Reminiscence (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Lisa Joy

Pääosissa: Hugh Jackman, Rebecca Ferguson, Thandiwe Newton, Cliff Curtis,

Marina de Tavira, Daniel Wu, Mojean Aria, Brett Cullen, Angela Sarafyan,

Natalie Martinez, Roxton Garcia, Nico Parker
Genre: Scifi, Romantiikka, Draama, Mysteeri

Kesto: 1 tunti 56 minuuttia

''You're going on a journey. A journey through memory. Your destination? A place and time you've been before.''

Warner Bros. Pictures -tuotantoyhtiö on tullut vuosikymmenten mittaan kuuluisaksi massiivisista elokuvistaan. Yhtiön alaisuudessa toimivat elokuvantekijät pyrkivät selkeästi tuomaan hyvin kiehtovia ja rohkeita ideoita näytölle, mutta valitettavasti studiolla on usein omat näppinsä pelissä tuotantovaiheessa, minkä vuoksi monet niistä saattavatkin ajoittain menettää omaperäisen ja uniikin otteensa prosessin mittaan. Reminiscence vaikuttaisi ennakko-odotusten osalta juurikin sellaiselta tapaukselta. Reminiscence on vuonna 2021 ensi-iltansa saanut scifipainoitteinen neo-noir-elokuva, jonka ohjauksesta vastaa debytanttiohjaaja Lisa Joy.

 

Hän on myös käsikirjoittanut kyseisen tarinan, joten oli mielenkiintoista nähdä, kuinka tämä pärjäisi ensimmäisessä vaativassa testissään suuremman luokan tuotannossa. Reminiscencen markkinointimateriaali kiehtoi minua monestakin syystä. Ei ainoastaan, että elokuva tuntui kokeilevan jotain tavanomaisesta poikkeavaa, mutta se muistutti minua vahvasti Christopher Nolanin Inception-elokuvasta, joka on tätä nykyä yksi elokuvahistorian vaikuttavimmista tuotoksista. Olin kiinnostunut näkemään lopputuloksen valkokankaalta, vaikka vastaanotto onkin ollut pelottavan kaksijakoista. Onko elokuva haukkunsa ansainnut vai piileekö pinnan alla vaikuttavampi kokonaisuus?

Synkeän Miamin rannikkoalueen laitamilla asuvan etsivän Nick Bannisterin elämä muuttuu totaalisesti, kun hän ottaa vastaan uuden asiakkaan - kuvankauniin Maen. Aluksi helpolta tuntunut tehtävä muuttuu nopeasti vaaralliseksi pakkomielteeksi, joka ajaa miehen pahaenteisen alamaailman keskelle todisteiden perässä. Maen katoamiseen liittyvää totuutta selvittäessään Nick tulee paljastaneeksi väkivaltaisen salaliiton, joka muuttaa hänen käsityksensä koko tilanteesta. Miten pitkälle mies on valmis menemään pitääkseen kiinni välittämistään ihmisistä?

Muistot voivat olla kauniita, traagisia, vangitsevia ja pahimmassa tapauksessa jopa vaarallisia tiedonjyviä historiassamme. Tämä historia voi edustaa joillekin parempaa elämää ja toisille suurimpia pettymyksiä. Muistot ovat kuitenkin pääosin niitä hetkiä, joiden perään haikailemme silloin tällöin herättääksemme tietyn sortin tunteita itsessämme tai löytääksemme vastauksia mieltä riivaaviin kysymyksiimme. Nämä muistot ja niiden kaiveleminen pelaavat massiivisen roolin Lisa Joyn Reminiscence-elokuvassa.

Seuraamme elokuvassa Hugh Jackmanin esittämää Nick Bannisteriä, joka pyörittää hyvin omaperäistä palveluyritystä Miamin keskustassa pitkäaikaisen työparinsa Thandiwe Newtonin esittämän Emily Sandersin kanssa. He antavat ihmisille mahdollisuuden palata takaisin muistojensa uumeniin kokemaan kaiken sortin tapahtumia - olkoot ne käänteentekevimpiä tai hetkellisiä euforioita heidän elämässään. Edistyksellinen laite käyttää hyväkseen vesiallasta ja ihmiseen johdettavaa sähkölatausta, jonka avustuksella se onnistuu visualisoimaan tapahtumat kolmiulotteiselle ''lavalle''.

Heidän toimipisteeseensä astelee häkellyttävä neito, Rebecca Fergusonin esittämä Mae, joka on kadottanut kotiavaimensa illan mittaan. Vaikka paikka onkin jo mennyt kiinni, päättää Nick auttaa naista etsinnöissä. Pian hän huomaakin joutuneensa naisen pauloihin. Onnellisesti aikaansa viettävät Nick ja Mae tuntuvat löytäneensä yhteisen sävelen, joka muodostuu yllättävän satumaiseksi rakkaustarinaksi. Eräänä päivänä Nick saa kuitenkin yllättyä, kun hänen uusi rakas katoaa jäljettömiin. Hän alkaa etsimään tätä kääntäen jokaisen vastaantulevan kivenmurikan ja katsoen kaikki muistonsa naiseen liittyen löytääkseen todisteita mahdollisesta katoamisesta.

 

Mies joutuu turvautumaan kaupungin synkimpien ihmisten antamiin kryptisiin tietoihin, jotka viittaavat vahvasti jonkin sortin salaliittoon. Tiedot vievät Nickin yhä syvemmälle ja syvemmälle kaninkoloon, kunnes totuus selviää. Elokuva käsittelee hyvin yksinkertaista ideaa poikkeuksellisen monimutkaisella tavalla. Ohjaaja selkeästi pyrkii ajamaan Christopher Nolanille tavanomaista epälineaarista tarinankerrontaa, joka hyppelehtii aikajanalla menneisyydestä nykyhetkeen pohjustaen tarinakaarta astetta syvemmälle. Valitettavasti tämä lähestymistapa ei kuitenkaan yhtä luontevasti tunnu toimivan elokuvassa, sillä se muuttuu ajoittain jopa yllättävänkin sekavaksi kokonaisuudeksi.

Vaikka tarina itsessään onkin hyvin mielenkiintoinen ja kiehtova tapaus perimmiltään, tuntuu se rajoittavan omaa jouhevuuttaan ja efektiivisyyttään jäljitellessään parhaansa mukaan yllä mainitun herran poikkeuksellista editointiprosessia. En ole varma, että johtuuko epäselvä tarinankulku ohjaajan omasta artistisesta ratkaisusta vai onko studio päättänyt saksia materiaalin omaan muotoonsa, mutta lopputulos on kuitenkin joka tapauksessa suuri menetetty tapaus. Investoidumme elokuvan tarjoamiin hahmoihin kyllä primitiivisellä tasolla, mutta koska tarina jättää toivomisen varaan toteutuksensa puolesta, valuu kaikki potentiaali täysin hukkaan elokuvan edetessä.

Visuaalisesti elokuva miellyttää silmää, vaikka onkin värimaailmaltaan hyvin painostava ja synkkä perimmiltään. Värit ovat himmeitä ja tummia pitkin elokuvaa, minkä vuoksi materiaali saattaa puuduttaa monia katsojia yksitoikkoisuudellaan. Post-apokalyptisiä ja futuristisia piirteitä omaava ympäristö vaikuttaa kiehtovalta päällepäin, mutta pettää vähäisillä taustatiedoillaan ja merkityksettömyydellään. Elokuva ottaa paljon vaikutteita studion aiemmista scifipainoitteisista elokuvista. Etenkin Blade Runner ja Inception paistavat vahvasti elokuvasta läpi. Vaikka potentiaalia olisikin väkevään vakavasti pohdiskelevaan draamaelokuvaan, tuntuu jälki enemmän keskittyvän vaikutteidensa palvelemiseen kuin oman konseptinsa omaperäiseen sementoimiseen.

Reminiscence on hyvin kiehtova elokuva konseptiltaan, mutta toteutus jää valitettavan sieluttomaksi ja sekavaksi sotkuksi. Mysteeri tarinan takana on lopulta paljon kiehtovampi ajatuksen tasolla kuin toteutuksensa puolesta, minkä vuoksi elokuva jättääkin katsojan lopulta kylmäksi katselukokemuksen jälkeen. Lopputulos näyttää nimittäin vahvasti siltä, että studio olisi väkisin pakottanut ohjaajan leikkaamaan elokuvan uusiksi. Tuntuu kuin he olisivat huomanneet omat virheensä ja heittäneet elokuvan teattereihin saadakseen sen puskettua alta pois kalenteristaan ja tienatakseen edes osan häviöistään takaisin. Elokuva on kuin Frankensteinin hirviö konsanaan. Hyvin kiehtova ja rohkea ajatuksen tasolla, mutta harvinaisen epävakaa ja -käytännöllinen toteutukseltaan.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 5.9.2021
Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com