Ohjaus: Charlie Bean
Pääosissa: Tessa Thompson, Justin Theroux, Kiersey Clemons,
Thomas Mann, Janelle Monáe, F. Murray Abraham, Yvette Nicole Brown,
Adrian Martinez, Sam Elliott, Ashley Jensen, Arturo Castro
Genre: Seikkailu, Komedia, Perhe
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Seuraavaksi jatkamme matkaamme Disney+ -striimauspalvelun alkuperäiselokuvien äärellä, kun vuoroon asettuu uudelleenfilmatisointi rakastetusta Kaunotar ja Kulkuri -piirretystä. Alkuperäinen tuotos ei valitettavasti kuulu omissa kirjoissani kaikista rakkaimpiin Disney-piirrettyihin, vaikka pidänkin tästä ajattomasta rakkaustarinasta edelleenkin. Nyt tämä tarina yritetään visualisoida uudestaan astetta realistisemmasta näkökulmasta katsottuna, joten on kiehtovaa nähdä, kuinka se onnistuu käytännössä toimimaan näytöllä ja onnistuuko se lopulta välittämään yhtä taianomaisen tunnelman kuin arvostettu piirretty aikanaan?
Kaunotar on säntillinen ja hemmoteltu cockerspanieli, joka asettuu taloksi nuoren parin kotiin. Kauan onnellisesti talossa majaillut lemmikki alkaa valitettavasti tuntemaan olonsa laiminlyödyksi uuden perheenjäsenen ilmestyttyään kokonaiskuvaan mukaan ja uudet tuulet alkavat puhaltamaan tontin ulkopuolelta. Aidan toisella puolella säntäilevä Kulkuri on kovapintainen, mutta hurmaava kulkurikoira, joka törmää yllättäen Kaunottareen ja vie tämän ennennäkemättömälle seikkailulle kaupungin ytimeen. Eroavista maailmankuvistaan huolimatta parin välit lähenevät ja he oppivat ymmärtämään kodin todellisen merkityksen.
Kaunotar ja Kulkuri. Tämä taianomainen satu kahdesta koirasta, jotka eivät ennakkoon ajatellen tuntuisi koskaan sopivan yhteen millään mittapuulla, mutta jotka lopulta löytävät kuitenkin yhteisen sävelen ongelmien ilmestyessä heidän eteensä. Sanotaanko näin, että odotukseni elokuvaa kohtaan olivat toiveikkaat, mutta yritin pidätellä niitä aisoissa mahdollisen pettymyksen välttämiseksi. Lähdin kuitenkin seuraamaan elokuvaa mahdollisimman avoimin mielin, mutta onnistuiko ohjaaja Charlie Bean tuomaan jotain uutta ja kiehtovaa näytölle konseptin terästämiseksi?
Elokuva on suurimmaksi osaksi jopa yllättävän uskollinen alkuperäismateriaalilleen, vaikka monia yksityiskohtia on muutettukin tarkoituksella. Alkuperäinen piirretty piti nimittäin sisällään rasistiselta vaikuttavia viittauksia. Tästä uudelleenfilmatisoinnista huomaakin, että se on tehty nykypäivän normeja noudattaen. Kaikki kyseenalaiset yksityiskohdat on poistettu konseptista kokonaan ja korvattu uusilla ideoilla. Myös diversiteettiä harrastetaan tuotoksessa hyvin näkyvällä tavalla, sillä jotkut hahmot ovat vaihtaneet joko sukupuolta tai ihonväriään uudistuksen yhteydessä, mikä on ihan virkistävää huomata.
Tarina seuraa tiiviisti ja uskollisesti alkuperäistä suuntausta, vaikka ajoittain tuntuukin hiukan kiirehtivän rakennusprosessinsa puolesta. On kuitenkin ihmeellistä huomata, että vaikka elokuva ajoittain selkeästikin juoksee alustuksensa läpi, sen kesto on melkein neljännesosan pidempi alkuperäiseen piirrettyyn verrattuna. Vaikka aikaa onkin enemmän käytettävissä, pystymme investoitumaan käsiteltäviin hahmoihin vain pinnallisella tasolla, minkä vuoksi katsastus alkaa pikkuhiljaa puuduttamaan, mitä pidemmälle siinä etenemmekään.
Seuraamme elokuvassa, kuinka Kaunotar oppii talon tavoille ja muutosten tuulien puhaltaessa hän joutuu hyvin epätavalliseen tilanteeseen ihmettelemään omaa rooliaan talossa. Aiemmin kaiken huomion rohmunnut cockerspanieli alkaa ymmärtämään pikkuhiljaa perheen todellisen merkityksen ja huomion saamisen hetkellisen hiipumisen. Vauvan synnyttyä taloon, on ymmärrettävää, ettei uudet vanhemmat välttämättä pysty tarjoamaan koiralle sen vaatimaa huomiota yhtä jatkuvalla syötöllä kuin ennen vanhaan. Kaunotar kuitenkin alkaa epäröimään omaa tarpeellisuuttaan perheessä ja hän lähtee huolettoman Kulkurin mukaan viettämään tavanomaisesta poikkeavaa päivää, jonka keskipisteenä toimii hän itse.
Tilanteen eskaloituessa parivaljakon välit lähenevät ja asetelman todellinen luonne paljastuu, jonka pohjalta sekä Kaunotar, että Kulkuri löytävät omat tulevaisuuden tiensä edestään. Elokuva osaa olla opettavainen monella tapaa. Vaikka ajoittain tuntuisikin siltä, että muut perheenjäsenet laiminlöisivät sinua jollain tavalla, ei se ota mitään heidän rakkaudestaan pois, vaan tilanne saattaa olla toisesta näkökulmasta katsottunakin yhtä hankala. Aina ei pidä miettiä ainoastaan omaa hyvinvointiaan, vaan myös omien läheisimpien perheenjäsenten ja ystävien, jotka saattavat olla paljon ikävemmässä tilanteessa samaan aikaan. Huolenpidon pitää olla molemminpuoleista.
Jos elokuvasta jotain täytyy vielä sanoa, niin sanoisin ehdottomasti sen, että se jokseenkin toimii alkuperäisen piirretyn korvikkeena, muttei kuitenkaan missään nimessä korvaa sitä kokonaan. Jos valitsisin kahden version väliltä, näyttäisin edelleenkin alkuperäisen vision omille lapsilleni, sillä uusintafilmatisointi ei tarjoa tarpeeksi uutta ja ennennäkemätöntä materiaalia ohittaakseen alkuperäisen teoksen taianomaisen tunnelman ja vesitiiviin tarinan. Jotain hyvin keskeistä elokuvasta tuntuisi lopulta puuttuvan, mikä tekisi siitä oikeasti paljon varteenotettavamman ja muistettavamman kokonaisuuden.
Visuaalisesti elokuva pyrkii rohkeasti kokeilemaan mahdollisimman kiehtovia ratkaisuja välittääkseen tarinan ja sen tarjoaman maailman uudella tavalla katsojan vastaanottamaksi. Vaikka visuaalinen ilme onkin virkistävän tuntuinen luonteeltaan, osaa se tarjota myös nostalgian havinaa muistettavimpien kohtausten muodossa, jotka muistuttavat hyvin uskollisesti alkuperäistä näkemystä. On hienoa nähdä, että studio päätti ottaa oikeita koulutettuja koiria ''näyttelemään'' elokuvaan.
Toki niitä on tehostettu visuaalisilla efekteillä monellakin tapaa sen aikana, mutta varsinainen pohja on kuitenkin rakennettu oikean eläimen ympärille, mikä välittää uskottavamman kuvan hahmoista ja heidän ympäröivästä maailmasta. Disney on ottanut opikseen Leijonakuningas-uudelleenfilmatisoinnista, sillä tässä elokuvassa koirat tuntuvat paljon ilmaisevammilta eläimiltä kuin aiemman mainitun elokuvan digipohjaiset leijonat. Eläinhahmoista pystyy saamaan tämän vuoksi paljon uskottavamman otteen, sillä kyseessä on oikeita eläimiä lavastuksien keskellä, eikä puhtaasti animoituja fotorealistisia kyhäelmiä.
Kaunotar ja Kulkuri on keskitasoinen elokuva, joka onnistuu osittain uudistamaan entuudestaan tuttua konseptia ja tekemään siitä tilkan omaperäisemmän kokonaisuuden, vaikka samaan aikaan sen venytetty pituus tuntuu loppua kohden hiukan turruttavan katsojaa. Elokuva ei valitettavasti yllä alkuperäisen piirretyn loistoon, vaikka se tosissaan yrittääkin välittämään mahdollisimman realistiselta tuntuvan asetelman ja visuaalisen toteutuksen näytölle katsojan koettavaksi. Kyllä elokuvan katsoo kerran mielellään, mutta uudelleenkatsastusarvoa en siinä kuitenkaan valitettavasti näe.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 4.12.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti