The Call | 콜 (2020) - arvostelu



Ohjaus: Chung-Hyun Lee
Pääosissa: Park Shin-hye, Jeon Jong-seo, Kim Sung-ryung,
Lee El, Oh Jung-se, Lee Dong-hwi, Park Ho-san
Genre: Jännitys, Mysteeri, Kauhu
Kesto: 1 tunti 52 minuuttia

Palaamme takaisin Netflix-alkuperäiselokuvien pariin ja luvassa onkin eteläkorealainen psykologinen jännityselokuva The Call. Löysin kyseisen elokuvan yllättäen Netflixin etusivulta, joten sen olemassaolosta en tiennyt mitään ennakkoon. Olen ollut erittäin tyytyväinen katsomiini aasialaistaustaisiin elokuviin, joten odotin innolla tämänkin tuotoksen katsastamista. En missään nimessä odottanut kyseisen elokuvan olevan mestarillinen välttämättä millään tasolla, mutta toivoin sen kuitenkin yllättävän minut jollain tavalla. Onnistuiko se siinä?


Kaksi naista elävät eri aikakausilla, mutta yksi puhelinlinja yhdistää heidät rikkoen kaikkia fysiikan lakeja. Seo-Yeon elää nykypäivää, kun taas Young-Sook menneisyyttä. Pian he huomaavat yllättäviä yhtäläisyyksiä toistensa elämästä ja suksien mennessä ristiin, toinen heistä alkaa uhkailemaan toista muuttaakseen omaa kohtaloaan. Valta kuitenkin sokaisee naisen ja psykopaattiset piirteet alkavat paistaamaan hänen käytöksestään ja toiminnastaan. Voiko kohtaloa pysäyttää altavastaajan roolissa?

Täytyy kyllä heti kättelyssä sanoa, että The Call on hyvin kiehtova idea konseptiltaan. Seuraamme elokuvassa nuorta naista Seo-Yeonia, joka asuu kaupunginosansa näyttävimmässä ja halutuimmassa talossa. Eräänä päivänä hän alkaa saamaan hyvin merkillisiä puheluita Young-sook -nimiseltä naiselta, joka väittää soittavansa samaisesta osoitteesta. Lukuisten puheluiden ja järkyttävien paljastusten myötä Seo-Yeon saa selville totuuden talonsa historiasta ja langan päässä kuuluvasta Young-sookista.


Elokuva luo alusta asti mielenkiintoisen asetelman, joka alkaa pikkuhiljaa eskaloitumaan joksikin hyvin uniikiksi. Katsoja joutuu aluksi hämmennyksen alaiseksi, kun tilanne alkaa etenemään merkillisille teille, eikä tulevaisuuskaan näytä kovin houkuttelevalta päähahmojen näkökulmasta katsottuna. Hyvin pian mysteeri alkaa syventymään ja elokuva vangitsee katsojan mukaansa. Tämä eriskummallinen mysteeri on juurikin se, mikä pitää katsojan investoituneena näytöllä tapahtuvaan ja haluamme tietää jatkuvasti enemmän epätavanomaisesta ideasta.

Tarinan alku keskittyy suurimmaksi osaksi Seo-Yeoniin ja Young-sookiin, sekä heidän väliseen aikajatkumon ja historian läpi kulkevaan yhteyteen - sekä sen yliluonnolliseen luonteeseen. Hahmot alkavat uteliaisuudessaan selvittää erikoisen satttuman syytä ja sen tuomia mahdollisuuksia, jotka vaikuttavat tavallisen ihmisen korvaan aivan käsittämättömiltä asioilta. Kahden aikajanan välillä hyppivä tarina etenee luontevalla tavalla eteenpäin. Mysteereiltä itsessäänkin vaikuttavat hahmot alkavat puhelu puhelulta puhkeamaan kukkaan ja alamme katsojina välittämään heidän erikoislaatuisista koettelemuksistaan.


Elokuvassa on sen verran omaperäisyyttä, että nämä aikajatkumot pohjustavat ja täydentävät toinen toistaan mielenkiintoisilla yksityiskohdilla ja tapahtumilla, joiden avulla saamme yhä enemmän ja enemmän selville käsiteltävistä hahmoistamme, sekä silmiemme edessä avartuvasta mysteeristä. Vaikka kyseinen konsepti saataakin vaikuttaa idean tasolla hyvin monimutkaiselta ja ylilyövältä, tarjoaa se katsojalleen paljon pohdittavaa ja kiehtovia teemoja pureskeltavaksi.

Vaikka The Call ei olekaan aikamatkustuselokuva, käyttää se monia sille ominaisia piirteitä tarinansa kertomiseen. Ajan kanssa hahmot ystävystyvät ja huomaavat aikakausien vaikutuksen toinen toisiinsa. Kun he alkavat kokeilemaan mielijohteisia ideoitaan manipuloimalla aikajatkumoa, ongelmia ja erimielisyyksiä alkaa yllättäen syntymään päähahmojen välille. Tilanne elää jatkuvasti, emmekä ole missään vaiheessa täysin varmoja siitä, että mihin tämä vaarallinen leikki johtaisi, mutta olemme todellakin kiinnostuneita saamaan sen selville ennemmin tai myöhemmin.


Elokuva on hitaahkosta luonteestaan huolimatta yllättävän mukaansatempaava kokonaisuus, joka onnistuu herättämään monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia kestonsa aikana. Tarina osaa välittää hyvin vaativia yksityiskohtia näytölle, eikä esillepanostakaan voi valittaa. Elokuva on teknisesti vakuuttavaa seurattavaa. Kuvaus on aistikasta ja hyvin mahtipontiset efektit tuovat konseptin yliluonnollisuuden miellyttävällä tavalla näytölle. Painostava musiikkikin tuo näppärästi lisää tunnelmallisuutta elokuvan käytettäväksi.

Eteläkorealaiset elokuvat ovat siitä mielenkiintoinen pala elokuvataidetta, että ne tarjoavat aina niin omaperäisiä ja monitasoisia konsepteja näytölle katsojan koettavaksi. Ei ainoastaan, että rakenteellisesti kyseiset elokuvat ovat poikkeuksellisia, mutta tekninen toteutus on ajoittain jopa varteenotettavampaa kuin yhdysvaltalaisissa ison budjetin tuotannoissa. Vaikka The Call ei missään nimessä ylläkään Parasiten tai The Farewellin tasolle, osaa se kuitenkin tarjota katsojalleen paljon inspiroivia yksityiskohtia omien ajatustenkin analysoimiseen.


The Call on hyvin mielenkiintoinen psykologinen jännityselokuva, joka onnistuu kertomaan tarinansa hyvin vangitsevalla tavalla. Elokuva ei ainoastaan vakuuta rakenteellisesti, mutta sen visuaalinen esillepanokin miellyttää silmää aistikkaalla luonteellaan. Jälleen kerran eteläkorealainen tuotanto välittää laatua näytölle ja Netflix saa yhden nappiosuman lisää nopeasti kasvavaan kokoelmaansa. Loppuvuodesta Netflix on onnisunut julkaisemaan monta laadukasta alkuperäiselokuvaa, joten heidän tulevaisuutensa näyttää lupaavalta jatkoa ajatellen.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 8.12.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit