Fear Street - Osa 2: 1978 | Fear Street: 1978 (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Leigh Janiak
Pääosissa: Sadie Sink, Emily Rudd, Ryan Simpkins,
McCabe Slye, Meghan Packer, Gillian Jacobs, Matthew Zuk,
Kiana Madeira, Benjamin Flores Jr, Olivia Scott Welch
Genre: Kauhu, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 47 minuuttia

Asiansa ajavan ensimmäisen osan jälkeen oli aika edetä Netflix-striimauspalvelun Fear Street -alkuperäiselokuvatrilogian toiseen osaan. Fear Street - Osa 2: 1978 on vuonna 2021 julkaistu kauhuelokuva, joka perustuu niin sanotun ''lapsille suunnatun Stephen Kingin'', eli R. L. Stinen, kirjoittamaan samannimiseen kirjasarjaan. Ohjaajan pallille palaava Leigh Janiak onnistui ainakin osittain vakuuttamaan katsojat siitä, että häneltä löytyy omaa visiota, ja että hänen työssään on potentiaalia vaikka mihin näin jatkoa ajatellen.
 

Edellisen osan selkeän Scream-suuntauksen jälkeen oli mielenkiintoista nähdä, että mihin suuntaan tämä elokuvatrilogia materiaalinsa seuraavaksi veisi. Hyppäämme ajassa taaksepäin 1970-luvun loppuun, josta löytyisi ainakin muutama ikoninen viiltäjä, joiden elokuvista voisi todellakin ottaa inspiraatiota. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat hyvin maltilliset, sillä vaikka ensimmäinen osa olikin asiansa ajava kokonaisuus, tuntui siitä puuttuvan jatkuvasti jotain keskeistä. Onnistuiko jatko-osa tarjoilemaan sen sortin materiaalia, jota toivoin jo edelliseltä osalta vai oliko se liikaa pyydetty vielä suht kokemattomalta ohjaajalta?

Jatko-osa jatkaa siitä, mihin edellinen osa jäi. Seuraamme, kuinka yliluonnollisista murhaajista selvinneet Deena ja Josh lähtevät tutkimaan Shadysideen kohdistuneen kirouksen menneisyyttä ja sen esille tuomia kauhuja vuosien varrella. He joutuvat sitomaan ystävänsä Samin, jota riivaa jonkin sortin demoninen henki. Apua etsiessään törmäävät he C. Bermaniiin, toiseen uhriin, joka onnistui selviytymään vuosia sitten verisestä Nightwing-kesäleiristä. Löytyykö naiselta nuorukaisille kaivattuja vastauksia kiroukseen liiittyen vai onko tilanne muuttunut jo turhan ylivertaiseksi haasteeksi?


Fear Street - Osa 2: 1978 onnistuu kuin onnistuukin nostamaan tasoa lupaavan ensimmäisen osan jälkeen ja näyttää katsojalle samalla myös sen, että konseptissa on ehdottomasti potentiaalia. Ottaen huomioon, että kyseiset Fear Street -elokuvat ovat ottaneet vahvasti vaikutteita muista kauhutuotoksista, on pakko pistää myös merkille se, että samaan aikaan se pyrkii kertomaan omaa kokonaisvaltaista tarinaansa taustalla, jonka olisi määre yhdistyä ennemmin tai myöhemmin yhdeksi yhtenäiseksi kokonaisuudeksi. Tehtävä on siis vaikea, muttei mahdoton kuitenkaan.

Sillä ensimmäinen elokuva oli hieman ailahtelevainen ja pinnallinen oman tarinansa puolesta, oli jatko-osalta vaikeaa odottaa sen kummempia tason nostoja ennakkoon. Yllätyksekseni elokuva ei ainoastaan onnistu rakentamaan mielenkiintoisen tarinan katsojan seurattavaksi, mutta tällä kertaa välitämme myös käsiteltävistä hahmoista paljon enemmän. Emme ainoastaan saa näistä hahmoista parempaa otetta, mutta heidän koettelemuksensa tuntuvat astetta merkityksellisemmiltä ja vakavammilta. Materiaali tuntuukin tämän vuoksi astetta mukaansatempaavammalta luonteeltaan.


On pakko sanoa se, että Netflixin Fear Street -elokuvatrilogian idea oli ennakkoon ajateltuna hyvin riskialtis etenkin sen jouhevuuden ja jatkuvuuden kannalta. Tarina nimittäin hyppii ajassa monta kymmentä ja sataa vuotta taaksepäin syventääkseen taustalla tapahtuvaa mysteeriä, jota trilogian tähdittämät Kiana Madeiran esittämä Deena ja Benjamin Flores Jr:n esittämä Josh pyrkivät selvittämään 1990-luvun puolessa välissä ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen. Katsojana onkin vaikuttavaa huomata, kuinka laadukkaasti nämä kaksi aikajanaa yhdistyvät keskenään ja luovat oman yhtenäisemmän käsityksen tapahtumista.
 
Jatko-osan suurimpana uhkana toimii kuitenkin aika. Matkustamme ajassa taaksepäin pohjustamaan reilut viisitoista vuotta sitten tapahtunutta tragediaa, jonka lopputuloksen tavallaan tiedämme jo ennakkoon. Tämän vuoksi lähtökohdat jatko-osalle eivät tuntuneet kovin ideaalisilta. Elokuvalla oli nimittäin suuri riski olla hyvin ennalta-arvattava ja ponneton kokonaisuus sisällöltään. Lähdin siitä huolimatta seuraamaan sitä avoimin mielin ja voin sanoa jopa yllätyksekseni, että se kaikkien odotusten vastaisesti onnistui yllättämään minut positiivisesti. Vaikka jotkut yksityiskohdat olivatkin hyvin odotettavissa, piti elokuva kuitenkin sisällään myös efektiivisiä yllätyksiä.


Elokuva on siitä kiehtova tapaus, että se on selkeästi samaan aikaan sekä oma mielenkiintoinen konseptinsa, että jonkin sortin rakkauskirje lukuisille historian uraauurtavimmille slasher-elokuville. Tällä kertaa vain tyyli ja inspiraation lähteet ovat muuttuneet. Ensimmäinen elokuva onnistui suurimmaksi osaksi adaptoimaan itsetietoisen Screamin tarjoamaa koomista kaavaa omaan mielenkiintoiseen konseptiinsa, mutta tällä kertaa keskittyminen siirtyikin otsikon osoittamalle slasher-kauhun kulta-ajoille 1970-luvun lopulle, jolloin Michael Myers teki ensiesiintymisensä ja Jason Voorhees vilkuili petollisen äidinsä varjoista.

Mökkiasetelmansa vuoksi kyseinen jatko-osa pitää sisällään hyvin vahvoja viittauksia Perjantai 13.- ja jossain määrin myös Evil Dead -elokuviin. Ei ainoastaan, että elokuvaan on heitetty tilkka yliluonnollisuutta sekaan, mutta nostalginen mökkiympäristö todellakin nostattaa tunteita kokeneemmassa kauhuelokuvien kuluttajassa. Tunnelmallisesti se osuu nappiin vakavasti otettavalla luonteellaan. Vaikka jatko-osa ottaakin itsensä vakavammin edeltäjäänsä verrattuna, muistaa se myös pitää hauskaa teinileirin sisällä lymyävillä yksityiskohdilla. Fear Street - Osa 2: 1978 on ehdottomasti edeltäjäänsä parempi ja yhtenäisempi kokonaisuus.
 

Se ei ainoastaan onnistu tekemään tarinastaan jouhevamman ja tasapainoisemman seurattavan, mutta käsiteltävät hahmot tuntuvat tällä kertaa myös astetta moniulotteisemmilta ja miellyttävämmiltä. On myös upeaa huomata, kuinka uskollisesti ohjaaja Leigh Janiak muistaa keskittyä konseptin yksityiskohtiin. Esimerkiksi elokuvan antagonistina toimiva sarjamurhaaja saa yllättäen myös omaa tarinakaartaan syvennettyä, kun jatko-osan tapahtumat ja pienet yksityiskohdat kantavat tulevaisuuteen - eli edelliseen osaan. Elokuva on ehdottomasti positiivinen yllätys ja toivonkin, että trilogian päättävä osa vie kokonaisuuden esimerkillisesti maaliinsa.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.7.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit