Minari (2020) - arvostelu

 

Ohjaus: Lee Isaac Chung

Pääosissa: Steven Yeun, Han Ye-ri, Alan Kim, Noel Kate Cho,

Youn Yuh-jung, Will Patton, Scott Haze, Jacob Wade

Genre: Draama

Kesto: 1 tunti 55 minuuttia

Kuten olen aiemminkin arvosteluissani maininnut, olen aina pitänyt A24-tuotantoyhtiön julkaisemista tuotoksista ja katsonut nitä aina mielelläni lisää, kun mahdollisuudet ovat ilmaantuneet eteeni. Kyseinen yhtiö on siitä uniikki tapaus, että se tuo suurille kankaille hyvin tuoreen ja epätavallisen näkökulman elokuvien tekoon. A24-elokuvat ovat lähes aina hyvin henkilökohtaisia, intiimejä, helposti lähestyttäviä ja omaperäisiä projekteja konsepteiltaan. Ne tuntuvat myös hyvin aidoilta ja syvällisiltä kokemuksilta, jotka pitävät huolen siitä, ettei katsoja jää tyhjin käsin katsastuksen jälkeen, vaan jättävät jälkeenpäin jotain mietittävää.

Tällä kertaa luvassa olisikin vuonna 2020 valmistunut yhdysvaltalainen draamaelokuva Minari, jonka ohjauksesta vastaa Lee Isaac Chung. Mikä tekee tästä elokuvasta hyvin mielenkiintoisen, on se, että elokuva perustuu hyvin pitkälti ohjaajan omiin elämänkokemuksiin. Korealaisvanhempiensa mukana Lee Isaac Chung muutti Yhdysvaltoihin, Arkansasiin, jossa he pyrkivät maanviljelyn avulla ponnistelemaan amerikkalaisen unelmansa perässä. On siis mielenkiintoista nähdä, kuinka mies onnistuu visualisoimaan omat kokemuksensa näytölle uskottavalla tavalla. Onko konsepti lopulta tarpeeksi moniulotteinen onnistuakseen elokuvana?

Seuraamme elokuvassa Yin nelihenkistä korealaista perhettä, joka pyrkii 1980-luvulla aloittamaan uuden elämän Yhdysvaltojen Arkansasissa. Perheen isä Jacob ostaa halvan maan keskellä peltoa, joka pitää sisällään myös ikävän historian. Määrätietoinen mies kuitenkin jättää huhut omaan arvoonsa ja päättää pystyttää maatilan, jossa hän kasvattaisi korealaisia ruoka-aineksia. Perhe muuttaa pyörien päällä seisovaan asuntovaunumaiseen rakennukseen, joka ei välttämättä vaikuta paljolta alkuun, mutta joka täyttää perheen tarpeet kaikin tavoin.

Perheen äiti, Monica, ei pidä tästä muutoksesta ja on hyvin skeptinen Jacobin riskialttiin valinnan suhteen. Jacob kuitenkin uskottelee vaimolleen, että vaikka alku saattaakin vaikuttaa raskaalta, perheen tulevaisuus tulee olemaan paljon parempi maatilan kasvaessa. Pariskunnan nuoret lapset David ja Anne vaikuttavat sopeutuvan uuteen ympäristöön. Vaikka maatila tuntuukin olevan keskellä ei mitään, tarjoaa luonto paljon mielenkiintoista ihmeteltävää uteliaille nuorukaisille.

Tavoitellessaan amerikkalaista unelmaa Jacob ja Monica joutuvat tekemään töitä pienellä palkalla kanojen kasvattamolla erotellessaan kanat kukoista. He keräävät rahaa sitä kautta rahoittaakseen maatilan pystyttämisen ja kasvamisen. Kun työtarpeet kasvavat, järjestävät vanhemmat lapsilleen hoitoa kutsumalla Monican äidin Soon-jan asumaan heidän kanssaan. Pikkuhiljaa tämä amerikkalainen unelma kasvaa perheen sisällä kuin myös usko parempaan tulevaisuuteen.

Perheellä on kuitenkin paljon asioita stressattavanaan, jos he haluavat pidemmällä tähtäimellä onnistua ja pärjätä armottomilla amerikkalaisilla markkinoilla. Ei ainoastaan, että perhettä koettelee riskialtis bisnes, mutta perheen nuorimmalla, Davidilla, on synnynnäinen sydänvika, minkä vuoksi poika ei saa juosta tai painostaa pientä sydäntään ollenkaan. Perheen arki tarjoaa valtavasti hankaluuksia ja esteitä. Myös perhe-elämä osaa olla itsessäänkin hyvin rankkaa ja yllätyksellistä.

Minari ei todellakaan ole jokaisen kuppi teetä ja se on ihan ymmärrettävää, sillä kyseessä on hyvin painostava ja tahditukseltaan rauhallinen tarina. Jos elokuvaa lähtee katsomaan sillä mentaliteetilla, että ''toivottavasti siinä tapahtuu jatkuvasti jotain'', voi katsoja pettyä näkemäänsä. Siksi on tärkeää, että antaa elokuvan vain viedä mennessään, sillä sen se myös onnistuu tekemään. Ei ainoastaan, että elokuva on hyvin mukaansatempaava kokemus, osaa se tarjota paljon viihdettä materiaalillaan.

Tarina on rakenteellisesti lähes aukoton kokonaisuus, joka keskittyy hyvin keskeisesti tämän korealaisperheen uuteen elämään ja vaativiin koettelemuksiin. Ei ainoastaan, että tarina on huolellisesti rakennettu ja se kulkee tukevasti omalla nojallaan, mutta osaa se myös yllättää syväluotaavalla lähestymistavallaan konseptiinsa. Elokuvan teemat ovat nimittäin kiehtovan samaistuttavia monella tapaa, etenkin näin maahanmuuttajan näkökulmasta katsottuna.

Pystyn samaistumaan perheeseen ja tarinan sanomaan jopa yllättävän paljon, vaikka konteksti tarinan takana onkin hyvinkin erilainen omaan kokemukseeni verraten. Yin perheen lailla minunkin perheeni muutti Suomeen paremman tulevaisuuden toivossa, kun olin hyvin pieni poikanen. Vanhempani joutuivat tekemään samalla tavalla paljon töitä ja suuria uhrauksia matkallaan päästäkseen siihen pisteeseen, jossa he ovat tällä hetkellä. Vaikka se ei välttämättä tuntuisikaan paljolta, olisivat asiat voineet olla paljon huonomminkin, mistä kiitän heitä toistuvasti.

Perheestä puheen ollen, elokuvan hahmot ovat poikkeuksellisen loistavasti kirjoitettuja tapauksia kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että käsikirjoitus loistaa omaperäisyydellään ja inhimillisellä luonteellaan, mutta kaikki näytöllä tapahtuva tuntuu perimmiltään hyvin todentuntuiselta. Se johtuukin siitä, että ohjaaja Lee Isaac Chung on ottanut niin vahvasti inspiraatiota omasta nuoruudestaan ja perheestään, jota seuraamme elokuvassa. Teos tuntuukin alusta asti hyvin henkilökohtaiselta, minkä vuoksi se herättääkin niin paljon tunteita katsojassaan kestonsa aikana.

Roolisuoritukset ovat kertakaikkisen upeita kaikin puolin. Perheen isää, Jacob Yiniä esittävä Steven Yeun saa vihdoin mahdollisuuden loistaa elokuvasssa pääroolissa, eikä hän petä luottamusta. Sivurooleistaan tunnettu mies saa vihdoin enemmän ruutuaikaa loistaa näytöllä ja hän tarjoaakin hyvin uskottavan sekä inhimillisen hahmon katsojien vastaanotettavaksi. Perheen äitiä, Monica Yiniä esittävä Han Ye-ri vakuuttaa yhtälailla suorituksellaan. En hänestä paljon ennakkoon tietänyt, mutta filmografian perusteella nainen on ollut hyvin menestyksekäs alalla jo jonkin aikaa, eikä turhaan.

Perheen nuorimpia, Davidia ja Annea esittävät Alan Kim ja Noel Kate Cho, jotka ovat aiempien näyttelijöiden tapaan hienon työn elokuvassa tehneet. Vaikka mielestäni Alan Kim vakuuttaakin näytöllä enemmän upealla roolisuorituksellaan, tarjoaa myös Noel Kate Cho uskottavuutta hahmonsa muodossa. Monican äitiä, Soon-ja:ta esittävä tuore Oscar-voittaja Youn Yuh-jung on maailmanlaajuisen ylistyksensä ansainnut. Nainen ei ainoastaan varasta show'ta näytöllä ollessaan, mutta tuo siihen aivan oman lisämausteensa nostaen samalla elokuvan tunnelman kattoon.

Kuten jo aiemmin mainitsin, Minari ei välttämättä ihan jokaiselle katsojalle kolahda, mutta se tarjoaa jokaiselle varmasti paljon mietittävää. Vaikka elokuvaan ei pystyisikään samaistumaan omien kokemuksien kautta, tarjoaa se paljon sydäntä ja viiltävää draamaa katsojan koettavaksi. Elokuva käsittelee vahvasti perhe-elämän vaikeuksia ja monikulttuurista yhteisöllisyyttä, sekä periksiantamattomuutta ja läheisten välistä ehdotonta rakkautta, jotka kaikki yhdistyvät yhdeksi upeaksi, upeaksi Minariksi.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 6.5.2021
Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com