Ohjaus: Peter Jackson
Pääosissa: Elijah Wood, Ian McKellen, Sean Astin, Viggo Mortensen, Orlando Bloom,
Andy Serkis, John
Rhys-Davies, Bernard Hill, Liv Tyler, Christopher Lee,
Billy Boyd,
Hugo Weaving, Dominic Monaghan, Miranda Otto, David Wenham,
Karl Urban
Genre: Fantasia, Seikkailu, Toiminta
Kesto: 2 tuntia 59 minuuttia (Extended Edition - 3 tuntia 55 minuuttia)''My precious.''
Matkamme Keski-Maan halki jatkuu arvostetuimman elokuvatrilogian toisella osalla. Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia on vuonna 2002 ensi-iltansa saanut elokuva, joka perustuu J. R. R. Tolkienin samannimiseen fantasiaromaaniin - ja jonka ohjauksesta vastasi ensimmäisenkin elokuvan ohjannut Peter Jackson. Jatko-osilla on yleensä ollut tapana sukeltaa ikävästi ensimmäisen suuren onnistumisen jälkeen. Onhan se totta, että kun ensimmäinen elokuva menestyy poikkeuksellisen hyvin, odotukset nousevat automaattisesti hyvin korkealle.
Kuten edellisen osan arvostelussa mainitsinkin, olen tarkoituksella pantannut Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian arvosteluja ja se johtuikin siitä, että todellisuudessa pelkäsin sen arvostelemista katsottuani sen ensimmäistä kertaa läpi. Nyt olen kuitenkin katsonut elokuvatrilogian kaksi kertaa uudestaan läpi ensimmäisen tyhjentävän kokemuksen jälkeen ja on pakko sanoa, että se herättää joka katsastuskerralla saman tunteen jälkeenpäin - sanomattomaksi jäämisen ja tyhjyyden sisimmässä. Ihan kuin olisin kokenut jotain elämää suurempaa, enkä tiedä onnistuisiko mikään enää täyttämään sitä tyhjiötä.
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia jatkaa tarinaa viipyilemättä hyppäämällä takaisin Gandalf Harmaan ja balrogin hurjan eeppiseen kaksintaisteluun, joka tapahtuu heidän pudotessa murtuneelta Khazad-dûmin sillalta alas. Spoilaamatta sen enempää tapahtunutta, kyseinen taistelu on siinä mielessä tärkeä osa elokuvan pohjustustyötä, että se vaikuttaa kokonaisvaltaiseen tarinaan hyvin keskeisesti myöhemmässä vaiheessa. Karkuun päässyt saattue erkanee toisistaan verisen mittelön seurauksena, minkä vuoksi tehtävässä onnistuminen alkaa vaikuttamaan jo hyvin epätodennäköiseltä.
Frodo Reppuli ja Samvais Gamgi lähtevät omalle tielleen, jonka aikana he törmäävät epämuodostuneeseen olentoon, Klonkkuun. Tämä hyökkää heidän kimppuunsa ja yrittää varastaa Sormuksen, mutta epäonnistuu yrityksessään. Hobitit onnistuvat suostuttelemaan luonnonoikun saattamaan heidät Mordorin Mustalle Portille saadakseen tehtävänsä suoritettua, mutta Klonkku käyttää tilaisuutta hyväkseen pysyäkseen ''aarteensa'' lähettyvillä uutta varastusyritystä varten.
Samaan aikaan Rohanin valtakunnassa Aragorn, Legolas ja Gimli ajavat takaa Saruman Valkoisen kiihottamia uruk-haita, jotka ovat matkalla takaisin Rautapihaan mukanaan sieppaamansa hobitit Merri ja Pippin. Pelastuspartio päättää jatkaa etsintöjään palvellakseen parempaa tulevaisuutta, mutta tielle tulee jatkuvasti uusia käänteitä, jotka saavat saattueen hajaantumaan yhä kauemmaksi toisistaan. Toivon varassa taistelevat tahot uskovat Frodon vievän Sormuksen tuhottavaksi, minkä vuoksi he itse valmistautuvat taisteluun Sarumania ja hänen örkkiarmeijaansa vastaan.
Kuten edellisen osan arvostelussani totesinkin, en ole eläessäni nähnyt näin vaikuttavaa sukellusta kuvitteelliseen
maailmaan. Keski-Maa on mielettömän suuri paikka upeine nähtävyyksineen ja
kiehtovine yksityiskohtineen. Emme ainoastaan pääse vakuuttavasti
fantastisen maailman keskelle kokemaan tätä vaarallista matkaa, mutta
opimme jatkuvasti uusia asioita sen esteettisyydestä ja sisällöstä. Panokset alkavat nousemaan yhä suuremmiksi ja suuremmiksi, kun matka taittuu kohti suurta kliimaksia. Seuraamme elokuvassa monia tarinakaaria, joilla kaikilla on tärkeä merkityksensä tapahtumien edetessä eteenpäin.
Saattueen jakaantuminen toki saattaa johtaa siihen, että jotkut tarinakokonaisuudet tuntuvat joistain katsojista puuduttavilta koettavilta perimmiltään. Itse en asiaa kuitenkaan nähnyt näin, kun katsojana itse pääsee sen pinnallisen observoimisen läpi katsomaan teemojen ytimeen ja niiden perimmäiseen luontoon, on hyvin selkeää, että kaikella läpikäytävällä materiaalilla on oma roolinsa pelattavaan kokonaisvaltaisessa tarinakokonaisuudessa. Pääsemme myös enemmän kärryille siitä, mitä Sormus voi tehdä omistajalleen pahimmassa tapauksessa ja se näky on hyvin karmaiseva monestakin näkökulmasta katsottuna.
Elokuvalla on lukuisia hahmoja käytettävänään ja nyt kun he vaeltelevat ympäri Keski-Maata erillään, on heidän tarinakaariensa ylläpitäminen ja yhdisteleminen odotetustikin astetta vaikeampaa. Yllätyksekseni ohjaaja Peter Jackson onnistuu asettelemaan ja tasapainottamaan tarinakaaret upeasti vierekkäin avaten samalla yhä enemmän ja enemmän tätä mieleenpainuvaa maailmaa. Ei ainoastaan, että nämä erilliset tapahtumat sulautuvat moitteettomasti yhteen yhden vastakkainasettelun alle, mutta ne kattavat omalla järkälemäisellä olemuksellaan koko tarinakaaren tarkoilla yksityiskohdillaan ja alustuksillaan tulevaisuutta ajatellen.
Orlando Bloomin esittämä haltia Legolas ja John Rhys-Daviesin esittämä kääpiö Gimli saavat tässä synkemmässä jatko-osassa paljon enemmän ruutuaikaa ja he käyttävät sen jopa yllättävän vakuuttavasti hyväkseen. Hahmot toimivat elokuvan koomisten kevennysten keskipisteenä ja he todellakin onnistuvat siinä vakuuttavasti. Kaksikko kilpailee keskenään jatkuvasti olkoot se tallustaessa Keski-Maan halki tai taistelutantereella. Haltioiden ja kääpiöiden välinen vastakkainasettelu tässä kuvitteellisessa maailmassa tulee vakuuttavasti esille, kun herrat isottelevat toisilleen lukuisin eri tavoin ja se tuo juuri sopivan määrän kevennystä muuten synkkään tarinakokonaisuuteen.
Tunnelmallisesti elokuva tuntuu astetta vaativammalta ja painostavammalta kokonaisuudelta. Tämä johtuukin suurimmaksi osaksi siitä, että tapahtumat alkavat eskaloitumaan hyvin vaarallisille teille yhdistäen yhä enemmän yksityiskohtia ja hahmoja yhteen taistelemaan oman aatteensa puolesta. Christopher Leen esittämä Saruman Valkoinen on Mustan Ruhtinaan Sauronin komennuksessa oleva velho, joka on petollisen luontonsa vuoksi lyöttäytynyt yhteen pahuuden kanssa. Hänen roolinsa on elokuvassa hyvin merkittävä, sillä hän toimii Sormuksen saattueen kiusankappaleena.
Mies pyrkii kaikin tavoin pysäyttämään Sormuksen kantajat, jotta Sauron pääsisi takaisin Keski-Maan valtaan. Tehtävästä tulee kuitenkin paljon vaikeampaa hobittien ja kumppaneiden sinnikkyyden kukoistaessa, minkä vuoksi hän käskee örkkiarmeijansa avukseen ajamaan yhteistä pahuuden aatetta. Andy Serkisin esittämä Klonkku taas saa vihdoin ansaitsemaansa ruutuaikaa lyöttäytyessään yhteen Frodon ja Samvaisin kanssa. Klonkku on kuin onkin yksi elokuvahistorian suurimmista ja mullistavimmista saavutuksista, eikä todellakaan turhaan. On täysin ymmärrettävää, miksi ensimmäisessä elokuvassa hahmoa näytettiin vain hetkellisesti ja pimeän peitossa.
Teknologian hyvyydestä ei ollut tuolloin vielä varmuutta. Taru sormusten herrasta: Sormuksen ritarit -elokuvan menestyksen jälkeen Peter Jackson päätti ottaa hahmon ja antaa efektityön puhua puolestaan. Mikä huikeinta, Klonkku luotiin liikkeenkaappausteknologiaa käyttäen ja Andy Serkis toimi mallina esittäen hahmon kaikkia radikaaleja eleitä ja luonnottomia liikkeitä itse kameroiden rullatessa. Tämä olikin se syy, miksi Klonkku onnistui hahmona niin loistavasti räjäyttäen samalla jokaisen katsojan tajunnat mennessään. Jos hahmon näytölle tuomista oltaisiin lähestytty ilman mallia, olisi jälki ollut luultavasti aivan toisenlaista.
Tämä erottaakin Taru sormusten herrasta -elokuvatrilogian monesta muusta nykyajan tuotoksesta. Tuotannossa on käytetty kaikki aika suunnitteluun ja eri ideoiden kokeilemiseen, minkä vuoksi lopputulos onkin lopulta niin uskomattoman satumaista seurattavaa. Peter Jackson on selkeästi ottanut efektityöskentelyn tosissaan, eikä halunnut visuaalisen esillepanon tuhoavan ''epärealistisuudellaan'', minkä vuoksi mies käyttääkin elokuvassa enimmäkseen käytännöllisiä silmänkääntötemppuja maailmansa myymiseksi. Tämä valtava ja työ palkitsikin elokuvan, minkä vuoksi palaammekin jatkuvasti trilogian pariin yhä uudestaan ja uudestaan.
Ensimmäisen elokuvan tapaan Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia -elokuva on aivan mieletön saavutus sekä teknisestä, että tarinankerronnallisesta näkökulmasta katsottuna. Kuvaus on jälleen kerran taianomaisen monipuolista seurattavaa, eivätkä tekijät todellakaan säästäneet voimiaan esillepanonsa kanssa. Howard Shoren sävellykset ovat jälleen kerran valtavassa osassa elokuvan identiteettiä. Ei ainoastaan, että ne kertovat näytöllä tapahtuvan ohessa tarinaa eteenpäin, mutta ne tuovat kohtauksille valtavasti merkityksellistä painoarvoa, joka osuu sisimpään matkan varrella.
Taru sormusten herrasta: Kaksi tornia -elokuva on ensimmäisen elokuvan tapaan upea osoitus siitä, että mahtipontisella, rohkealla ja omistautuneella asenteella pääsee hyvin pitkälle liikkuvien kuvien maailmassa. Vaikka itse olen sitä mieltä, että jatko-osa on ensimmäistä osaa astetta ''heikompi'' kokonaisuus, on jälki siitäkin huolimatta mestarillista seurattavaa. Elokuva pitää sisällään edelleenkin ajankohtaisia teemoja esimerkiksi luonnon ja teollisuuden välisestä kamppailusta, josta taistellaan edelleenkin maailmalla monin tavoin. Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, mihin elokuvatrilogian kattava alustus johtaa, kun matka taittuu viimeiselle loppusuoralle.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 20.4.2021
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti