Vuoden 2020 parhaat elokuvat

 

2020 on vuosi, jonka ihmiskunta haluaa varmasti unohtavan hyvin selkeistä syistä. Se on ollut hyvin rankka ja epätavanomainen kokonaisuudessaan. Käytännössä koko vuoden ajan maailmaa kiusasi koronaviruspandemia, joka ei ainoastaan vienyt ihmisiltä työpaikkoja, mutta myös elämiä. Elokuvien saralla elokuvateattereita pistettiin pakon edessä kiinni, eikä mahdollisuuksia paljon jätettykään uusien nimikkeiden katsastamiseen. Hetken pääsimme onneksi syksyllä nauttimaan vapaudesta, kun tilanne alkoi hiukan hellittämään, mutta viimeinen kuukausi onkin sitten mennyt hyvin alakuloisissa merkeissä.
 
Käännetään tämä negatiivinen tunnelma positiivisemmaksi päivän listauksen merkeissä. Taas yksi vuosi on kulunut ja on aika pistää nähdyt elokuvat järjestykseen. Tällä listalla silmäillään vuoden suurimpia onnistujia ja yllättäjiä, jotka onnistuivat herättämään minussa hyvin vahvoja tunteita kuin myös vakuuttamaan minut siitä, että elokuvateollisuuden tulevaisuus on hyvissä käsissä. Jokaisen elokuvan kohdalla on pieni saateteksti, jossa kuvaillaan elokuvan toteutusta ja niiden alta linkki varsinaiseen arvosteluun. Ei muuta, kun pistetään homma liikkeelle ja nimikkeet julki!

10. I'M THINKING OF ENDING THINGS

 
Charlie Kaufmanin käsikirjoittama ja ohjaama psykologinen jännityselokuva I'm Thinking of Ending Things perustuu Ian Reidin samannimiseen romaaniin vuodelta 2016. Alusta asti se tempaisee mukaansa vangitsevan poeettisella lähestymistavallaan ja onnistuu herättämään katsojan mielenkiinnon moitteettoman oloisesti. Vaikka itse tapahtumat tuntuvatkin aluksi rauhallisilta, tietyn sortin kaoottisuus valtaa katsojan kuin katsojan vahvaan imuunsa ja elokuva alkaa pikkuhiljaa latomaan omaperäisiä ideoitaan meidän vastaanotettavaksi.
 
Elokuvan tarinankerronta ottaa avukseen päähahmon ajatukset ja pohdiskelun, jotka tuovat nin paljon syvyyttä hetkeen kuin hetkeen. Teos tarjoaa monia filosofisia kysymyksiä katsojan pohdittavaksi. Mitä on inhimillisyys? Mitä on elämä tai kuolema? Onko lopettaminen heikkoutta? Päähahmomme tarjoaa syvällisten ajatusten muodossa monia näkökulmia asioihin, joita on varmasti itsekin monesti miettinyt päässään. Elokuva korostaa näyttävästi ajatusten ja pohtimisen tärkeyttä.
 
Pystymme samaistumaan käsiteltäviin teemoihin ja niiden kautta moniulotteisiin hahmoihin, joita elokuva tarjoaa kestonsa aikana kourallisen, jos toisenkin. Kun tilanne vihdoin lähtee eskaloitumaan raiteiltaan, se todellakin eskaloituu hyvin merkillisille teille. Kysymyksiä satelee puolelta toisin ja katsojan on itse löydettävä vihjeet niiden ratkaisemiseksi. Elokuva vaatii keskittyneisyyttä ja puhtaan mielen, jotta siitä voisi saada kunnollisen otteen, sillä on hyvin helppoa sotkeutua sen vihjailevaan olemukseen.

Elokuva on visuaalisesti hyvin miellyttävää seurattavaa. A Ghost Story -elokuvan lailla I'm Thinking of Ending Things käyttää laatikkomaista kuvasuhdetta. Sillä ei ainoastaan pyritä artistiseen näyttävyyteen, mutta myös yksityiskohtien korostamiseen, jotka kyseisessä teoksessa ponnahtavat nätisti esille taka-alaltakin. Kun tilanne lähtee eskaloitumaan, epätietoisuus ja mysteerisyys valtaa katsojan mielen kokonaisvaltaisesti.
 
Elokuva hypnotisoi ja saa katsojan tuntemaan lukuisia tunteita samaan aikaan. I'm Thinking of Ending Things -elokuvaa ei oikein pysty lokeroimaan yhteen tiettyyn laatikkoon. Se tarjoaa laajan ja epätavallisen sekoituksen viatonta komediaa, viiltävää draamaa, satumaista fantasiaa ja jopa kauhunomaista vainoa, jotka kaikki yhdistyvät yhdeksi kaoottiseksi kokonaisuudeksi. Elokuva on monimutkainen ja filosofinen luonteeltaan. Se vaatii katsojaltaan paljon keskittymistä, mutta palkitsee lopulta hänet kärsivällisyydestään hyvin tulkinnanvaraisella lopetuksellaan.





9. JOJO RABBIT

 
Satiirit. Nuo hyvin omaperäiset ja uniikit näkemykset maailmasta, jotka eivät ainoastaan kommentoi yhteiskunnallisia vitsauksia, mutta kritisoivat myös niiden toimintakaavoja ja aatteita ajoittain hyvin painostavallakin tavalla. Jojo Rabbitin kanssa minulla oli hyvin ristiriitainen suhde ennakkoon, sillä en oikein onnistunut innostua sen tarjoamista markkinointimateriaaleista. Jokin vain tuntui työntävän minua pois sen luota - tuskin Adolf Hitler yksinään kuitenkaan.

Jojo Rabbit on siitä erikoinen satiirielokuva, että kaikkia odotuksia ja epäilyksiä vastaan, se onnistuu kuin onnistuukin tempaamaan mukaansa, vaikka käsiteltävä aihe saattaakin olla joillekin hiukan vaativa. Se vaatii katsojaltaan vankkumatonta mustan huumorin suodatinta saadakseen sanomansa siirrettyä suunnitellulla tavalla vastaanottajan mieleen. Huumori on hyvin erityislaatuista, sillä se käyttää hyvin yliylöviä oletuksia, sekä stereotypioita ja hyvin kirjaimellisessa muodossa komedian kulmakivenä. 
 
Roman Griffin Davis on aivan käsittämättömän lahjakas lapsinäyttelijä. Hänen roolisuorituksensa Jojona löi minut täysin ällikällä. Ei ainoastaan, että hän onnistuu niin luonnollisen oloisesti asettumaan natsipojan saappaisiin keskelle pojan tapahtumarikasta matkaa, mutta hän tuo niin paljon inhimillisyyttä ja syvyyttä hahmoonsa mukautuvalla ja suoraan sanottuna näyttämön omistavalla asenteellaan, että on vaikeaa löytää yhtä vakuuttavaa suoritusta lapsinäyttelijältä etenkään viime vuosien aikana.

Teknisesti elokuva on oikein mainio ja monipuolinen kokonaisuus, joka leikittelee editoinnillaan ja leikkauksillaan hyvin näyttävin ja kekseliäin tavoin. Voin myös varmuudella sanoa sen, että Taika Waititin luomus osaa viihdyttää absurdin ylilyövällä otteellaan alusta loppuun asti. Jojo Rabbit vaatii katsojaltaan avoimen mielen ja taidon mukautua mustaan huumoriin, jotta sanoma menisi oikealla tavalla perille. Muuten saattaa olla loukkaava näytös edessä sekä kukkahattutädeille, että -sedille.




8. PIKKU NAISIA | LITTLE WOMEN


Pikku naisia -elokuva ei herättänyt minussa paljoakaan tunteita ennakkoon, vaikka kieltämättä odotinkin innolla nimekkään näyttelijäkaartin tarjoamia roolisuorituksia. Louisa May Alcottin samannimiseen klassikkokirjaan perustuva elokuva on erittäin mukaansatempaava ja laadukas kokonaisuus, joka onnistuu vakuuttavasti upottamaan katsojansa tarinansa sisään ja kertomaan käsittelemistään uniikeista, sekä inspiroivista naishahmoista. Elokuva hyppii jatkuvasti ajassa nykyhetken ja menneisyyden välillä, mikä aluksi tuntuu hiukan sekavahkolta, mutta hyvin nopeasti se kuitenkin onnistuu tasoittamaan tahtiaan helpottaakseen asetelman hahmottamisessa.

Teoksen suolana toimii sisarusten välinen vankkumaton kemia, joka imaisee katsojan kuin katsojan hyvin uskottavaan ja miellyttävään ympäristöönsä. Vaikka elokuva osaakin olla ajoittain hyvin dramaattinen ja surullinen, yllätyin toden teolla kuinka hauska ja lämminhenkinen se olikaan perimmältään. Elokuva näyttää vakuuttavasti osia sisarusten yhteisestä muista riippumattomasta matkasta aikuisuuteen ja sen tuomista haasteista, jotka sekä horjuuttavat heidän keskenäisiä suhteitaan, että uskoa omiin rajattuihin oikeuksiinsa.

Roolisuoritukset ovat aivan mielettömiä kaiken kaikkiaan. Ei ainoastaan, että uskoudumme tarinaan jokaisella solulla, mutta itse suorittajat katoavat upeasti esittämiensä roolien taakse. Elokuvan tarjoamat lavastukset ja puvustukset ovat ensiluokkaisia ja koko tuotannon tyyli tuntuu pursuavan historiallisuutta ja rikkautta. Ei ainoastaan, että ympäristö ja puvustus myy historiallisen ajan tunnun moitteettomasti elokuvan aikana, mutta se lumoaa katsojansa täysin varteenotettavuudellaan.

Yksi tämän hetken vaikuttavimmista säveltäjistä Alexandre Desplat tuo upeasti elokuvan tunnelmaan istuvat musiikkiraidat, jotka säväyttävät monipuolisuudellaan. Pikku naisia on hyvin laadukas elokuva, joka onnistuu varmasti viihdyttämään kaikkia sukupuolesta ja iästä riippumatta. Osittaisesta skeptisyydestäni huolimatta ohjaaja Greta Gerwig onnistuu yllättämään jopa yllättävän samaistuttavalla tarinalla. Jos haluatte rentoutua oikeasta elämästä ja kadota hetkeksi liikkuvan kuvan lumoon, tämä elokuva tekee sen mahdolliseksi.




7. HIOMATTOMAT TIMANTIT | UNCUT GEMS


Netflixin suoratoistopalvelu yllätti kaikki tilaajansa julkaisemalla hyvin odotetun ja universaalisesti ylistetyn A24-elokuvan - Hiomattomat timantit. Olin kuullut hyvin paljon kehuja ja ylistystä elokuvaa kohtaan, mutta lähdin siitä huolimatta katsomaan sitä hyvin varautunein odotuksin. Elokuvan aikana tapahtuu - ja paljon. Se onnistuu vakuuttavasti pitämään jännityksen ilmassa ja turvattoman olon jatkuvasti läsnä päästämättä katsojastaan irti ollenkaan. Se on hyvin hahmovetoinen kokonaisuus, joka tuntuu koko ajan elävän värikkäiden tapahtumien ja käänteiden mukana.

Tarina on täynnä erilaisia dilemmoja ja komplikaatioita, jotka pitävät huolen siitä, että elokuva viihdyttää katsojaansa monipuolisin tavoin. Yksi asia johtaa toiseen ja kolmas vaikuttaa neljänteen. Elokuva nostattaa upeasti jännitystään ja koettelee katsojan paineensietokykyä toden teolla monimutkaisen tilanteen eskaloiduttua hyvinkin rumille urille. Ei ainoastaan, että jännityksen purkaukset tapahtuvat peräkkäin, mutta ajoittain ne tapahtuvat odottamattomasti päällekäinkin, mikä aiheuttaa suuren kontrolloimattoman kaaoksen.

Kontrolli. Kontrolli klaustrofobisessa ja eriskummallisessa tilassa Kontrolli elävästä ja kontrolloimattomasta kaaoksesta. Kontrolli on juurikin se sana, joka kuvastaa tätä omaperäistä kokonaisuutta ehkä parhaiten. Elokuva itsessään on kyllä ohjaajien kontrollissa, mutta päähahmo Howard ei ole, vaikka hän luuleekin toisin. Mikään ei aina ole kontrolloitua, sillä universumi toimii hyvin mysteerisillä ja epätavanomaisilla tavoilla.

Hiomattomat timantit on elokuva, joka ei oikein tunnu muistuttavan mitään aiempaa tuotosta tai kaavaa, mikä on mielestäni erittäin tuoretta näin likkuvien kuvien taiteellisesta näkökulmasta katsottuna. Kyseinen teos on uniikin omaperäinen, erittäin jännittävä, valtaavan traaginen ja hyvin viihdyttävä kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Minulla oli epäilykseni elokuvaa kohtaan, mutta yllätyksekseni se onnistui vakuuttamaan minut kokonaisvaltaisella laadukkuudellaan.




6. THE INVISIBLE MAN


Olen aina liputtanut kauhuklassikoiden uusintaversioiden puolesta, mutta kun sain kuulla The Invisible Man -elokuvan uudistamisesta, olin hieman skeptinen. The Invisible Man perustuu H. G. Wellsin klassikkoromaaniin ''Näkymätön mies'' ja odotukseni elokuvaa kohtaan olivat hyvin pidättäytyväiset ennakkoon, sillä markkinointimateriaali ei herättänyt minussa kovinkaan kummoisia tunteita, vaikka konsepti itsessään olikin hyvin kiehtova kaiken kaikkiaan. Voi että, kuinka mahtava elokuva The Invisible Man onkaan.

Mikä tekee siitä niin mainion on sen pieni ja intiimi olemus, joka konsepti tuntuu perinpohjin autenttiselta kokonaisuudelta. Vaikka emme olekaan siinä maailmassa, jossa näkymättömät ihmiset kuljeksii kaduilla - vielä, on pakko kyllä myöntää kuinka uskottavaksi konsepti on onnistuttu muuttamaan kaikesta fantasisesta kehityksestäänkin huolimatta. Pelkkä ajatuskin näkymättömyydestä karmaisee, sillä sen tarjoamat mahdollisuudet ovat käytännössä rajattomat. Tuotos onnistuu myös käyttämään näitä rajattomia mahdollisuuksiaan täysillä tehoilla alusta asti, mikä varmistaa elokuvan efektiivisyyden.

Efektiivisyydestä puheen ollen, elokuvan tunnelma on hyvin painostava ja piinaava. Ei ainoastaan, että tunnemme olomme epätoivoiseksi elokuvan edetessä, mutta tämä kasvava turvattomuuden tunne piinaa jatkuvalla läsnäolollaan. Miten tämä eroaa positiivisesti muista nykypäivän kauhuelokuvista on esimerkiksi se, kuinka erinomaisesti ohjaaja Leigh Whannell osaa käyttää psykologista kauhua hyväkseen luodakseen hitaasti valtaavan tunteen, joka ajaa itse katsojaa takaa käytännössä koko kestonsa ajan. Pienillä yksityiskohdilla leikittelevä elokuva pitää huolen siitä, että se karmii katsojaa pitkin elokuvaa, eikä päästä ollenkaan irti.

Vaikka tunnelma onkin yksi elokuvan vakuttavimmista osasista, itse tarinakin on hienosti niputettu kokonaisuus, joka ei pelkää kokeilla uusia suuntia ja ideoita pitääkseen katsojan investoituneena elokuvan tarjontaan. The Invisible Man on mahtavasti modernisoitu kauhuklassikon uusintaversio, joka jää upeasti lopputekstienkin jälkeen kummittelemaan mieleen. Se kyllä täytyy sanoa, että elokuva on enemmänkin kauhupainoitteinen psykologinen trilleri, kuin puhdas kauhuelokuva kuitenkaan, mikä tekee konseptista taas heti paljon kiinnostavamman ja uskottavamman kokonaisuuden. Elokuva yllättää varteenotettavuudellaan, sillä alustaviin odotuksiini nähden se säväytti mielettömän upealla tavalla.




5. JÄÄHYVÄISET | THE FAREWELL


Vaikka olinkin aikoinaan hyvin skeptinen muiden maiden tuotantojen suhteen, olen nyt vihdoin alkanut leppymään ajatukselle maailmanlaajuisesti laadukkaasta liikkuvan kuvan taiteenmuodosta, sillä ennen en katsonut mitään muuta kuin Hollywoodin puskemia valtavirtaelokuvia. Jäähyväiset on A24-studion tuottama elokuva, joka perustuu oikeaan valheeseen, mikä kuulostaa itsessäänkin hyvin omaperäiseltä konseptilta.
 
Ohjaajalla Lulu Wangilla on selkeästi tietämystä käsiteltävästä kulttuurista ja hän kertoo tarinansa omasta näkökulmasta katsottuna yllättävän mukaansatempaavasti. Elokuva tuntuu nimittäin enemmän henkilökohtaiselta kertomukselta, kuin vain keksityltä idealta. Idän ja lännen kulttuurisia eroja käsitellään elokuvassa paljon. Ei ainoastaan, että se herättää paljon keskustelun aihetta itsessäänkin, mutta niiden erot ovat hyvin suuret, kun niitä aletaan vertaamaan toisiinsa.
 
Kuten elokuvassakin kerrotaan, lännessä arvostetaan enemmän oma-aloitteista itsenäisyyttä, kun taas idässä seurataan hyvin tarkasti perinteitä ja eletään yhteistä perhe-elämää ''yksi kaikkien puolesta'' -mentaliteetilla. Näinhän se myös toimii ihan yleiselläkin tasolla oikeassa elämässä ja siksi elokuvaan pystyy samaistumaan lähes kenen vain näkökulmasta katsottuna. Elokuvan hahmot eivät tuntuneet vain hahmoilta - ne tuntuivat oikeilta ihmisiltä. Se, jos mikä, on tämän elokuvan suola.
 
Jäähyväiset on emotionaalisesti osuva ja tunteikas elokuva, joka onnistuu lämminhenkisyydellään tekemään kokonaisuudestaan jotain niin sanoinkuvaamattoman kaunista ja uniikkia. Tämä elokuva osui ja upposi syvälle sieluuni, enkä yhtään ihmettelisi, jos ohjaajana toimineesta Lulu Wangista kuultaisiin vielä jatkossakin. Vaikka Jäähyväiset onkin yksi vuoden emotionaalisimmista tuotoksista, ei se ole paras aasialainen elokuva kuluneelta vuodelta kuitenkaan.




4. TENET


Christopher Nolan. Tämän nimen on jokainen elokuvafanaatikko varmasti kuullut elämänsä aikana moneenkin otteeseen, eikä turhaan. Tämä ohjaaja on yksi niistä tapauksista, joka pystyisi myymään elokuvateatterisalit loppuun paljastamatta mitään tulevasta tuotoksestaan. Rehellisesti, kun kuulin kyseisen elokuvan julkistamisesta ensimmäistä kertaa, olin täpinöissäni, mutta en niin paljon kuin olisin luullut ennakkoon.

Näin alkuun on kyllä pakko sanoa, että Tenet on hyvin kiehtova ja mielenkiintoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Se on hyvin nopeatempoinen ja intensiivinen kokonaisuus, joka ei anna katsojan hengittää rauhassa oikeastaan missään vaiheessa. Elokuvan tarina pysyy suhteellisen pienimuotoisena tapahtumien maailmanlaajuisesta vaikutuksesta huolimatta. Vaikka koko maailma onkin vaarassa, tuotos ei tunnu missään vaiheessa turhan suureelliselta tai yliampuvalta.

Tenet vaatii katsojaltaan keskittymistä ja vaistomaista yksityikohtien tarkkailemista, sillä konseptin pinnan alla lymyää lukuisia kiehtovia teemoja ja ideoita, joita lähdetään elokuvassa rakentamaan huolellisesti taustalla. Palkinnoksi Christopher Nolan säväyttää epätavallisella konseptillaan, joka tarjoaa paljon enemmän kuin mitä päällepäin ehkä vaikuttaisi olevan. Ohjaaja kokeilee rohkeasti uusia lähestymistapoja materiaaliinsa ja sulauttaa niitä itselleen ominaiseen tyyliinsä jopa yllättävän moiteettomasti.
 
Monet kritisoivat Nolania siitä, että hän tekee elokuvistaan turhan monimutkaisia ja vaikeasti ymmärrettäviä, mutta todellisuudessahan kaikki tarvittava tieto on saatavilla näytöllä esiintyvässä materiaalissa. Hän rakastaa katsojan mielellä ja aisteilla leikkimistä, eikä Tenetinkään tapauksessa se ollut poikkeus. Elokuvan tunnelma on hyvin painostava ja jännityksen täyttämä kokonaisuus, joka valtaa mukaansatempaavalla tavalla katsojan kuin katsojan mukaansa.
 
Nopeatempoisuus piti huolen siitä, ettei intensiteetti putoaisi nollaan missään vaiheessa, ja että tietyn sortin jännite korostaisi jatkuvasti tapahtumien vakavuutta. Tenetistä kumpuaa nostalgiamaisesti vanhanaikainen vakoojaelokuva, jota silotellaan upeasti futuristisella hopeareunuksella. Elokuva on mahtipontinen ja uraauurtava teos kaiken kaikkiaan, joka antaa toivoa elokuvien tulevaisuudelle.




3. TAISTELULÄHETIT - 1917 | 1917


Kun puhutaan sodista, niin hyvin useasti mieleen juolahtaa ensimmäisenä mieleen toinen maailmansota, joka pitää sisällään kaikkein muistettavimpia historiallisia hetkiä, kuin myös henkilöitä. Ensimmäisen maailmansodan tapahtumat saattavat monille olla hieman tuntemattomampia ja elokuvan muodossa ei välttämättä tule montaakaan teosta mieleen, jotka olisivat kahlinneet suurta yleisöä lippuluukuilla. Nyt tuli vihdoin mahdollisuus tehdä tähän muutos...

Ei ainoastaan, että Taistelulähetit - 1917 pitää sisällään erittäin lahjakkaita elokuvan tekijöitä ohjaaja Sam Mendesistä kuvaajaan Roger Deakinsiin, mutta näyttelijätkin ovat erittäin laadukkaita paperilla. Vaikka tarina onkin hyvin yksinkertainen paperilla, sen toteutus näytöllä on aivan ylivertainen. Se on hermoja raastava, kutkuttavan kaunis ja erittäin aavemainen tarina menetyksestä ja päättäväisyydestä, joka saa kenet tahansa ihmisen tekemään asioita, joita emme koskaan uskoneet alkuunkaan olevan edes mahdollisia.

Rakastan kuinka syväluotaaviksi hahmot muuttuvat elokuvan aikana, kun seuraamme heidän matkaansa vihollislinjan läpi maanläheisestä visuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Dialogi tuntuu ensiminuuteilta asti hyvin autenttiselta ja uskottavalta. Ei ainoastaan, että tunnumme investoituvan sen avustuksella itse hahmoihin, mutta heidän ystävyytensä välittyy efektiivisesti näytön läpi katsojan pureskeltavaksi. He myös reagoivat tapahtuviin asioihin, kuten sitä uskoisi itsekin reagoivan samoissa saappaissa. Tämän vuoksi samaistuminen heihin on erittäin helppoa alusta asti.

Sotatanner on kuvattu hyvin todenmukaisella tavalla ja turvaton tunnelma välittyy vakuuttavasti näytön toiselle puolelle katsojan koettavaksi. Emme ainoastaan tunnu katsojina olevan jatkuvasti massiivisen suurennuslasin alla, mutta meistä tuntuu myös siltä ettei onnellista loppua olisi näkyvissä edes lähimaillakaan. Taistelulähetit - 1917 ei ainoastaan näytä, vaan pistää katsojan itse hengittämään jännitysnäytelmäänsä korpraalisotilaiden silmin. Se ei myöskään anna armoa tai seuraa mitään ennalta-arvattavaa kaavaa, vaan yrittää kertoa tarinansa täysin uniikista näkökulmasta katsottuna. Tämä oli ehdottomasti yksi tunnelmallisimmista teatterikäynneistä hetkeen.




2. SOUL - SIELUN SYÖVEREISSÄ | SOUL


Soul - Sielun syövereissä on Pete Docterin ohjaama komediapainoitteinen animaatioelokuva, joka on kahdeskymmenestoinen Pixar-elokuva järjestyksessään. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat suhteellisen korkeat, vaikka se pelonsekavia tunteitakin osasi ensimmäisten mainosmateriaalien perusteella tarjota. Pixarin elokuvat ovat aina olleet poikkeuksellisia, eikä ainoastaan animaatioiden näkökulmasta katsottuna, vaan ihan yleisestikin elokuvien. Soul - Sielun syövereissä -elokuva ei todellakaan ole poikkeus.

Elokuva käsittelee hyvin syvällisiä ja ajoittain vaativiakin teemoja itse elämästä, sekä intohimosta. Vaikka aina elämä ei tarjoaisikaan risuja enempää, syitä elämiseen löytyy monia. Oman elämän arvostaminen on suuressa osassa elokuvan sanomaa kuin myös intohimo. Elokuva inspiroi varmasti monia lapsia etsimään taitojaan ja kehittämään niitä tulevaisuutta ajatellen. Vakavasti otettavien teemojen vuoksi elokuva sopii kuitenkin erinomaisesti myös aikuisille, jotka luonnollisestikin saavat enemmän tarinasta irti kuin lapset. Lapset oppivat siitä huolimatta vähintäänkin elämän merkityksestä ja sen, mitä intohimo perimmiltään on.

Tuotos on hyvin laadukas myös tekniseltä toteutukseltaan. Ei ainoastaan, että se on pixarmaiseen tapaan hyvin omaperäinen ja mielikuvituksellinen, mutta se tarjoaa varmasti monille hyvin samaistuttavan ja inspiroivan kokemuksen. Ei ainoastaan, että tarina etenee hyvin sulavasti, mutta sen tasapainotus ja leikkaus tuntuu virheettömältä. Tunnelmallisesti elokuva mukautuu jazzimaiseen svengiin, joka osuu kohtaus kohtaukselta nuotista nuottiin.
 
Animaatio on itsessään erinomaisen näköistä. On hienoa myös nähdä, kuinka aidoksi materiaalia pystytään kehittämään pitäen samalla kuitenkin animaatioelokuville tyypillisen fantastisuuden yllä. Soul - Sielun syövereissä on jälleen kerran yksi mestarillinen taidonnäyte Pixarilta. joka muistuttaa katsojiaan tavoittelemaan rohkeasti unelmiaan. Koskaan ei ole liian myöhäistä kurkottaa niiden perään, eikä kukaan voi sanoa etteikö sitä voisi kokeilla. Elokuva ei ole ainoastaan mukaansatempaava ja vangitseva, mutta se osaa olla myös hyvin innostava ja motivoiva kokemus kaiken kaikkiaan.




1. PARASITE | 기생충



Parasite on elokuva, joka on hyvin erityinen minulle monestakin syystä. Ensinnäkin tämä oli ensimmäinen aasialainen elokuva, jonka olen koskaan katsonut elämäni aikana, joten siinä on se maailmaa-avartava aspekti taustalla voimassa. Teosta on ylistetty maailmalla maasta taivaisiin, joten pettymisenkin riski oli vahvasti läsnä ennen elokuvan katsastamista. Ei ainoastaan, että sitä pidettiin jo ensireaktioista asti yhtenä viime vuosikymmenen parhaimpana teoksena, mutta se onnistui rohmuamaan eniten palkintoja viime gaalakauden aikana.

Nyt täytyy kyllä ihan heti alkuun sanoa, että en ole luultavasti koskaan ennen kokenut mitään vastaavaa liikkuvan kuvan muodossa. En ole koskaan aiemmin ollut yhtä yllättynyt elokuvan laadukkuudesta, mikä on aivan käsittämätöntä ajatella, sillä olen nähnyt kyllä monia erinomaisia elokuvia valkokankaalta aiemmin. Parasiten nähtyäni en pystynyt edes keskittymään enää mihinkään, koska se onnistui räjäyttämään tajuntani niin perusteellisesti ensimmäisellä katsastuskerralla.
 
Elokuva kritisoi hyvin näkyvästi aasialaisten maiden yhteiskunnallisia epäkohtia, jotka kohdistuvat varakkaisiin, köyhiin ja heidän välillä muodostuneeseen massiiviseen luokkaerottelun kuiluun. Ei ainoastaan, että se käyttää näitä hyvin painavia teemoja visuaalisoidakseen oikean elämän taloudellista epätasa-arvoa kyseisissä maissa, mutta se myös näyttää miten tämä tilanne saattaa aiheuttaa paljon moraalisesti kyseenalaisia rikoksia, jotka ovat kaikessa väärydessäänkin ymmärrettäviä molemmista näkökulmista katsottuna.

Parasite ikään kuin manipuloi katsojaansa, sekä hänen ajatuksiaan, päästämättä tästä koskaan irti ja se, jos mikä, on hyvin pelottava ajatus itsessäänkin. Tunnumme olevamme ikään kuin ahtaan ja jatkuvasti sisällöltään muuttuvan laatikon vankina reilut kaksi tuntia ravisteltavana, joka onnistuu sekä pelottamaan, että koukuttamaan katsojansa samanaikaisesti monipuolisen materiaalinsa avustuksella. Teos tuntuu sekä liian painostavalta, että lumoavalta kokonaisuudelta, joka ei tyydy yksitoikkoiseen reaktioon, vaan riepottelee katsojastaan kaikki mahdolliset tunteet ulos kestonsa aikana.

Elokuvassa on pettämätön tahditus ja tunnelmallinen tasapaino, jotka pitävät yhdessä katsojansa hyvin investoituneena tarinaansa. Hahmot avataan hyvin perusteellisesti käyttäen monesti vain uniikkeja visuaalisen tarinankerronnallisia ratkaisuja. Roolisuoritukset ovat lyhyesti ja ytimekkäästi maagisia. Arvostan myös todella paljon, ettei elokuva pidä katsojaansa ollenkaan tyhmänä, vaan pistää tämän rohkeasti miettimään ja etsimään mahdollisia vastauksia nopeasti kukkaan puhkeavaan mysteeriinsä. Elokuva on ehdottomasti mestariteos yksi laatuaan, enkä voisi enempää olla tyytyväisempi sen olemassaolosta.




Vihdoin! Tämän vuoden suurimmat onnistujat ja yllättäjät saatiin vihdoin käsiteltyä läpi uudemman kerran ja seuraavaksi voi hyvin mielin keskittyä sitten vuoden 2021 odotetuimpiin teoksiin, joiden paljastamista odotan myös innolla. Elokuvavuosi 2020 on ollut hyvin mielenkiintoinen ja turhauttava kokonaisuudessaan, mutta onneksi näidenkin tuotosten lisäksi, saimme monta muutakin loistavaa elokuvaa katsottua. Vaikka kulunut elokuvavuosi ei missään nimessä yltänytkään esimerkiksi 2010-luvun parhaimpien vuosien laatuun, on se kuitenkin vaikeasta tilanteesta huolimatta yllättävän positiivinen yllätys loppujen lopuksi. Nyt nokka kohti seuraavaa vuotta vie!

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 27.12.2020
Lähteet: kansikuvat www.impawards.com, trailerit www.youtube.com

Kommentit