Cruella (2021) - arvostelu

 

Ohjaus: Craig Gillespie

Pääosissa: Emma Stone, Emma Thompson, Joel Fry,

Paul Walter Hauser, John McCrea, Emily Beecham, Mark Strong,

Kayvan Novak, Kirby Howell-Baptiste, Jamie Demetriou

Genre: Komedia, Rikos

Kesto: 2 tuntia 14 minuuttia

Cruella De Vil... Tämä inhottavan kiehtova hahmo kuuluu sellaisiin tapauksiin, jotka monesti jäävät epäreilusti unohduksiin, kun otetaan esille Disneyn parhaimpia antagonisteja. Nyt asiaan kuitenkin tulee muutos, kun Disney esittelee Cruellan uudelleen valkokankailla hyvin kiehtovaa lähestymistapaa käyttäen. Cruella on australialaisen Craig Gillespien ohjaama komediapainoitteinen rikoselokuva, joka toimii esi-osana aiemmille 101 dalmatialaista -teoksille. Vaikka Cruella -elokuvan tulosta valkokankaille ilmoitettiin jo vuonna 2013, vasta kolme vuotta sen jälkeen Disney löysi päätähtensä Emma Stonesta, joka esittäisi nimikkohahmoa.

 

Monen vuoden vatvomisen ja käsikirjoituksen uudelleenkirjoittamisen jälkeen elokuvan kuvaukset alkoivat vuonna 2019 ja koronapandemian aiheuttamien ongelmien vuoksi julkaisua siirrettiin 2021 vuoden alkuun. Elokuva on saanut paljon huomiota maailmalla, mutta itse lähdin katsomaan sitä hyvin pidättäytyväisin mielin, sillä Disneyn viimeisimmät näytellyt elokuvat ovat olleet hieman ailahtelevaisia tasoltaan. Onnistuiko Cruella rikkomaan tämän kirouksen ja raivaamaan tien uusille mielenkiintoisille adaptaatiomahdollisuuksille?

Cruella sijoituu 1970-luvulle Lontooseen, keskelle punk rock -vallankumousta, jossa Estella de Vil-niminen pikkurikollinen päättää nousta muotimaailman suurimmaksi nimeksi. Hän ystävystyy nuorten varkaiden, Jasperin ja Horacen kanssa ja yhdessä he onnistuvat rakentamaan itselleen elämän Lontoon kaduilla. Eräänä päivänä Estellan omaperäinen muotitaju kiinnittää muotilegendan, paronitar von Hellmanin, huomion ja nainen pääsee työskentelemään muotimaailman huipulle. Salaisuuksien paljastuessa Estella päättää käyttää nokkeluuttaan ja luovuuttaan hyväkseen syrjäyttääkseen paronittaren tieltään. Sen aikana hänestä kuitenkin kuoriutuu räikeä ja kostonhaluinen Cruella.

Elokuva alustaa asetelmansa sukeltamalla syvälle päähahmon, Emma Stonen esittämän Estella de Vilin, menneisyyteeen. Pääsemme alusta asti käsiksi naisen vaikeaan ja traagiseen lapsuuteen, jonka käänteentekevimpänä tekijänä toimii oman äidin järkyttävä kuolema. Nainen syyttää siitä edelleenkin itseään, eikä pysty hyväksymään tapahtunutta vain traagisena sattumana. Kodittomaksi joutunut tyttö törmää Lontoossa kahteen poikaan, Jasperiin ja Horaceen, joiden kanssa hän ystävystyy ja elää elämäänsä organisoituneena näpistelijänä. Eräänä päivänä hän kuitenkin päättää tavoitella unelmiaan ja pyrkii pääsemään muotialalle töihin.

Cruella on hyvin erikoinen elokuva kaiken kaikkiaan. Sen omaperäisen energinen lähestymistapa konseptiin todellakin yllättää katsojan, emmekä osaa vielä ensimmäisten minuuttien aikana sanoa, mihin suuntaan sitä lähdettäisiin lopulta vetämään. Tarinankerrontatyyli nimittäin muuttuu jatkuvasti. Ensin seuraamme Estellan nuoruuden vuosia Emma Stonen selostamana, sitten hyppäämme naisen elämään Lontoossa, jonka jälkeen välillä palaamme takaisin menneisyyteen selkeyttämään tärkeitä tarinallisia yksityiskohtia. Elokuvalla on kuitenkin sellainen etulyöntiasema päämääränsä puolesta, että se pystyy tekemään lähes mitä tahansa konseptillaan.

 

Tiedämme hyvin vähän päähahmosta ja tämän vuoksi onkin mielenkiintoista seurata, kuinka elokuva luo hahmolle vihdoin oman taustatarinansa. Cruella de Vilin tunnettu tausta nimittäin sijoittuu elokuvien muodossa vasta naisen myöhempään elämään, minkä vuoksi nuoruuden vuodet ovat kuin avoin kirja konsanaan. Toki, elokuva pyrkii parhaansa mukaan kunnioittamaan alkuperäismateriaaliaan, mutta onhan niitä vapauksiakin selkeästi otettu tarinan jouhevuuden varmistamiseksi. On myös tärkeää ottaa huomioon se, että elokuva toimii esi-osana aiemmille adaptaatioille, joten elokuvan täytyy myös toimia uskottavana aikajanalla sekä tarinallisesti, että esteettisesti.

Emma Stone osuu todellakin nappiin roolisuorituksensa puolesta. Ei ainoastaan, että hän pääsee vaihtelemaan esiintymistyyliään hahmon luoman alter egon myötä, mutta hän selkeästi ottaa kaiken ilon irti mahdollisuudesta. Pystymme katsojina investoitumaan Estellan epätavalliseen kasvutarinaan, joka on hahmon lailla hyvin ristiriitainen kokonaisuudessaan. Vaikka nainen on aina pyrkinyt olemaan asiallinen ja reilu muita kohtaan, piilee viattoman ulkokuoren sisällä kuitenkin röyhkeä ja mahtipontinen Cruella, jolta ei samanlaista käytöstä voi todellakaan odottaa.

Emma Thompson esittää elokuvassa muotilegendaa, paronitar von Hellmania, joka onnistuu ajoittain jopa varastamaan show'n itselleen upealla roolisuorituksellaan. Vaikka hän ei pääsekään vaihtelemaan lähestymistapaansa hahmoonsa Emma Stonen lailla, onnistuu hän upeasti välittämään inhottavan hahmonsa näytölle ja hyvin efektiivisellä tavalla. Paronitar toimii elokuvassa sekä Estellan pelastajana, että hänen vastustajanaan. Hän onnistuu tekemään mitättömästä naisesta muotimaailman lupaavimman nimen, kunnes asiat eskaloituvat ja Cruella pääsee vapaaksi.

Elokuva tykkää leikkiä erilaisilla tyyleillä ja esteettisillä ratkaisuilla kestonsa aikana. Ei ainoastaan, että kuvaus on aika ajoin sykähdyttävää seurattavaa, mutta värimaailma osaa korostaa maailmaa näyttävällä tavalla. Tunnelma osaa olla jopa poikkeuksellisen energinen ja muuntautuvainen luonteeltaan. Ei ainoastaan, että se onnistuu niin vaivattomasti tarjoamaan monipuolista materiaalia katsojan koettavaksi, mutta se kaikki tuntuu myös nitoutuvan yhteen hienosti. Elokuva yllättää ylilyövällä huumorillaan, joka myös toimii upeasti, mutta tarvittaessa se osaa myös ottaa itsensä hyvin vakavasti, mikä tuo sopivasti painoarvoa myös tarinalle.

Tuotannollisesti elokuva vastaa suuriin odotuksiin. Vaikka visuaaliset efektit ajoittain ailahtelevatkin tasokkuutensa puolesta, onnistuu elokuva tarjoamaan visuaalisesti paljon nokkeluutta näytölle omaperäisten esteettisten ratkaisujen myötä. On myös hauska nähdä, kuinka elokuva käyttää muotialaan kohdistuvia yleisimpiä olettamuksia ja vitsauksia luodakseen hieman liioitellun ja ylilyövän kuvan alalla toimiviin osapuoliin. Tämä itseironisuus tuo elokuvaan myös sopivasti kaivattua keveyttä, minkä vuoksi se ei tunnu liian vaativalta luonteeltaan kestonsa aikana.

Cruella on hyvin positiivinen yllätys kaiken kaikkiaan. Se on kiehtova, energinen ja omaperäinen alkuperäistarina mielenkiintoisesta hahmosta, joka osaa viihdyttää itsetietoisella huvittavuudellaan ja painostavalla hahmovetoisella tarinallaan. Elokuva näyttää myös vakuuttavasti sen, että halutessaan Disney osaa tuoda hyvin mielekkään ja nokkelan hahmokeskeisen tarinan näytölle ilman, että sen tarvitsisi lainailla nostalgian havinoissa aiemmista adaptaatioista. Vaikka Cruella on selkeästi ottanut vaikutteita Joker- ja Paholainen pukeutuu Pradaan -elokuvista, osaa se luoda siitäkin huolimatta täysin omannäköisen kokonaisuutensa.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 26.5.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com