Ohjaus: Stephen Sommers
Pääosissa: Channing Tatum, Sienna Miller, Joseph Gordon-Levitt,
Marlon Wayans, Lee Byung-hun, Ray Park, Christopher Eccleston,
Adewale Akinnuoye-Agbaje, Dennis Quaid, Rachel Nichols
Genre: Toiminta, Scifi
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Tällä kertaa luvassa olisikin itselleni astetta tuntemattomampi konsepti, joka ei koskaan tuntunut oikein kiinnostavan elokuvamuodossa. G.I. Joe: The Rise of Cobra on yhdysvaltalaisen Stephen Sommersin ohjaama toimintaelokuva, joka sai ensi-iltansa vuonna 2009. Teos on siitä erikoinen tapaus, että se perustuu suosittuihin G.I. Joe -sarjakuviin, jotka taas ovat ottaneet inspiraationsa Hasbro-yhtiön luomista G. I. Joe: A Real American Hero -leluista.
En itse todellakaan kasvanut G.I. Joe -materiaalin parissa, joten tämä elokuva toimisi ensimmäisenä ikkunana kyseiseen maailmaan. Odotukseni olivat hyvin maltilliset, sillä kuuleman mukaan Transformers-elokuvasarjan tapaan ei leluihin perustuva G.I. Joekaan kovin ihmeellinen materiaaliltaan ole. Lähdin kuitenkin katsomaan elokuvaa kevyin ja avoimin mielin, jos se vaikka onnistuisikin yllättämään positiivisesti omaperäisyydellään. Yllättikö se?
James McCullen on luonut nanoteknologiaan perustuvan aseen, jolla voi tuhota hetkessä kokonaisen kaupungin. Hänen yhtiönsä M.A.R.S. myy neljä nanoteknologiallaan varustettua ydinkärkeä Natolle, jonka omat joukot vievät sen päämajaansa. Sotilassaattueeseen kuuluvat Duke ja Ripcord saavat tehtäväkseen viedä salkun perille yhtenä kappaleena. Heidän matkansa kuitenkin katkeaa kuin seinään konsanaan, kun Paronitar joukkoineen hyökkäävät heidän kimppuunsa yrittäen varastaa salkun. Mukaan välienselvittelyyn liittyy myös mysteerinen erikoisjoukko supersotilaita, jotka pyrkivät selvittämään ydinkärkien todellista määränpäätä ja pysäyttämään kukkivan korruption juuriinsa.
Aloitetaanko nyt vaikka siitä, että G.I. Joe: The Rise of Cobra -elokuva on kyllä hyvin mielenkiintoinen tapaus kaiken kaikkiaan, mutta se sortuu jopa fantastisilla ideoilla varustettunakin erittäin tyypilliseen toimintarymistelyn kaavamaisuuteen. Seuraamme elokuvassa Channing Tatumin esittämää Duke Hauseria, joka Marlon Wayansin esittämän Ripcordin kanssa joutuu yllättäen hyvin tukalaan tilanteeseen viedessään arvokkaita taistelukärkiä määränpäähänsä. Ristituleen joutuneita miehiä tulevat pelastamaan futuristisella teknologialla varustetut supersotilaat, jotka kuuluvat G.I. Joe -nimiseen erikoisyksikköön.
Elokuva on hyvin suoraviivainen ja ylienerginen tulitus alusta loppuun asti. Vaikka tarinallisesti se ei välttämättä tarjoaisikaan rajoja rikkovaa sisältöä, osaa se ajoittain yllättää mukaansatempaavalla ja räjähtävällä luonteellaan. Jos jotain positiivista elokuvasta on mainittava, niin mainitsisin sen, että sillä tuntuu olevan hyvin rikas ja avara visio omasta konseptistaan. Ohjaaja Stephen Sommers lähtee selkeästi kokeilemaan erilaisia ideoita ja hyvin tiuhaan tahtiin, mutta pidemmän päälle kaikki alkaa tuntumaan turhan yliajavalta ja liialliselta.
En odottanutkaan tuotoksen olevan kovin erikoinen ennakkoon, mutta se ei valitettavasti vakuuta loppupeleissä oikeastaan millään tavalla. Rakenteellisesti se pyrkii pitämään pakettinsa suht yksinkertaisena ja selkeänä, mutta mitä pidemmälle etenemme tarinassa, sitä hurjemmaksi ja kokeilunhaluisemmaksi se alkaa muuttumaan. Tarina itsessään on ennalta-arvattavaa sorttia, johtuen poikkeuksellisen klassisesta hyvä-paha -vastakkainasettelusta, jossa toinen puolisko lähtee hakemaan toimillaan vaatimattomasti maailman kontrollia, kun taas toinen pyrkii pysäyttämään heidän pahat aikeensa pelastaakseen koko maailman.
Elokuvan hahmot ovat tusinatoiminnalle tyypillisen yksiulotteisia tapauksia kaiken kaikkiaan. Vaikka katsojana meitä kiinnostaisikin investoitua heihin enemmän, ei elokuva oikein anna siihen missään vaiheessa pätevää syytä. Channing Tatum ei valitettavasti ole kovinkaan puoleensavetävä pääroolissaan, eikä hänen hahmonsa tunnu oikein kaivavan syvyyttä itselleen merkityksellisen tarinakaaren merkeissä. Marlon Wayans taas yrittää tuoda elokuvaan komiikkaa nasevilla letkautuksillaan, mutta suurimmaksi osaksi ne jäävät hiukan heiveröisiksi osuvuutensa puolesta.
Christopher Eccleston taas esittää M.A.R.S.-aseyhtiön omistajaa, jonka päämääränä on maailman valloittaminen uudella nanoteknologialla, jota voi soveltaa mihin vain aseeseen. Hienoja pukuja ja etäältä komentoja saneleva mies ei selkäpiitä riipaise, minkä vuoksi hän ei tunnu kovinkaan vaaralliselta kaverilta alkuunkaan. Hänen lievissään toimivat Sienna Millerin esittämä ''lievästi'' yliseksualisoitu Paronitar, sekä Brandon Soo Hoon esittämä kamppailulajien taitaja Storm Shadow.
Nämä kaksi panevat täyteen Cobra-järjestön pomon komentoja. Valitettavasti heidänkään hahmot eivät saa tarpeeksi syvyyttä ollakseen sen kummoisempia pelinappuloita. Luultavasti elokuvan kiehtovimpana hahmona toimii mykkä Snake Eyes, jota esittää Star Wars -universumin Darth Maulinakin tunnettu näyttelijä Ray Park. Mustaan ja joustavaan taisteluhaarniskaan pukeutuva ninja saa tarinan aikana edes jonkin verran taustatarinaa vyönsä alle. Vaikka emme paljoa enempää saakaan hänestäkään irti, on hänen ja Storm Shadowin välinen kilpailuhenkinen vihollissuhde mielenkiintoista seurattavaa.
Elokuva ei todellakaan säästele massiivista budjettiaan näytöllä ja se näkyy. Valitettavasti se näkyy kuitenkin hieman väärässä valossa, nimittäin efektityöskentely tuntuu perinpohjin ylilyövältä ja halvahkon näköiseltä. Ei ainoastaan, että vihreää kangasta viljellään taustalla niin paljon kuin keretään, mutta puvustuksellekaan ei aina ole käyttöä käytännöllisissä merkeissä. Seuraamme, kuinka maailma kääntyy kuin videopeliksi konsanaan ja tämä johtuukin käänteisestä lähestymistavasta efektityöskentelyyn. Olen nimittäin aina ajatellut asian niin, että visuaalisten efektien tarkoituksena on hienosäätää käytännön efektien vajaavaisuuksia, eikä muodostaa keinotekoisia ideoita. Tässä elokuvassa ne eivät yksinkertaisesti näytä aidoilta.
G.I. Joe: The Rise of Cobra on muuten mielenkiintoinen idea konseptin pohjalta, mutta toteutus tuntuu enemmän palvelevan nimekkäiden lelujen myyntiä kuin kokonaisen elokuvasarjan aloittamista. Siinä he varmasti kyllä onnistuivat. Voi olla, että sarjamuodossa kyseinen tuotos olisi saattanut toimia paremmin, etenkin kun otetaan huomioon vähäinen keskittyminen tarinaan ja sen tarjoamiin yksiulotteisiin hahmoihin. Materiaalista puuttuu nimittäin syvyys kokonaan, minkä vuoksi emme juuri välitä siitä alkuunkaan. Elokuva kuitenkin onnistui tuottamaan tarpeeksi rahaa saadakseen jatko-osan. Katseemme kääntyvätkin seuraavaksi siihen suuntaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 24.8.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti