His House (2020) - arvostelu



Ohjaus: Remi Weekes
Pääosissa: Sope Dirisu, Wunmi Mosaku, Malaika Wakoli-Abigaba,
Matt Smith, Javier Botet, Yvonne Campbell, Vivienne Soan, Lola May,
Kevin Layne, Maureen Casey, Homer Todiwala, Dominic Coleman
Genre: Draama, Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 33 minuuttia

Seuraavaksi uppoudummekin takaisin Netflix-alkuperäiselokuvien pariin, kun vuoroon astuu Remi Weekesin ohjaama kauhupainoitteinen draamaelokuva His House. Selatessani taannoin Netflixin tulevia nimikkeitä mielenkiintoisen materiaalin perässä, katseeni törmäsi yllättäen kyseiseen elokuvaan, jonka lisäämistä tämän vuoden Halloween-kalenteriin harkitsin syvästi. Valitettavasti se jäi suunnitelmieni ulkopuolelle, mutta siitä huolimatta päätin katsastaa sen ja ihmetellä sen saamaa ylistystä.

Elokuvasta, sen tekijöistä tai edes näyttelijöistä en tiennyt mitään ennakkoon, mikä antoi tuotokselle mahdollisuuden yllätykselliseen sisääntuloon. Traileri vaikutti sen verran kiinnostavalta ja kiehtovalta tapaukselta, että jätin muun markkinoinnin ja elokuvaa käsittelevät tekstit unholaan saadakseni kokemuksestani mahdollisimman paljon irti. Onko elokuva laajan ylistyksensä ansainnut vai kuuluuko se Netflixin striimauspalvelun täyte-elokuvien joukkoon?


Turvapaikanhakijaparille myönnetään oleskelulupa Iso-Britanniaan. Heille tarjotaan ränsistynyt koti kolkosta naapurustosta, jonka he ilomielin ja toiveikkaina ottavat vastaan. Naisen ja miehen täytyy kuitenkin vastineeksi seurata sääntöjä ja täyttää tiettyjä kriteereitä ajan kanssa, jotta heitä ei lähetettäisiin takaisin kotimaahansa kuolemaan. Kun he vihdoin pääsevät muuttamaan uuteen kotiinsa, sekä menneet, että uudet traagiset muistot alkavat piinaamaan parivaljakkoa.

Elokuva alustaa asetelmansa hyvin nopeasti. Seuraamme alustuksen aikana, kuinka aviopari, Bol ja Rial, yrittävät asettua aloilleen uudessa kodissaan ja sopeutua parhaansa mukaan uuteen ympäristöönsä. Pian he kuitenkin huomaavat, että jokin on vinossa, kun toinen toistaan merkillisemmät ja oudommat sattumat, sekä näyt astuvat kuvaan. Heti kättelyssä elokuva puskee hyvin dramaattista ja piinaavaa ilmapiiriä katsojansa koettavaksi.


Kiehtova asetelma alkaa pikkuhiljaa eskaloitumaan, kun vaativat teemat nostetaan esille. Rasismista, väkivaltaisuuteen ja korruptiosta epäinhimillisyyteen elokuva pompottelee monien aihealueiden välillä yrittäessään nitoa niitä yhteen yhdeksi johdonmukaiseksi kokonaisuudekseen. Paperilla tämä yhdistelmä varmasti toimii loistavasti, mutta jostain syystä katsastuksen aikana katsojan näkökulmasta katsottuna tuntui siltä, että erilaisia ideoita on ahdettu tarina täyteen, minkä vuoksi nämä aiheet tuntuivat ajoittain turhan etäisiltä tosistaan.

Jos jotain elokuvasta täytyisi sanoa, niin sanoisin sen, että se on hyvin epätavallinen tapaus kaiken kaikkiaan. Sen hidastempoinen luonne sopii hienosti vaativiin teemoihin, joita tarina aktiivisesti pyrkii käsittelemään. Vaikka konsepti itsessään toimiikin hienosti näytöllä, elokuva tuntuu kaipaavan tarvittavaa tasapainoa, mikä tekisi siitä mukaansatempaavamman ja rakenteellisesti, sekä tunnelmallisesti yhtenäisemmän kokonaisuuden.


Elokuvan varsinaiset ongelmat alkavat jo valitettavasti ensimmäisen kolmanneksen aikana. Seuraamme sen aikana avioparia, jotka haluavat tosiaankin aloittaa uuden elämän jättäen traagisen menneisyytensä taakseen. Kun he alkavat kuitenkin näkemään uudessa kodissaan ikäviä näkyjä, kontrolloitu tilanne lähtee toden teolla käsistä. Päähahmot Bol ja Rial tuovat toisilleen näppärästi tasapainoa yllättävän vastakkainasettelun tuloksena ja tilanne todellakin kiehtoo mysteerisyydellään.
 
Mies haluaa näyistään huolimatta yrittää sopeutua uuteen yhteisöönsä, kun taas nainen on yhä kiinni häiritsevässä menneisyydessään. Elokuvan perimmäisenä ongelmana toimii kuitenkin se, että vaikka pystymmekin sympatisoimaan hahmoja ja samaistumaan heidän koettelemuksiinsa pinnallisella tasolla, emme saa tarpeeksi tiukkaa otetta heistä välittääksemme heidän vaativasta matkastaan sen enempää. Pinnallisella tasolla se onnistuu moitteettomasti, mutta psykologisesta lähestymistavastaan huolimatta konseptiin syventyminen on jopa yllättävän hankalaa.


Vaikka elokuva osaakin olla tunnelmallisesti ailahteleva, onnistuu se psykologisen kauhun rakentamisessa jopa yllättävän mainiosti. Katsoja joutuu toden teolla sinnittelemään istuimessaan seuratessaan hahmojen tapahtumarikkaita öitä näkyjen täyttämässä talossa. Ei ainoastaan, että jokin tuntuu piinaavan heitä jatkuvalla läsnäolollaan, mutta syy tähän kummitteluun on ajatuksenkin tasolla kertakaikkisen häiritsevä. Tiivistunnelmaiset kohaukset ovat todellakin jännittäviä, mutta kun hahmojen perusteet ovat osittain pinnalliset, koko potentiaalia ei pystytä täyttämään.
 
Elokuva tuntuu myös useasti hyvin puuduttavalta kokemukselta, kun väkevän draaman ja piinaavan psykologisen kauhun välille ei onnistuta löytämään vaadittavaa tasapainoa. Roolisuoritukset ovat kuitenkin oikein varteenotettavia ja uskottavia kaiken kaikkiaan, minkä vuoksi itse näyttelijöistä ei pinnallisuus johdu, vaan pikemminkin tekijöiden hätäisestä lähestymistavasta pohjustukseen. Bolia esittävä Sope Dirisu ja Rialia esittävä Wunmi Mosaku tuovat hahmonsa upeasti näytölle ja saavat katsojan kyllä vakuuttuneiksi yliluonnollisen tilanteen uskottavuudesta, vaikka kauhuaspektit välillä koskettavatkin fantasian portteja.


His House on hyvin mielenkiintoinen kokemus kaiken kaikkiaan. Elokuva ei rakenteellisesti aina ole väkevimmästä päästä, mutta konseptin tuomat ideat ja niiden nostamat ajatukset ovat hyvin kehtovia ja mieleenpainuvia. Elokuva on täten kaikessa hyvyydessäänkin hiukan ristiriitainen tapaus kaiken kaikkiaan, sillä paperilla sen pitäisi olla paljon eheämpi ja tasapainoisempi kokonaisuus kuin mitä tässä tapauksessa saimme kokea. His House on ehdottomasti katsastamisen arvoinen tuotos, mutta se ei kuitenkaan valitettavasti kuulu Netflix-alkuperäiselokuvien aatelistoon.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.11.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit