Luca (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Enrico Casarosa

Pääosissa: Jacob Tremblay, Jack Dylan Grazer, Emma Berman,

Marco Barricelli, Saverio Raimondo, Maya Rudolph,

Jim Gaffigan, Sandy Martin, Sacha Baron Cohen

Genre: Animaatio, Seikkailu, Komedia

Kesto: 1 tunti 35 minuuttia

Kesä on täällä taas ja elokuvamaailma on heräämässä takaisin eloon koronaviruspandemian aiheuttamien koettelemusten jäljiltä. Walt Disney Picturesin ja Pixarin yhteistyössä tehty Luca on italialaisen debytanttiohjaajan Enrico Casarosan seikkailupainoitteinen komediaelokuva, jolla on kieltämättä ollut hyvin poikkeuksellinen tuotanto takana. Elokuvaa tehtiin koronaviruspandemian keskellä etätyönä, joten kovin helposta projektista ei ollut missään nimessä kyse.

 

Walt Disney Pictures julkaisi vuonna 2020 tehdyn Soul - Sielun syövereissä -elokuvan Disney+ -striimauspalveluunsa joululahjaksi katsojilleen lisämaksuitta, mikä oli mielestäni oikein hieno ele, mutta tämän jälkeen yhtiö päätti tehdä saman myös seuraavalle Pixar-elokuvalle Lucalle, mikä taas raivostutti kyseisen elokuvan tekijöitä suunnattomasti ja syystäkin. Ottaen huomioon, että tekijät joutuivat tekemään hurjasti töitä elokuvan eteen tiukkojen rajoitusten alaisuudessa, mielestäni on hiukan epäkunnioittavaa sysätä elokuva käytännössä ilmaiseksi striimauspalvelun valikoimaan.

 

Joka tapauksessa elokuva on nyt katsottavissa Disney+ -striimauspalvelussa ja lähdinkin katsomaan sitä hyvin toiveikkain odotuksin. Luca oli kuitenkin minun kirjoissani yksi vuoden odotetuimmista animaatioista, puhumattakaan yleisesti elokuvista. Oliko debytanttiohjaajan Enrico Casarosan ohjaama Luca kaikkien niiden odotusten ja massiivisen työmäärän arvoinen tuotos vai vaikuttivatko valitettavat rajoitukset negatiivisesti lopputulokseen?

Luca Paguro on perheensä kanssa asusteleva poika, jolla on suuri salaisuus. Hän elää maailmassa, jossa ihmiset asuttavat maata ja merihirviöt vesiä, eivätkä heidän välinsä ole useinmiten kovinkaan ystävälliset. Eräänä päivänä Italiassa, Portorosson vesistöissä elävä Luca törmää sattumalta oman tiensä kulkijaan, Alberto Scorfanoon, jonka kanssa he nopeasti ystävystyvät. Tämä ystävyys tuo mukanaan suuria vaaroja ja uteliaisuutta täyttäviä mahdollisuuksia, jotka ajavat kaksikon riskialttiin seikkailun keskelle.

Elokuva on hyvin mielenkiintoinen ja vauhdikas kokemus kaiken kaikkiaan. Seuraamme tarinassa, kuinka nuori ja utelias Jacob Tremblayn esittämä Luca alkaa kiinnostumaan pintamaailmasta löydettyään ihmisten kadottamia tavaroita merenpohjasta. Hän elää perheensä kanssa Portorosso-nimisen kalastajakylän vesistöissä, jossa elämä saattaa vaikuttaa stressaavalta ja paikoitellen myös vaaralliselta. Lucan perheeseen kuuluu Maya Rudolphin esittämä ylisuojeleva äiti Daniela, Jim Gaffiganin esittämä jokseenkin aneeminen isä Lorenzo ja Sandy Martinin esittämä oikukas isoäiti.

Ihmisten ja merihirviöiden välinen suhde on ajatuksia herättävää seurattavaa. Molemmat osapuolet ovat tottuneet pelkäämään toisiaan historian saatossa. Vaikka pätevää syytä ei siihen välttämättä olisikaan, ovat ennakko-odotukset aina torjuvat alkuun. Varmasti jokainen pystyy jollain tasolla samaistumaan pelkoon tiedostamattomasta, sillä emme tiedä mikä saattaisi mahdollisesti uhata elämäämme ja missä muodossa. Kummitustarinoita muistuttavat kalatarinat eivät myöskään auta asiaa, sillä ne vain vahvistavat pelkotilaa entisestään ja luovat väärän kuvan vastapuolesta.

Luca on helposti lähestyttävä päähahmo, joka pelokkaan, mutta uteliaan olemuksensa vuoksi tuo samaistuttavia piirteitä esille katsojien koettavaksi. Seuraamme, kuinka poika joutuu puolivahingossa keskelle upouutta maailmaa, joka tuntuu olevan täynnä toinen toistaan mielenkiintoisempia ja kiehtovampia asioita. Muistamme varmasti kaikki, kuinka nuorempana annoimme kasvavan uteliaisuutemme viedä mukanaan ja se yleensä johti joko hyviin asioihin tai suuriin virheisiin. Nyt kun Luca on saanut vihdoin mahdollisuuden tutkia ympäröivää maailmaa, hän päättää myös ottaa kokemuksestaan kaiken irti.

 

Yksi mielenkiintoisista seikoista elokuvassa on merihirviöiden muuntautumiskyky maalla. Kun he ovat kuivia, muuttuvat he ihmisiksi ja joutuessaan veden kanssa kosketuksiin, muuttuu iho suomuisaksi ja sinivihreäksi. On siis sanomattakin selvää, että kalastajakylä Portorosso tuo mukanaan suuria riskejä Lucalle ja Albertolle paljastumisensa suhteen. Mikä jäi kuitenkin hieman harmittamaan, oli se, kuinka tämä muuntautumiskyky toimii ja mistä syystä. Emme elokuvan aikana saa yhtään vihjausta aiheeseen liittyen, vaan asia tuntuu vain tapahtuvan, koska...

 

Vaikka elokuvassa onkin panokset kohdillaan, tuntuu tarina ajoittain jokseenkin suunnattomalta. Tarkoituksena on tietenkin kesäinen elämys, joka olisi täynnä hienoja hetkiä ja uusia löytöjä, mutta elokuva tuntuu seuraavan jokseenkin ennalta-arvattavaa kaavaa yllättämättä katsojaa juuri ollenkaan. Pidän siitä, kuinka samaistuttavia hahmot ovat elokuvassa, ja kuinka ajankohtaisia teemat ovat perimmiltään. Elokuva käsittelee paljon suvaitsevaisuutta, inhimillisyyttä ja erilaisuutta, joita ei kannata missään nimessä elämässä unohtaa.

 

Vaikka joku onkin erilainen, ei se välttämättä tarkoita sitä, että hän olisi paha tai vähemmän tärkeämpi tapaus. Se vain tarkoittaa, että hän on uniikki omalla tavallaan. Rotujen erilaisuutta myös käsitellään vahvasti elokuvan aikana. Tietyt oletukset ja ennakkoluulot vastapuolta kohtaan varmasti pysyvät takaraivossa kaikilla oman kasvatuksen, kokemusten tai puhtaan tietämättömyyden vuoksi. Tämän vuoksi älkää antako kenenkään ahdata teitä johonkin tiettyyn muottiin, vaan tehkää rohkeasti omanne ja olkaa ylpeitä siitä.

 

Vaikka elokuva pitääkin sisällään hyvin vaikuttavia teemoja pinnan alla, on se hyvin kevyttä ja helppoa katsottavaa. Tunnelma osaa yllättää mukaansatempaavaalla luonteellaan ja kevytmielisellä lähestymistavallaan. Animaatiotyöskentely on Pixarille tuttuun tapaan laadukasta seurattavaa, minkä vuoksi on hyvin ymmärrettävää, miksi tekijät ovat niin tympiintyneitä Disneyn päätökseen jättää elokuva teatterikierroksitta. Kulttuuri on jälleen kerran tärkeässä osassa elokuvaa ja italialaisuus oikein hyppää näytön toiselle puolelle katsojan vastaanotettavaksi.

Luca on mainio animaatioelokuva, joka ajaa vahvasti asiansa ja muistaa olla samaan aikaan miellyttävä kesäinen kokemus. Vaikka rakenteellisesti elokuva kiirehtiikin ajoittain asioidensa edelle, onnistuu se viihdyttämään sekä nuoria, että vanhempia sukupolvia vaivattomasti kevytmielisellä materiaalillaan. Aiempiin Pixar-elokuviin verrattuna Luca ei valitettavasti kovin korkealle listalle pääse, mutta ottaen huomioon studion asettaman riman, on huonoinkin todellisuudessa jopa hyvällä tasolla. Elokuva tarjoaa kuitenkin paljon vauhtia, vilskettä ja sydäntä alkaneeseen kesään.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 19.6.2021

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com