Nainen ikkunassa | The Woman in the Window (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Joe Wright
Pääosissa: Amy Adams, Fred Hechinger, Wyatt Russell,
Gary Oldman, Julianne Moore, Brian Tyree Henry, Jeanine Serralles,
Tracy Letts, Jennifer Jason Leigh, Anthony Mackie
Genre: Rikos, Draama, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Netflix-striimauspalvelu on alkanut julkaisemaan alkuperäiselokuviaan kovempaan tahtiin ja otammekin seuraavaksi käsittelyymme elokuvan, joka herätti mielenkiinnon jo silloin, kun sen tuotannon alkamisesta ilmoitettiin ensimmäistä kertaa. Nainen ikkunassa on psykologinen jännityselokuva, jonka ohjauksesta vastaa englantilainen Joe Wright. Ohjaaja on ollut itselleni vielä suhteellisen tuntematon tapaus, vaikka hänen aiemmat elokuvansa ovatkin kiinnostaneet minua ja odottavat omaa katseluaan.

Mielenkiintoni tätä elokuvaa kohtaan nousivat kuitenkin jo siinä vaiheessa, kun sain tietää Amy Adamsin tähdittävän ykkösluokan näyttelijäkaartia. Nainen ikkunassa -elokuva kuului minulla viime vuoden odotetuimpiin tuotoksiin, kunnes koronaviruspandemia pakotti elokuvan siirtymään myöhemmälle ajankohdalle. Viime vuoden lopussa vihdoin ilmoitettiinkin, että elokuva siirtyisi Netflixin puolelle ja saisi ensi-iltansa alkuvuodesta. Tässä sitä nyt ollaan. Vastasiko elokuva suurehkoja odotuksia?


Uusista naapureista ja raa'an rikoksen ratkaisemisesta tulee pakkomielle julkisten paikkojen pelosta kärsivälle psykologille, Anna Foxille, joka ei kykene poistumaan kodistaan. Päivä päivältä nainen alkaa menettämään yhä enemmän ja enemmän kosketustaan oikeaan maailmaan, eikä hän hahmota, että johtuuko se hänen peloistaan vai muusta. Hän pyrkii kuitenkin parhaansa mukaan selvittämään tapauksen taustat ja päätyykin hyvin merkittävien paljastusten keskelle.

Ihmisen psykologia on aina kiinnostanut minua konseptina ja tarinan keskipisteenä, joten oli ihan odotettua, että innostuisin tästä elokuvastakin ennakkoon. Seuraamme elokuvassa Amy Adamsin esittämää lastenpsykiatria Anna Foxia, joka potee agorafobiaa, eli julkisten paikkojen aiheuttamaa ahdistuneisuushäiriötä. Nainen ei voi poistua neljän seinän sisältä ulos, sillä hänen tilansa on sen verran vahva, että hän yksinkertaisesti vain pyörtyy ulkomaailman kohdatessaan.


Annan luona käy hänen psykiatrikollegansa, jonka kanssa he käsittelevät naisen radikalisoitua pelkoa, arjen tuottamia sivuoireita, sekä lääkitystä. Ollessaan kotonaan päivät pitkät, kuluu hänen arkensa suurimmaksi osaksi ulkomaailman observoimiseen, mikä alkaa muodostumaan pikkuhiljaa jo huomaamattomaksi pakkomielteeksi. Nainen tietää poikkeuksellisen paljon naapureistaan ja heidän henkilökohtaisista asioistaan, eikä edes huomaa sen pakkomielteen kasvavan.

Naapuriin muuttaa uusi kolmihenkinen perhe, johon kuuluvat Gary Oldmanin esittämä isä Alistair, äiti Jane, sekä Fred Hechingerin esittämä teinipoika Ethan. Pian muuton jälkeen Anna ystävystyy naapurin pojan ja äidin kanssa. Päivä päivältä hän alkaa kuitenkin huomaamaan, että jokin uusissa naapureissa mättää, minkä vuoksi hän päättää seurata heidän elämäänsä ikkunastaan. Tilanne lähteekin nopeasti lapasesta, kun Anna todistaa raa'an murhan naapuritalossa.


Elokuvan konsepti on itsessään hyvin mielenkiintoinen. Seuraamme, kuinka Anna alkaa kadottamaan kosketustaan oikeaan elämäänsä hallusinoiden ja kuvitellen mitä hullumpia asioita. Vahvalla lääkityksellä tehostettu nainen alkaa pikkuhiljaa vaipumaan yhä syvemmälle ja syvemmälle psykoosin kaltaiseen tilaan, jossa hänestä tuntuu, että koko maailma kääntyy häntä itseään vastaan. Omin silmin ikäviä asioita nähnyt ja huomannut psykiatri päättää kuitenkin jatkaa nuuskimista, kunnes leikki muuttuu vaaralliseksi.

Tiedättekö sen tunteen, kun haluaisitte tykätä elokuvasta, mutta se tuntuu jatkuvasti vain työntävän katsojaansa poispäin? Tällainen tunne minulle tuli Nainen ikkunassa -elokuvaa katsellessa. Vaikka konsepti itsessään onkin hyvin lupaava, tuntuu toteutus usein kompastelevan omiin jalkoihinsa. Elokuvassa on paljon hyviä ja kiehtovia ideoita, jotka eivät kuitenkaan tunnu istuvan kokonaiskuvaan kovin kummoisesti. Näitä ideoita on myös sen verran, että koko elokuva alkaa muuttumaan turhan epäselväksi ja epätasaiseksi.


Elokuvan tahditus ja editoiminen on myös hyvin kyseenalaista seurattavaa. Ei ainoastaan, että tapahtumat tuntuvat hyvin erillisiltä ja kaukaa haetuilta, mutta ajan taju katoaa täysin ensimmäisen kolmanneksen jälkeen. Toki, voimme argumentoida sitä sillä, että seuraamme tarinaa vain Annan näkökulmasta katsottuna. Nainen on kuitenkin jatkuvasti neljän seinän sisällä ja kovan lääkityksen alaisena, minkä vuoksi ajantaju ja kummalliset näyt selittävät elokuvan epätasapainoisuutta hieman.
 
Näin katsojana pystymme pinnallisesti uskoutumaan sille ajatukselle, mutta kun tarina itsessään alkaa eskaloitumaan mitä ihmeellisimmille teille, on sen seuraaminen valitettavan hankalaa ja uuvuttavaa koettavaa. Alfred Hitchcockin Takaikkuna-elokuvaa mukaileva teos yrittää parhaansa mukaan olla oma erikoinen kokonaisuutensa. Siitä huolimatta, kun se eskaloituu yhä pidemmälle tarinassaan, katsojasta alkaa tuntumaan, ettei ohjaaja välttämättä tiedä mitä siinä seuraavaksi kannattaisi tehdä, mikä johtaakin hyvin lepsuihin tarinallisiin ratkaisuihin.


Tuotannollisesti elokuvassa ei tunnu olevan mitään vikaa. Ollakseni rehellinen kanssanne, se jopa osasi ajoittain yllättää varteenotettavuudellaan. Hyvin aistikas ja Annan tunteita kuvaileva visuaalinen ilme piti huolen siitä, ettei elokuva kaatuisi ainakaan siihen. Roolisuoritukset ovat hyvin ailahtelevia. Tietyt hetket vakuuttavat uskottavuudellaan, kun taas toiset hieman huvittavat ylilyövyydellään. Näyttelijöille, etenkään sivuhahmojen esittäjille, ei anneta paljoakaan tehtävää, minkä vuoksi heidän rooleistaan ei meinaa edes välittää elokuvan aikana.

Netflixin Nainen ikkunassa on valitettavan epätasainen ja ikävä pettymys. Elokuvalla on paljon mielenkiintoisia ideoita, joiden yhdistäminen tuntuu olevan kuitenkin poikkeuksellisen vaikea tehtävä. Hyvin nopeasti lupaavahkon ensimmäisen kolmanneksen jälkeen, elokuva alkaa vaipumaan yhä uuvuttavammaksi ja inspiroimattomaksi keskinkertaisuudeksi, joka tuntuu myös perimmiltään potevan pientä identiteettikriisiä. Sillä oli hyvin laadukas näyttelijäkaarti kiinnitettynä ja kaikki mahdollisuudet olla painostavan mysteerinen jännitysnäytelmä, mutta lopputulos on kuitenkin täysin päinvastainen.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.5.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit