Spectre (2015) - arvostelu

 

Ohjaus: Sam Mendes
Pääosissa: Daniel Craig, Léa Seydoux, Christoph Waltz,
Ralph Fiennes, Ben Whishaw, Naomie Harris, Dave Bautista,
Andrew Scott, Rory Kinnear, Monica Bellucci, Jesper Christensen
Genre: Toiminta, Seikkailu, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 28 minuuttia

Erinomaisen Casino Royalen, keskinkertaisen Quantum of Solacen ja loistavan Skyfallin jälkeen, oli aika jatkaa Daniel Craigin esittämän James Bondin tarinakaarta eteenpäin Spectren merkeissä. Spectre on elokuvasarjan kahdeskymmenesneljäs osa ja Craigin aikakauden neljäs esiintyminen ikonisessa roolissa. Elokuva ei edellisen osan tapaan varma tapaus ollut kontekstinsa puolesta, sillä pitkäaikainen käyttöoikeuskiista jylläsi kulissien takana. Ernst Stavro Blofeldin ja Spectre-järjestön käyttö Bond-elokuvissa on ollut vuodesta 1959 lähtien hyvin kiistanalaista monesta näkökulmasta katsottuna.
 

Ian Fleming ja Kevin McClory taistelivat keskenään Pallosalama-romaanin käyttöoikeuksista, minkä vuoksi siitä ei virallista elokuvasovitusta tunnuttu koskaan saavan aikaiseksi. Kiista ratkaistiin lopulta vuonna 2013, jolloin McCloryn perhe myi loput Bond-oikeuksistaan EON Productionsille ja Metro-Goldwyn-Mayerille, mikä taas mahdollisti myös Blofieldin ja Spectren käytön James Bond -elokuvasarjassa. Studio päättikin ottaa hyödyn heti irti ikonisista värväyksistään. Vastasiko tuotos lopulta kannattajien massiivisia odotuksia vai jäikö se vain hukatuksi mahdollisuudeksi?

Edesmenneen M:n kuolemanjälkeinen viesti vie kokeneen MI6-agentin James Bondin Meksikon pääkaupunkiin suorittamaan salaista operaatiota. Kuolleiden päivä -karnevaalin keskellä James onnistuu estämään suuren terroristi-iskun samalla noutaen vaadittavat tietonsa varjoista nousevasta uhasta erkoislaatuisen sormuksen muodossa. Palattuaan takaisin Lontooseen Bond hyllytetään tehtävistään aiheuttamansa selkkauksen vuoksi. Tämä ei miestä kuitenkaan pidättele, vaan hän pyrkii tekemään kaikkensa suorittaakseen aiemman työnantajansa määräämän viimeisen työkomennuksen loppuun.


Tosin kuin edellisessä osassa, Spectressä ruoriin palaava ohjaaja Sam Mendes päättää avata elokuvan klassisemmalla tavalla - aseenpiippukohtauksella. Tämä herättää odottavan katsojan aistit kuntoon ja käynnistää samalla hyvin omaperäisen avauskohtauksen, joita ei ole elokuvasarjassa montaa nähtykään. Tämä kohtaus alkaa yhdellä hyvin pitkällä ja upeasti suunnitellulla otolla, joka vie katsojan Meksikoon Kuolleiden päivä -karnevaalin keskelle nauttimaan paikallisista juhlallisuuksista. Nämä juhlallisuudet muuttuvat kuitenkin nopeasti pahaenteisemmiksi, kun Daniel Craigin esittämä Bond lähtee seuraamaan etsimäänsä kohdettaan.

Vauhdikkaan tilanteen ratkettua 00-statuksen omaava agenttilegenda joutuu uuden M:n silmätikuksi ja hänet hyllytetään väliaikaisesti työtehtävistään. Skyfall- ja Spectre-elokuvien välillä on selkeästi kulunut jo aikaa. Kun Ralph Fiennesin esittämä uusi M otti vaikutusvaltaisen työtehtävänsä MI6:ssa vastaan, oli hän optimistinen ja innoissaan työskennellessään Bondin kanssa, mutta Meksikon selkkauksen jälkeen miehen mieli muuttuukin. Agentilla on kuitenkin ässät hihassaan, sillä tämä pääsee hyvien suhteidensa avustuksella livistämään Etelä-Eurooppaan, jossa häntä odottaa astetta suurempi yllätys.


Katsojana on kiehtovaa seurata elokuvassa, kuinka työtehtävistään hyllytetty Bond sooloilee tiensä valtavan rikollisliigan keskelle M:n selän takana. Daniel Craigin tähdittämät James Bond -elokuvat yhdistyvät näppärästi yhteen mysteerisen rikollisjärjestön voimin ja huomaammeekin kaikkien aiempien tapahtumien vaikuttavan toisiinsa enemmän tai vähemmän. Bondin nuuskimisen jatkuessa, paljastuvat aiempien antagonistien yhteydet toisiinsa ja heidän komeroissaan mätänevät luurangot, jotka muokkaavat kokonaiskuvan hyvinkin yhtenäiseksi ja kiehtovaksi kokonaisuudeksi.

Tarina itsessään koostuu pääosin kahdesta tarinakaaresta, joista toinen keskittyy Bondin omaan salaiseen operaatioon ja toinen MI6:n taisteluun oman organisaationsa, sekä 00-statuksen omaavien agenttien tulevaisuudesta. Vaikka molemmat osapuolet toimivatkin mielenkiintoisina keskittymispisteinä, tuntuvat ne siitä huolimatta erikoisen etäisiltä toisistaan. Tämän vuoksi elokuva tuntuukin kokonaisuudessaan kaksijakoiselta ja ailahtelevalta. Tunnelmallisesti elokuva kuitenkin onnistuu vakuuttavasti pitämään vakavan ilmeensä alusta loppuun asti.


Spectre osaa olla myös hyvin hidastempoinen ja kärsivällinen tapaus kaiken kaikkiaan, mihin olemme tosin jo tottuneet Craigin tähdittämien Bond-elokuvien muodossa. Vaikka kokonaisvaltainen tarina eteneekin pikkuhiljaa kiertoteitä pitkin kohti odotettua kliimaksiaan, tuntuu se ajottain polkevan paikallaan, mikä tekee elokuvan seuraamisesta ajoittain raastavaa. Daniel Craig esittää roolinsa pääosin loistavasti, vaikka ajoittain hänestä saattaakin huokua tietynlainen väsymys ja haluttomuus. Se ei hahmon varteenotettavuuteen tunnu kuitenkaan vaikuttavan, sillä mies on onnistunut vakiinnuttamaan paikkansa roolissaan erinomaisesti jo kolmen aiemman elokuvan jäljiltä.

Elokuvan antagonistina toimii Christoph Waltzin esittämä Spectre-rikollisjärjestön johtajahahmo Ernst Stavro Blofeld. joka on onnistunut manipuloimaan ympäröivää maailmaansa ja käyttämään sen puutteellista ergonomiaa hyväksi noustaakseen varjoissa maailmaa kontrolloivaksi kapellimestariksi. Kun Bond alkoi pudottelemaan miehen vaikutusvaltaisimpia ja vaarallisimpia pelinappuloita pelistä pois, kosti tämä agentillle tappamalla hänen läheisimpiään kolmansien osapuolien kautta. Vaikka ajatus ''isosta pahasta miehestä'' onkin kiehtova ja lupaava, on hänen lopullinen panoksensa elokuvaan pettävän minimaalinen.


Ei missään nimessä sen takia, että näyttelijä olisi ollut huono tai hahmon motiivit naurettavan suureellisia, vaan pikemminkin itse hahmon käyttö elokuvassa yllättävän vaivalloista ja vähäistä. Ymmärrettävästi tämän sortin järjestön johtaja pysyy mielellään varjoissa liikutellen pelinappuloitaan oman halunsa mukaisesti, mutta kun hän vihdoin tapaa Bondin, ei hänestä löydy loppujen lopuksi juuri minkäänlaista vastusta agentille. Blofeld toimiikin ainoastaan psyykkisesti turruttavana valtahirmuna, joka nojaa yleisimmin kolmansiin osapuoliin hoitaakseen omat likaiset työnsä.

Teknisesti elokuva on kyllä komeaa katsottavaa alusta loppuun asti. Ei ainoastaan, että visuaalinen ilme mukailee Skyfallin näyttävän artistista lähestymistapaa, mutta pahaenteinen tunnelma välittyy vakuuttavasti näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi. Efektityöskentely on myös mahtipontista ja jopa yllättävän uskottavaa seurattavaa. Visuaalisesti näyttävän ja symbolistisen alkutekstikohtauksen tunnusmusiikista vastaa tällä kertaa Sam Smith, joka vakuuttaa loistavalla ''Writing's on the Wall'' -kappaleellaan.


Spectre on asiansa ajava jatko-osa erinomaiselle Skyfallille, mutta puuttuu siitä kuitenkin sitä kaivattavaa mukaansatempaavuutta, mikä pitäisi katsojan täysillä investoituneena tarinaan ja sen tarjoamiin hahmoihin alusta loppuun asti. Elokuva tuntuu perimmiltään elokuvasarjan niputtavalta kokonaisuudelta, mutta itse materiaali ei kuitenkaan vastaa suuria odotuksia. Tarina ei kuitenkaan pääty vielä tähän, sillä seuraavana pysäkkinä toimii kauan odotettu No Time to Die -elokuva, joka on joutunut koronaviruspandemian kynsissä siirtymään vuosia eteeenpäin ensi-iltansa suhteen. Aika näyttää minkälaisen päätöksen Daniel Craigin aikakaudelle lopulta saamme vai saammeko sitä edes silloinkaan?


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.8.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit