi kyseenalaisista palkkamurhista, joita yrityksen rahakkaat asiakkaat tilaavat. Itse konseptikin on jo hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksiaherättävä kaiken kaikkiaan. Monipuoliset aivoimplantit mahdollistavat toisen ihmisen mieleen kajoamisen, jonka avustuksella nämä moraalittomat teot onnistutaan suorittamaan.

 

Ei ainoastaan, että implantti valtaa ihmisen mielen, mutta se kirjaimellisesti siirtää agenttien tietoisuuden uhrin kehoon, joka heille tälle täyden kontrollin päätöksistä ja niiden vaikuttamien tapahtumien kulusta. Tasya on kiehtova hahmo monestakin näkökulmasta katsottuna. Nainen elää ja hengittää työtään, minkä vuoksi hänen kuvansa todellisuudesta ja omasta identiteetistään alkavat olemaan poikkeuksellisen vaurioituneita. Hän tuntee olonsa irtaantuneeksi perheestään, mikä selkeästi vaikuttaa sen dynamiikkaan käänteentekevällä tavalla.

 

Perhe on lievästi sanottuna rikkinäinen aviomiehen tuskaillessa teoreettisen yksinhuoltajuutensa kanssa, vaikka lapsi vaikuttaisikin ottavan tilanteen paljon kevyemmin vastaan. Tasya käytännössä asuu työpaikallaan ja pääsee vain aika ajoin viettämään vapaapäivää perheensä kanssa. Pidemmän päälle on siis ihan sanomattakin selvää, että naisen työ alkaa vaikuttamaan sekä häneen, että hänen perheenjäseniinsä negatiivisella tavalla. Seuraammekin elokuvassa, kuinka massiiviseksi kuplaksi paisunut asetelma alkaa pikkuhiljaa rakoilemaan ja aiheuttamaan suuria ongelmia Tasyan elämässä.

Elokuva osaa olla luonteeltaan poikkeuksellisen häiritsevä ja aistikas koettelemus katsojalle kuin katsojalle. Tunnelmallisesti se onnistuu vangitsemaan silmäparit pahaenteisen ja turvattoman dystopiselta tuntuvan asetelman äärelle seuraamaan mielipuolisen yrityksen tekoja, jotka lähtevät pikkuhiljaa lapasesta, kun agenttina toimiva Tasya alkaa kadottamaan otettaan identiteetistään. Pitkään elämäänsä muiden ihmisten silmien kautta elänyt nainen ajautuu suurien ongelmien keskelle, kun operaatio kuihtuu kasaan. Hän jää kohteensa vangiksi, eikä meinaa millään päästä irti kahleistaan.

Ohjaaja Brandon Cronenberg pyrkii parhaansa mukaan tarraamaan katsojansa suurien ja häiritsevien ideoidensa keskelle aiheuttaen samalla järkytystä raa'an materiaalinsa myötä. Elokuva kuvailee Tasyan muuntautuvan psykoottista tilaa visuaalisen tarinankerronnan kautta, mikä todellakin yllättää efektiivisyydellään. Vaikka elokuva poukkoileekin jatkuvasti painavien teemojensa äärellä, tuntuu se eksyvän ajoittain raiteiltaan niitä yhdistellessään. Vaikka tunnelmallisesti elokuva vakuuttaakin katsojan, tuntuu monikerroksisesta tarinasta puuttuvan vaadittua kontrollia ja jouhevuutta sen mukaansatempaavuuden ylläpitämiseksi.

Possessor tuntuu perimmiltään mestarilliselta idealta, jolla olisi potentiaalia yltää vaikka mihin. Valitettavasti sen poukkoileva luonne ja suureelliset ideat vievät lopulta pohjankin alta mahdolliselta mestarilliselta toteutukselta. Elokuva tuntuu massiiviselta ja moniulotteiselta, mutta itse toteutus tuntuu hukkuvan hiukan omiin jalkoihinsa. Vaikka audiovisuaalisesti elokuva väläytteleekin vaikuttavuuttaan, ei tarina tunnu pysyvän kokeilunhaluisen materiaalinsa perässä. Elokuvan musiikki välittää hienosti dystopisen tulevaisuuden tarjoaman tunnelman näytön toiselle puolelle ja hengellisesti se tuntuu perimmiltään hyvin aistikkaalta, sekä efektiiviseltä kokemukselta kaiken kaikkiaan.

Vakka elokuva jääkin mielestäni jopa turhankin avonaiseksi kokonaisuudeksi, on siinä loistavia piirteitä, joista katsojat voivat saada paljon ''iloa'' irti. Pohdiskeleva tarinankerronta puhuttelee ja pistää miettimään vaativia teemoja pintaa syvemmälle, mutta sen rakenteelliset vajaavaisuudet jättävät toivomaan paremman perään. Brandon Cronenberg vaikuttaa tämän elokuvan perusteella kuitenkin hyvin mahtipontiselta ja lupaavalta ohjaajalta, jolla saattaa olla suuri tulevaisuus edessään. Jos hänen silmään on uskottelemista, niin herrasta voi tulla hyvinkin omaperäinen visuaalinen tarinankertoja. Sitä tulevaisuutta odotellessa...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 9.10.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com