Silent Hill (2006) - arvostelu



Ohjaus: Christophe Gans
Pääosissa: Radha Mitchell, Sean Bean, Laurie Holden,
Deborah Kara Unger, Kim Coates, Tanya Allen, Alice Krige,
Jodelle Ferland, Colleen Williams, Rob Gabriel, Eve Crawford
Genre: Kauhu
Kesto: 2 tuntia 5 minuuttia

Seuraavaksi otammekin käsittelyymme kauhuelokuvan, joka oli muistaakseni ensimmäinen näkemäni kauhuelokuva koskaan. Sillä on aina paikka sydämessäni ja muistan sen aiheuttamat traumat ikuisesti. Silent Hill perustuu Konamin hyvin menestyneeseen samannimiseen kauhuvideopeliin, joka kylväsi pelkoa maailmanlaajuisesti monien vuosien ajan. Elokuvan suunnitteluvaihe alkoi jo 2000-luvun alussa, kun ohjaajana toimiva Christophe Gans yritti saada lupaa konseptin käyttämiselle.
 
Noin viiden vuoden taistelemisen jälkeen mies sai vihdoin mahdollisuuden vakuuttaa Konamin johtokunnan videohaastattelussa elokuvansa pätevyydestä ja uskollisuudesta alkuperäismateriaalia kohtaan. Luvat myönnettiin ja elokuvan tuotanto pistettiin vihdoin aluilleen. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat hyvin odottavaiset, vaikka tiedostinkin sen mahdollisen kökköisyyden. Onnistuiko Silent Hill olemaan yhtä efektiivinen kuin ennen vanhaan vai alkoiko ajan hammas viedä siltä liikaa varteenotettavuutta?


Rose ja Chris Da Silvan adoptoitu tytär Sharon potee vaarallisia unissakävelykohtauksia, joiden aikana hän useasti mainitsee Silent Hill -nimisen kummituskaupungin. Epätoivossaan rypevä äiti päättää viedä tyttärensä pahamaineiseen kaupunkiin etsimään vastauksia. Matkalla Silent Hilliin Rose ja Sharon törmäävät huolestuneeseen poliisiin, joka seuraa heitä aavekaupunkiin. Paikan päällä kolmikko huomaa kuitenkin juuttuneensa vaihtoehtoiseen todellisuuteen, jota ympäröi tuhka, erilaiset hirviöt ja kultistit. Samaan aikaan kun Chris etsii vaimoaan ja tytärtään oikeassa todellisuudessa, Rose alkaa tutkimaan tyttärensä menneisyyttä ja löytääkin hänen hirvittävän yhteyden kaupunkiin.

Silent Hill on jopa valitettavan ristiriitainen tapaus kaiken kaikkiaan. Vaikka itse konsepti onkin hyvin kiehtova jo paperilla, elokuvassa on paljon oleellisia yksityiskohtia, joiden yli hypitään aika rankallakin kädellä. Tarina alustetaan hyvin nopeasti ja ohjaaja Christophe Gans hyppää heti asian ytimeen jo ensiminuuttien aikana. Näemme jo ensimmäisen kohtauksen aikana, mitä perheen tytär käytännössä potee ja kuinka vaarallista se voi pahimmillaan olla. Niukan ''läheltä piti'' -tilanteen jälkeen Rose päättää tehdä asialle jotain ja lähteä etsimään vastauksia tyttärensä ahdinkoon Silent Hillin aavekaupungista.


Mikä tekee tästä aloituksesta hyvin riskialttiin, on sen pinnallisuus, joka varjostaa elokuvan hahmoja ikävällä tavalla. Emme alkuun pääse heihin kunnolla käsiksi, sillä emme oikein tiedä heistä mitään oleellista. Toki tiedostamme sen, että perheenjäsenet ovat keskenään hyvissä väleissä - ja että he todellakin välittävät toisistaan, mutta varsinaista sidettä emme kuitenkaan saa heihin punottua. Tämän jälkeen tiemme vie kuitenkin Silent Hilliin, jossa elokuva alkaa vihdoin saamaan lisää eloa. Paikan päällä Sharon katoaa kolkon kaupungin uumeniin ja Rose lähtee etsimään tätä heitä seuranneen poliisin Cybil Bennettin kanssa.

On hienoa nähdä, kuinka mysteerinen ja johdatteleva elokuva on tarinansa puolesta. Se ei heti kättelyssä pelaa korttejaan pöytään saadakseen katsojan ymmärtämään tätä karmivaa aavekaupunkia ja sen eriskummallista luonnetta, vaan pikemminkin yrittää vaania taustalla ja saada katsojan spekuloimaan mahdollisia vastauksia. Silent Hill on kaupunki, jossa tuhkaa sataa, eikä sumu hälvene. Autiot rakennukset ja tuhotut kadut rakentavat kolkon ilmapiirin, joka imaisee katsojan kuin katsojan eristäytyneen kaupungin kitaan. Ei ainoastaan, että paikka vaikuttaa kokeneensa maailmanlopun, mutta eristäytyneisyyden tuntee luissaan asti.


Tarina selkeästi seuraa videopelimäistä kaavaa, jossa Radha Mitchellin esittämä päähahmo Rose joutuu etsimään vihjeitä ja saa pieniä palapelin palasia tietoonsa etenemällä pelastusretkellään eteenpäin. Emme päähahmomme tapaan tiedä, mitä edessä odottaa, mikä tuo mukavasti lisää jännitystä ja mysteerisyyttä elokuvaan mukaan. Silent Hill muuttuu pimetessään kauhistuttavien kokemuksien leikkimaaksi, jonka otteeseen ei toivoisi kenenkään joutuvan. Toisiaan iljettävämmät olennot alkavat kumpuamaan kaupungin sisältä ja pelastuspartion on löydettävä nopeasti keinot selviämisensä takaamiseksi.

Vaikka fantastiset aspektit toimivat elokuvassa erinoimaisesti, jää mielenkiintoinen mytologia ikävästi alkutekijöiihin. Konsepti on itsessään hyvin rikas ja moniulotteinen kokonaisuus, joka tempaa vakuuttavasti mukaansa mitä vilkkaimman mielikuvituksen johdosta, mutta kun sitä käytetään käytännössä vain visuaalisen näyttävyyden ja reaktiopainoitteisen tuntemusten tehostamiseksi, sen vaikutus hälvenee astetta heikommaksi. Vaikka hahmot joutuvatkin kovasti ponnistelemaan kaupungin yliluonnollisuuden edessä, näitä painajaismaisia hirviöitä käytetään suurimmaksi osaksi vain kannattajien miellyttämiseksi.


Visuaalisesti elokuva on erittäin kokeilunhaluinen ja mahtipontinen luonteeltaan. Vaikka kohtaukset osaavatkin olla ajoittain hyvin näyttäviä, niiden epäaitous muistuttaa useasti videopelimäistä toteutusta. Tavallaan on hienoa kokea tämä upea maailma ikään kuin videopeligrafiikoiden kautta, mutta samaan aikaan se vie ikävästi uskottavuutta elokuvalta itseltään. Vaikka kaikki artistiset ratkaisut eivät olisikaan parhaimmasta päästä, arvostan paljon sitä, että tekijät yrittävät pitää kokonaisuuden visuaalisesti kiinnostavana ja monipuolisena, sekä suht uskollisena alkuperäismateriaalille.

Kuten aiemminkin mainitsin, Silent Hillissä vaaniva ilmapiiri välittyy näytön puolelle hyvin synkkänä ja painostavana vastaanotettavana. Elokuvan tarjoamat teemat ovat vaativia ja efektiivisiä ajatuksenkin tasolla. Vaikka paikan mytologia onkin hiukan liioitteleva luonteeltaan, saamme kuitenkin lopulta selville, että miksi Sharon on niin sidoksissa Silent Hilliin. Siteen alkuperä käy hyvin järkeen kokonaiskuvan paljastuttua ja se on perimmiltään jopa yllättävän kiehtova viritelmä kaiken kaikkiaan. Se ei myöskään onneksemme sorru kliseisten käänteiden tai yksityiskohtien piirittämäksi, minkä vuoksi elokuva pitää katsojan kiinnostuksen yllä suhteellisen moitteettomasti loppuun asti.


Silent Hill on keskiverto elokuva, joka on ehdottomasti hyvin kiehtovaa seurattavaa materiaaliltaan, mutta joka ei kuitenkaan ihan osu maaliinsa rakenteellisten yksityiskohtiensa valossa. Elokuvassa tuntuu olevan enemmän materiaalia kuin aikaa käytettävänään. Se on muutenkin jo suhteellisen pitkä videopeliin perustuvaksi elokuvaksi, joten yhtään pidemmäksi sitä ei olisi voinut venyttää. Uskaltaisin kuitenkn väittää, että tämä konsepti toimisi paremmin sarjan muodossa, koska sen mytologia on hyvin laaja kokonaisuus koettavaksi.
 
Kaikkia aspekteja ja teemoja ei pystytä supistamaan järkevästi yhteen elokuvaan ja se näkyy lopputuloksessa. Se osaa olla viihdyttävä ja paikoitellen toimiikin hyvin mukaansatempaavana seurattavana, mutta ylikuormitettu materiaali vesittää sen vaikutusta kuitenkin ikävästi. Silent Hill on kuitenkin miellyttävän kiehtova elokuva, joka herättää paljon ajatuksia ja tuntemuksia kestonsa aikana. Konseptilla vaan tuntuisi olevan paljon enemmänkin syvällisyyttä tarjottavanaan kuin mitä se nyt pystyi tarjoamaan tässä muodossaan.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 22.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit