Luojat: Mike Flanagan
Pääosissa: Victoria Pedretti, Oliver Jackson-Cohen, Amelia Eve,
T'Nia Miller, Rahul Kohli, Tahirah Sharif, Amelie Bea Smith,
Henry Thomas, Benjamin Evan Ainsworth, Kate Siegel,
Catherine Parker, Carla Gugino, Alex Essoe
Genre: Draama, Kauhu, Mysteeri
Jaksoja: 9
''Dead doesn’t mean gone.''
Lähes täydellisen The Haunting of Hill Housen jälkeen on aika siirtyä uuteen kartanoon ja sen tuomiin kauhuihin. Netflixin The Haunting of Bly Manor perustuu löyhästi Henry Jamesin kirjoittamaan kauhunovelliin ''The Turn of the Screw'' vuodelta 1898. Se toimii myös hyvin suosituksi nousseen The Haunting -antologiasarjan toisena tuotantokautena, joka ei muuten ole missään tekemisissä edeltäjänsä kanssa, vaan lukeutuu vain yksinkertaisesti suurempaan sarjakokonaisuuteen, jota tulemme luultavasti kokemaan vielä jonkin aikaa - ainakin toivottavasti...
Sarjan luojana toimiva Mike Flanagan on noussut vakuuttavan sarjansa avustuksella potentiaaliseksi tekijäksi kauhun genressä, eikä turhaan. The Haunting on Hill Housen jälkeen mies pääsi kokeilemaan taitojaan Stephen King -filmatisaatioiden äärellä, kun hän otti vastuukseen tehdä Doctor Sleep -jatko-osan Stanley Kubrickin kauhuklassikolle Hohto. Vaikka mitä mieltä yleisö olisikaan itse elokuvasta, ohjaajan kyvyistä voi olla epäilystäkään.
Nyt luvassa olisikin sitten maailmanlaajuisesti odotettu uusi tuotantokausi, joka ainakin toivon mukaan onnistuisi tarjoamaan edes osittain sen, mitä edeltäjä katsojilleen muovasi. Odotukseni toista tuotantokautta kohtaan olivat suhteellisen korkealla, mutta yritin silti parhaani mukaan lähteä mahdollisimman avoimin mielin katsastamaan uutta tarjontaa luomatta samalla turhaan perättömiä ennakko-odotuksia materiaalin suhteen. Onnistuiko The Haunting of Bly Manor säväyttämään minua omaperäisyydellään vai alkoiko se jo vajoamaan puhtaaksi kopioimiseksi?
Kokeneempi nainen kertoo kummitustarinan häävieraille ajankuluksi, jossa Dani Clayton, nuori opettaja, palkataan kokopäiväiseksi hoitajaksi ja yksityisopettajaksi Bly-kartanoon. Pitkään pölyttynyt työpaikkailmoitus revitään vihdoin seinältä ja nainen aloittaa työnsä kartanossa. Siellä hän tutustuu kahdeksanvuotiaaseen Floraan, hänen isoveljeensä Milesiin, kartanon kokkiin Oweniin, talonmieheen Jamieen, sekä taloudenhoitajaan rouva Groseen. Pian pestinsä aloittamisen jälkeen hän kuitenkin huomaa, miksi kartano on pitänyt muut työpaikkahakijat etäällä...
Sarja alkaa hyvin erkoisella tavalla. Tarina nimittäin alustetaan kertomuksena kuin Titanic-elokuvassa konsanaan. Vanhempi nainen vierailee tuttujensa hääjuhlissa ja päättää kertoa vieraille tarinan Bly-kartanosta ja sen lähettyvillä vaanivista kauhuista. Ainakin alun perusteella se saattaa tuntua hiukan erikoiselta tavalta aloittaa tarina ainakin rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, mutta kaikella on tarkoituksensa - myös tällä ratkaisulla.
Carla Gugino toimii tarinassa kertojana. Hän tuo tarinaan tietyn sortin poeettisuutta ja rauhallisuutta, mitä emme välttämättä aluksi kovinkaan paljoa arvosta, mutta johon tulemme kuitenkin pian tottumaan, mitä pidemmälle sarjassa etenemme. Edeltäjänsä tapaan sarja käsittelee hahmot jakso jaksolta yksitellen syventyen enemmän heidän menneisyyteensä. Toki, kokonaiskuva etenee jatkuvasti eteenpäin taustalla, mutta itse keskittyminen siirtyy ainakin alussa hahmosta toiseen avaten erilaisia näkökulmia ja muita yksityiskohtia itse hahmoista, sekä ympäröivästä ympäristöstä.
Mestarillisen The Haunting of Hill Housen jälkeen on ihan odotettavaakin, että massiiviset saappaat saattaisivat jäädä vääjäämättömästi turhan isoiksi täytettäväksi. Ollakseni kuitenkin täysin rehellinen kanssanne, yllätyin siitä, kuinka hyvin toinen tuotantokausi - edeltäjäänsä verrattuna - pitää pintansa pitkin kestoaan. Toki, se ei yllä edeltäjänsä tasolle kovinkaan monella tasolla, mutta se ehdottomasti ajaa asiansa omana hengittävänä kokonaisuutenaan.
Kun The Haunting of Hill House toimi niin selkeästi kauhun genren puolella, Bly Manor nojaa täysin uudenlaiseen lähestymistapaan ja -tyyliin - jännityspainoitteiseen rakkausdraamaan. Ymmärrettävästi monet katsojat saattavat pettyä pahasti materiaalin sisällöstä, sillä se ei päällepäin vaikuta kovinkaan pelottavalta. The Haunting of Bly Manorin kauhu kytee kuitenkin pinnan alla hahmojen mielien syövereissä. Nämä hälvenevät muistot, sekä proggressiivisesti vahvistuvat traumaattiset kokemukset puskevat mielen perukoilta ja heijastuvat merkillisin tavoin ympäristöön.
Vaikka sarja ei varsinaisesti pelottava olisikaan, se tarjoaa paljon sydäntä ja sitä särkeviä tapahtumia katsojan koettavaksi. Hahmot eivät ole välttämättä yhtä mukaansatempaavia ja moniulotteisia kuin ensimmäisellä tuotantokaudella, mutta heihin pystyy siitäkin huolimatta investoitumaan syvällisellä tasolla, mitä pidemmälle tarinassa etenemmekään. Yliluonnollisuus taas tekee sarjasta astetta jännittävämmän ja mielenkiintoisemman vastaanotettavan, mitä ilman olisi voinut olla hiukan hankalaa innostua materialista sellaisenaan.
Tarina keskittyy suurimmaksi osaksi Bly-kartanoon ja sen tarjoamiin mysteereihin. Se koostuu monista kiehtovista ja omaperäisistä ideoista, joita ohjaaja Mike Flanagan ja kumppanit yrittävät parhaansa mukaan yhdistellä pitkin sarjaa. Se joutuu ajoittain poikkelehtimaan rajusti tarinakaarien välillä yhdistääkseen ne luontevasti yhdeksi sujuvaksi kokonaiskuvaksi. Loppua kohden sarja joutuu myös selventämään muutamia yksityiskohtia katsojalle, jotta kokonaiskuva olisi mahdollisimman selkeä ja ehjä.
Toki, on hiukan alisuorittavaa kertoa asiat sellaisenaan suoraan katsojalle, mutta mielestäni itse tyyli, jolla ohjaajat asian tuovat esille, on hyvin vangitseva ja jopa poeettinen. Pitkin sarjaa on piilotettu paljon vihjeitä ja viitteitä mahdollisuuksista, joita konsepti pitää sisällään ja yllättävänkin mainiosti se onnistuu lopulta nitomaan ne yhteen omaksi ehjäksi kokonaisuudekseen. Jännitys alkaa loppua kohden kiristymään ja Bly-kartanon asukkaiden kohtalot vangitsevat katsojan mukaansa.
Teknisesti sarja on edeltäjänsä tapaan mainio taidonnäyte etenkin visuaalisesta näkökulmasta katsottuna. Kuvaus on monipuolista ja aistikasta, eikä värimaailma petä syvyydellään. Mike Flanagan on selkeästi ottanut oppia alan aatelistolta, sillä sarjan visuaalinen tyyli ajoittain muistuttaa löyhästi Stanley Kubrickin visionääristä silmää. Onneksi sarja ei käytä tätä tyyliä jatkuvasti hyväkseen, vaan yrittää parhaansa mukaan löytää myös oman monipuolisen ja muovautuvan identiteettinsä.
Musiikista täytyy sen verran kyllä sanoa, että kun kuulin sarjan tunnusmusiikin ensimmäistä kertaa ensimmäisellä tuotantokaudella, rakastuin siihen heti ja ehdottomasti. Siinä vain tuntuu olevan jotain niin kummittelevan kaunista ja traumaattisen dramaattista, mikä tekee siitä niin erityisen ja muistettavan. Se vain yksinkertaisesti jää soimaan silmukkana pään sisälle pitkäksi aikaa katsastuksen jälkeenkin, eikä siihen myöskään kyllästy ollenkaan.
The Haunting of Bly Manor ei yllä edeltäjänsä mestarillisuuteen, mutta tarjoaa hyvin omalaatuisen ja erilaisen kokemuksen uudenlaisella lähestymistavallaan. Roolisuoritukset ovat erittäin laadukkaita ja uskottavia. Hahmot paistavat upeasti näyttelijöiden kasvoista, eikä teennäisestä suorittamisesta ole tietoakaan. Vaikka kaikki ovatkin mainoita sarjassa, täytyy minun nostaa kuitenkin lapsinäyttelijät Amelie Bea Smith ja Benjamin Evan Ainsworth, jotka ovat erinomaisia pitkin sarjaa. Myös Peter Quintia esittävä Oliver Jackson-Cohen vakuuttaa varteenotettavuudellaan.
Sarja tarjoaa pari hyytävää hetkeä, mutta ei valitettavasti sen enempää. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä materiaali keskittyy niin kokonaisvaltaisesti rakkauspainoitteiseen draamaan. On siis ihan ymmärrettävää, että sarjan kauhu on enemmänkin psykologista, eikä niin reaktiopainoitteista. Uskon, että monet saattavat pettyä sarjan melodramaattiseen otteeseen ennemmin tai myöhemmin, mutta itselleni se tarjosi kuitenkin paljon hyvää. The Haunting -antologiasarjan toinen tuotantokausi on täynnä sydäntä ja syvällisiä ajatuksia, jotka varmasti pistävät jokaisen miettimään läheisimpiään kaiken loputtua. Mainio kausi, mainiolle sarjalle ja toivon sen jatkuvan vielä pitkään.
Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 10.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti