Ohjaus: Matthijs van Heijningen Jr
Pääosissa: Mary Elizabeth Winstead, Joel Edgerton, Ulrich Thomsen,
Eric Christian Olsen, Adewale Akinnuoye-Agbaje, Paul Braunstein,
Trond Espen Seim, Kim Bubbs, Jørgen Langhelle
Genre: Kauhu, Mysteeri, Scifi
Kesto: 1 tunti 43 minuuttia
Jatkamme matkaamme vuonna 2011 julkaistuun The Thing -tieteiskauhuelokuvaan, joka toimii esiosana John Carpenterin ohjaamalle The Thing -elokuvalle vuodelta 1982. Muistelisin viime katsastuskerrasta, että elokuva oli mainettaan parempi tuotos, vaikka tietyt artistiset ratkaisut olivatkin järkyttävän ylilyöviä ja hosuttuja omasta mielestäni. Nyt oli kuitenkin aika selvittää, että onko elokuva kestänyt aikaa ollenkaan vai onko se kohdellut sitä huonosti?
Norjalaiset tieteilijät löytävät jäätyneen muukalaisaluksen Etelämantereelta. Kun aluksessa oleva eliö herää eloon, ei hyisessä ympäristössä vältytä verenvuodatukselta. Tuntematon vaara aiheuttaa tukikohdassa hysterian, joka alkaa paisumaan nopeasti piinaavaksi peloksi. Mitä tieteilijät voivat tehdä, kun kehenkään ei voi luottaa? Mistä tämä vaarallinen vieras on tupsahtanut ja mitä se oikein haluaa?
Antarktiksella majailevan tieteilijäryhmän arki muuttuu hetkessä hyvin mielenkiintoiseksi, kun he löytävät jotain merkittävää jään uumenista. Löydön varmistuttua tutkimusryhmän johtaja matkaa Yhdysvaltoihin ja palkkaa nuoren Mary Elizabeth Winsteadin esittämän paleontologistin Kate Lloydin tutkimaan eriskummallista löytöä. Pian heille kaikille kuitenkin selviää, että sukellus tuntemattomaan olisi ehkä kannattanut jättää tällä kertaa välistä. Jokin on vapaana, mutta mikä se on?
Monien mielestä tämä esiosa on turha, sillä John Carpenterin uudelleenfilmatisoinnin taika piilee sen mysteerissä. Mikä ihme leiriä terrorisoi ja mitä se oikein haluaa? Tässä elokuvassa tiedämme lähes varmuudella, että tämä ulkoavaruudesta Etelämantereen maaperään sukeltanut eliö on muukalainen, ja että se haluaa muovata maapallosta itselleen sopivan elinympäristön. Elokuvalla on myös hurja vuori kiivettävänään, sillä tapahtumat ovat niin tiukasti sitoutuneita John Carpenterin elokuvaan.
Koska tiedämme jo ennen katsastustamme mihin elokuvan tapahtumat lopulta johtavat, on vaikeaa odottaa siltä mitään järin yllätyksellistä tai uutta, mikä muuttaisi konseptia tai muita pienempiä yksityiskohtia. Seuramme elokuvan aikana, kuinka nämä norjalaiset ja amerikkalaiset tieteilijät joutuvat todistamaan jotain ihmiskunnalle poikkeuksellista ja vieläpä eturivin paikoilta. Tarinan kaava seuraa jopa yllättävän tarkasti edeltäjänsä jalanjälkiä.
Samankaltaiset tapahtumat toistuvat jälleen kerran ja kokonaisuus tuntuu enemmänkin uudelleenfilmatisoinnilta kuin esiosalta. Elokuva sattuu olemaan suurimmaksi osaksi vain hävytön kopio edeltäjästään, joka on koristeltu nykyteknologian tarjoamilla mahdollisuuksilla ja ratkaisuilla. Ainoa keskeinen asia, mikä elokuvassa upeasti eroaa edeltäjästään, on itse yhteys John Carpenterin The Thingiin, joka pysyy vahvana harkittujen ykstyiskohtien siivittämänä.
Kun Carpenterin versio näyttää innovatiivisuuttaan mestarillisien käytännön efektien muodossa, kun taas esi-osa turvautuu ''vaivattomampaan'' ja nykyaikaisempaan ratkaisuun - tietokonetehosteisiin. Toki, elokuva käyttää ajoittain käytännön efektejä hyväkseen korostaakseen ja parannellakseen esillepanoa, mutta turhan usein puhtaasti efekteillä tehdyt kokonaisuudet näyttävät enemmänkin epäuskottavan ylilyöviltä kuin pelottavilta ja varteenotettavilta.
Osa ratkaisuista toimivat moitteettomasti, mutta suurin osa efekteistä ovat kuitenkin valitettavan hekkoja, mikä taas vetää katsojan ikävästi elokuvan luomasta tunnelmasta ja otteesta. Etenkin loppuhuipennuksen aikana esiintyvä visuaalinen sekasotku näyttää sen, etteivät tietokone-efektit aina takaa laatua. Nippelitietona on pakko myös mainita, että tämä elokuva oli alunperin kuvattu puhtaasti käytännön efektien voimalla, mutta jostain kummallisesta syystä studio päätti muovailla siitä mielummin digiversion.
Vaikka elokuvan tarjoama tarina seuraakin suurimmaksi osaksi samanlaisia käänteitä ja ratkaisuja, joita edeltäjä meille jo aiemmin tarjosi, itse hahmot jäävät jopa yllättävän etäisiksi hahmovetoisemmasta konseptistaan huolimatta. Heiltä selkeästi puuttuu se vahva toverillisuus ja kemia, mikä vaikuttaakin investoitumiseemme niin keskeisesti. Vaikka elokuva tavallaan ajaakin asiansa sillä osa-alueella, pintaa syvemmälle se ei oikein onnistu sukeltamaan.
Tälläkin The Thing -elokuvalla on paikka sydämessäni, mutta täysin eri syistä kuin John Carpenterin versiolla. Esiosa on keskinkertainen, vaikka viihdyttävää osaakin paikoitellen olla. Yhteydet edeltävään elokuvaan ovat mielettömän upeat ja siitä arvostan elokuvaa suuresti, sillä yhdistäviin yksityiskohtiin on selkeästi nähty vaivaa. Valitettavasti elokuva jää kuin jääkin brutaalisti edeltäjänsä varjoon tavoitellessaan visuaalista ylivoimaisuutta. Näyttäähän elokuva tavallaan miellyttävältä, mutta rakenteellisesti se jää valitettavan vajaavaiseksi. Potentaalia loistavaan elokuvaan on olemassa, mutta laiskahko lähetymistapa konseptiin pilaa tämän mahdollisuuden kokonaan.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 4.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti