Kirottu 2 | The Conjuring 2 (2016) - arvostelu

 

Ohjaus: James Wan
Pääosissa: Vera Farmiga, Patrick Wilson, Madison Wolfe,
Frances O'Connor, Lauren Esposito, Benjamin Haigh, Patrick McAuley,
Simon McBurney, Maria Doyle Kennedy, Simon Delaney
Genre: Kauhu, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia

Loistavan ensimmäisen Kirottu-elokuvan jälkeen on aika suunnata katseet ensimmäisen jatko-osan pariin. Kirottu 2 on vuonna 2016 ensi-iltansa saanut kauhuelokuva, joka toimii Kirottu-elokuvauniversumin kolmantena osana. Australialainen ohjaaja James Wan jatkaa Kirottu-elokuvien ruorissa, joten odotukset jatko-osaa kohtaan olivat odotetustikin suhteellisen korkeat. Onnistuuko yksi modernin kauhun kärkinimistä jatkamaan lennokasta voiton kulkuaan vai alkavatko tuoreet ideat käymään vähäisiksi?

Warrenit jatkavat avuttomien perheiden auttamista. He ottavat tehtäväkseen tutkia Amityvillen murhien taustoja, jotka nostavat heidän julkisuuden valokeilaan. Tapaukset alkavat käymään yhä suuremmiksi taakoiksi henkisellä tasolla, minkä seurauksena he tuumivat tutkimustyön jättämistä historiaan. Samaan aikaan yhtä voimakas kirous ilmenee kaukana Englannin Enfieldissä. Warrenit päättävät käydä vilkaisemassa tapausta, mutta huomatessaan riivauksen massiivisen voiman, päättävät he vielä kerran pistää henkensä peliin pelastaakseen viisihenkisen perheen ahdingosta.


Kuten edellisessäkin arvostelussa mainitsinkin, ensimmäinen Kirottu-elokuva nostatti katsojien odotusarvoja huimasti mainostaessaan tarinansa perustuvan tositapahtumiin. Sama pätee myös ensimmäiseen jatko-osaan, joka osoittautui saavansa jopa enemmän odotuksia osakseen edeltävän osan yllättäessä jokaisen suosiollaan. Elokuva perustuu oikeisiin tutkimusmateriaaleihin paranormaaleista tapauksista, joita sitten pyrittiin parhaansa mukaan yhdistelemään yhteneväksi tarinakaareksi. Elokuvan käsikirjoituksesta vastasivat samat käsikirjoittajat kuin edellisessä osassa ja ohjaaja James Wan päätti liittyä myös tällä kertaa mukaan rakenteelliseen suunnitteluun.
 
Seuraamme elokuvassa vähätuloista perhettä, joka alkaa yllättäen kokemaan selittämättömiä asioita talossaan. Frances O'Connorin esittämä yksinhuoltajaäiti Peggy Hodgson ei tunnu pystyvän ylläpitämään perheen taloutta omin avuin, minkä vuoksi he pyrkivätkin elämään säästeliäämmin. Perheeseen kuuluu Peggyn lisäksi neljä lasta - Janet, Margaret, Johnny ja Billy. Ei ainoastaan, ettei äiti pysty maksamaan vuokraa tasaisesti puhumattakaan ruoasta, mutta kaikki tuntuu lahoavan käsiin epäonnen rellestäessä perheen kustannuksella.


Warrenit ovat alkaneet saamaan runsasta julkisuutta Amityville-murhien tutkimustensa pohjalta. Skeptikot edelleenkin painostavat pariskuntaa tapausten autenttisuuden puolesta. Monet väittävätkin tapauksen olevan vain nerokkaasti suunniteltu lavastusyritys julkisuuden nostattamiseksi. Tämä toimiikin upeasti korrelaationa Enfieldissä asuvalle Hodgsonin perheelle, joka alkaa kokemaan voimakasta poltergeistia talossaan. Perheen kasvavat rahahuolet antavat hyvän motiivin huijaukselle, minkä vuoksi Warrenit lähtevät varovaisemmin ja perusteellisemmin selvittämään tapauksen alkuperää.

Patrick Wilsonin esittämä Ed ja Vera Farmigan esittämä Lorraine Warren ovat myös siinä pisteessä uraansa, että tapaukset alkavat toden teolla kuormittamaan heitä henkisellä tasolla. Tapaus tapaukselta Lorrainen mielenterveys on alkanut järkkymään jatkuvien sattumien viitatessa jonkin pahan tapahtumiseen. Nainen haluaa lopettaa tutkimustyön ajoissa ennen kuin jotain pahaa sattuu tapahtumaan, mikä vaarantaisi Warrenien turvallisuuden. Siitä huolimatta hyvätahtoiset tutkijat päättävät ottaa yhden viimeisen tapauksen käsittelyyn ja matkustaa Englantiin hyvin epätavallisen tapauksen äärelle.


Elokuvan konsepti on todellakin mielenkiintoinen perimmiltään. Uskaltaisin jopa väittää - ainakin omasta puolestani, että se on kontekstiltaan mielenkiintoisempi kuin ensimmäisen osan asetelma, mutta jatko-osa ei siitäkään huolimatta pysty täyttämään massiivista potentiaaliaan. Siihen löytyy montakin syytä, miksi elokuva jää edeltäjän varjoon. Mikä ensimmäisestä Kirottu-elokuvasta tekee niin vaikuttavan, on sen pienimuotoisuus ja loistava tahditus, joka pitää koko paletin tiiviisti kasassa.
 
Vaikka jatko-osassa ohjaaja James Wan onnistuukin ajoittain vangitsemaan samaa taikaa, sortuu se turhan usein omaan suureellisuuteensa. Elokuvan ydintarina on kyllä erittäin mukaansatempaava ja kiehtova, mutta sen ympärille on kietoutunut liikaa sivullisia alustuksia ja tarinakaaria, jotka tuntuvat vain ylikuormittavan sitä turhaan. Tässä vaiheessa Kirottu-universumi oli kuitenkin suhteellisen uusi tuttavuus ja sen suosio nousi nousemistaan, mikä selkeästi vaikutti studion suunnitelmiin tulevaisuuden puolesta.
 

Tämän vuoksi elokuva tuntuukin välillä unohtavan perimmäisen tarinansa lisäten yksittäisiä sivullisia yksityiskohtia alustaakseen tulevia projekteja. Näiden lisäyksien myötä elokuva ei kuitenkaan tunnu pitkästyttävältä, vaan pikemminkin turhan pitkältä. Kirottu 2 pitää sisällään myös paljon hienoja asioita. Ei ainoastaan, että se tarjoaa laatua etenkin visuaalisesta näkökulmasta katsottuna, mutta ajankohtaisesti se välittää vakuuttavasti 1970-luvun maailman uskottavasti näytön toiselle puolelle katsojan koettavaksi.

Tunnelmallisesti jatko-osa osuu suurimmaksi osaksi maaliin. Vaikka itse kauhupuoli ja pelottavuus ei pidäkään ihan loppuun asti, onnistuu elokuva tarjoamaan muutamia hyvinkin painostavia kohtauksia kestonsa aikana. Se onnistuu myös tarjoamaan paljon sydäntä lämmittäviä hetkiä, jotka toimivat hienosti perheen kauhujen keskellä. Teemat keskittyvät edeltäjän tapaan yhtenäisyyteen, rakkauteen ja heikompien suojelemiseen, jotka taas antavat elokuvalle yhdessä tarpeeksi emotionaalista latausta pitääkseen katsojan investoituneena loppuun asti.


Elokuvassa käsittelee montaa riivaajaa, mikä osittain koituukin myös sen kohtaloksi. Taloa riivaava vanhus, Bill Wilkins on asunnon entisen omistajan poika, joka ei suostu luopumaan vanhasta talostaan. Kiusaaja täten terrorisoi perhettä jatkuvalla painostuksella ja aggressiivisella luonteellaan iskien perheen nuorimpiin. Billin lisäksi elokuva esittelee vaarallisen demonin, Valakin, joka taas riivaa Warreneita pitkin elokuvaa. Se kiusoittelee Lorrainea läheistensä kuolemalla ja pistää naisen henkisesti hyvin epävarmaan paikkaan. Vaikka Valak toimiikin kokonaiskuvassa suhteellisen hyvin, tuntuu lisäys kuitenkin hieman erikoiselta perimmiltään.
 
En sanoisi välttämättä, että nunna olisi ylimääräinen lisäys elokuvaan, mutta sen roolin suuruus kokonaiskuvassa ylittää kyllä kaikki odotukset. Elokuvassa nähdään myös hyvin kiehtova Käyrä mies -hahmo, tai englantilaisittain paremmin tunnettu The Crooked Man, joka terrorisoi nuorinta poikaa. Kovin suurta roolia ei tämä henki saa, mutta on hyvin mielenkiinoinen se osaa olla ideansa puolesta. Ei ainoastaan, että tarinan keskittyminen poikkelehtii ajoittain puolelta toiselle vailla tasapainoa, mutta riivaajien vaikutus vähenee radikaalisti, mitä enemmän variaatioita näemme heistä näytöllä.


Kirottu 2 on ihan hyvä elokuva kokonaisuudessaan, vaikka se onkin hieman levällään suurien ideoidensa ja yksittäisten lisäystensä edessä. Vaikka elokuva tarjoaakin pari kiehtovan kutkuttavaa kohtausta, tuntuu kauhun vaikutus valuvan nopeasti hukkaan riivaajien esiintyessä näytöllä poikkeuksellisen avokätisellä tavalla. Elokuvan perimmäinen idea on erittäin hyvä, mutta kun konseptia lähdetään kasvattamaan vailla kontrollia, on sen kontrolloiminenkin astetta vaikeampaa myöhemmässä vaiheessa. Sen vuoksi elokuva joutuukin tekemään laiskempia ratkaisuja pitääkseen palettinsa kasassa, mikä lopulta kulminoituukin hyvin köykäiseen kliimaksiin.
 
Kirottu-elokuvauniversumi kasvaa kasvamistaan, mutta ylilyönneiltä se ei ole kuitenkaan säästynyt massiivisten suunnitelmien valuessa kuvaan. Monessa elokuvasarjassa unohdetaan pitkäjänteisyyden lisäksi keskittyä yksittäisiin tarinoihin, jotka pitävät koko maailmaa pystyssä. Heikkenevän vaikutuksen lisäksi kiinnostuskin alkaa pikkuhiljaa valumaan viemäristä alas, mikä yleisimmin tappaakin jokaisen elokuvasarjan. Toivottavasti Kirottu ei ajaudu tähän kuoppaan, sillä potentiaalia voisi olla vaikka mihin.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.5.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit