Rosemaryn painajainen | Rosemary's Baby (1968) - arvostelu

Ohjaus: Roman Polański

Pääosissa: Mia Farrow, John Cassavetes, Ruth Gordon,

Sidney Blackmer, Maurice Evans, Ralph Bellamy, Victoria Vetri,

Patsy Kelly, Elisha Cook Jr, Emmaline Henry, Charles Grodin, Hanna Landy

Genre: Draama, Kauhu

Kesto: 2 tuntia 17 minuuttia

On paljon arvostettuja elokuvia, joita en ole vielä nähnyt elämäni aikana, joten nyt on aika tehdä kaivattu muutos ja ottaa seuraava kauhuklassikko käsittelyyn. Tällä kertaa luvassa olisikin Rosemaryn painajainen, josta kuulin ensimmäistä kertaa vasta myöhemmällä iällä. Vaikka elokuva olikin suuri hitti julkaisuaikoinaan, en kuullut siitä puhuttavan ainakaan tavallisten kaduntallaajien keskellä. Muutamia vuosia takaperin, kun aloin toden teolla kiinnostumaan elokuvataiteista, tämä elokuva alkoi tulemaan yhä enemmän ja enemmän esiin muiden kauhuklassikoiden varjosta ja herättämään kiinnostustani.

 

Rosemaryn painajainen on Roman Polańskin ohjaama ja käsikirjoittama kauhuelokuva, joka toimii samalla miehen ensimmäisenä yhdysvaltalaisena tuotoksena. Odotin elokuvan katsastamista innolla, vaikka en siitä kovinkaan paljoa tiennytkään ennakkoon. On siis kiehtovaa nähdä, että voisiko tietämättömyys konseptista vaikuttaa asiaan jollain tavalla. Jätin markkinointimateriaalin tarkoituksella katsastamatta mahdollisimman varteenotettavan kokemuksen takaamiseksi. Onnistuiko Rosemaryn painajainen yllättämään minut positiivisesti vai onko taika jo rauennut?

 

Rosemary ja Guy Woodhouse ovat juuri menneet naimisiin, mutta nainen ei tiedäkään vielä, että avio-onni saa pian karmivan päätöksensä. Aviomiehen ponnistelut näyttelijäuran eteen alkaa syöksemään Rosemaryn ennenkokemattoman kauhun syövereihin, kun nousujohteiseen kasvuun lähtenyt elämänlaatu alkaa saamaan mustelmia. Kun Rosemary tulee raskaaksi, hänen miehensä muuttuu oudoksi, naapurien käytös alkaa lähennellä pakkomielteistä ja normaalista elämästä tule painajaista. Hitaasti naiselle alkaa selviämään, että pahuuden siemen on jo istutettu.

 

Rosemaryn painajainen on hyvin mielenkiintoinen elokuva koettavaksi. Se hyppää heti kättelyssä asian ytimeen ja alkaa pohjustamaan hitaasti eskaloituvaa asetelmaansa katsojansa vastaanotettavaksi. Elokuvasta huokuu vanhanaikaisen elokuvan tunnelma, joka valtaa katsojan kuin katsojan hypnotisoivan hitaahkolla otteellaan ja huolellisella tarinankerronnallaan. Itse tarinahan alustetaan suhteellisen nopeasti, mutta sen rakentaminen onkin sitten hyvin miellyttävää seurattavaa.

 

Elokuva käyttää aikansa huolellisesti hyväkseen keskittymällä käsiteltäviin hahmoihin ja konseptin tarjoamiin vaativiin teemoihin. Saamme tietää paljon käsiteltävistämme hahmoistamme ja heidän motiiveistaan, mutta jokin tuntuu kuitenkin olevan jo alusta asti vinossa. Alamme Rosemaryn tapaan ihmettelemään hänen ympärillään tapahtuvia tapahtumia ja luomaan teorioita eriskummallisille kuolemille, joita tuntuu sattuvan poikkeuksellisen paljon Woodhousen pariskunnan uuden asunnon lähettyvillä.

 

Mysteerisen kerrostalon historia epäilyttää katsojaa alusta asti, sillä siitä ei oikein haluta keskustella naapureiden kesken. Asukkaat ovat vuosien mittaan tottuneet tapahtumarikkaaseen elämään ja muutoksesta parempaan ei taida olla edes tietoakaan, sillä kuolemantapaukset sen kuin jatkuvat jatkumistaan. Tuiki tavallinen arki alkaa kuitenkin pikkuhiljaa ajautumaan myrskyn silmään, kun Rosemary alkaa selvittämään tapahtumien alkuperää. Tehdessään niin hän huomaa liittyvänsä tapahtumiin tavoilla, joita hän ei uskoisi edes olevan mahdollista.

 

Elokuva on hyvin hahmovetoinen kokonaisuus, joten investoitumisen heihin ei ollut missään vaiheessa ongelma. Mia Farrow'n esittämä Rosemary Woodhouse on hyvin mielenkiintoinen hahmo, jonka mielenterveyden järkkyessä psykologiset teemat ja aito epätietoisuus alkavat kaivamaan katsojan mieltä. Pyrimme parhaamme mukaan selvittämään elokuvan aikana, että ovatko nämä tapahtumat oikeasti vain silkkaa sattumaa, määrätietoista toimintaa vai puhdasta vainoharhaisuutta. Tällä ajatuksella ohjaaja Roman Polański leikkiikin jatkuvasti ja sen vuoksi elokuva pysyykin niin kutkuttavan jännittävänä alusta loppuun asti.

 

Vaikka elokuvan tahditus tuntuukin alkuun hyvin hitaalta, ajassa hyppiminen eteenpäin on vilkasta. Se pistää alkuun silmään katsojan näkökulmasta katsottuna, mutta nopeasti siihen kuitenkin tottuu ja katselukokemus muuttuu kertakaikkisen vangitsevaksi ja hypnoottiseksi. Elokuvan tunnelma on hyvin mysteerinen ja erikoislaatuinen kaiken kaikkiaan. Hyvin lämpimästi ja onnellisesti alustettu tilanne lähtee pikkuhiljaa eskaloitumaan ja viiltävä piina, vainoharhaisuus, sekä epätoivo seuraavat tiukasti perässä.

 

Elokuva ei itsessään kovin pelottava ole, vaan se ajatus kasvavasta vaarasta ja sen aiheuttamasta psykologisesta harmista on se, mikä saa katsojan jännittyneeksi katsastuksen aikana. Tämä epätietoisuus ajaa katsojan Rosemaryn tapaan etsimään haluttuja vastauksia ja kun ne vihdoin tulevat pinnalle, toivoisimme unohtavamme ne. Materiaali osaa herättää hyvin epämiellyttäviä tuntemuksia ja ajatuksia - ja ne puhuttavat vielä kauan katsastamisen jälkeenkin. Elokuvan ikonisin hetki on syystäkin nostettu parhaimpien juonenkäänteiden joukkoon, sillä se paralysoi katsojan epäuskon saartelemaksi.

 

Rosemaryn painajainen on loistava kauhuelokuva, joka sekoittaa upeasti psykologisen kauhun painostavaan draamaan. Vaikka mitä mieltä olisimmekin ohjaaja Roman Polańskista ihmisenä, onnistuu hän erinomaisesti kyhäämään kutkuttavan kokonaisuuden omaperäisestä konseptista. Ei ainoastaan, että elokuva on teknisesti miellyttävää seurattavaa, mutta sen rakenteelliset ansiot myös puhuvat puolestaan. Vaikka kesto onkin päälle kaksi tuntia, osaa se käyttää aikansa hienosti vain olennaisiin aspekteihin. Vaikka en elokuvaa mestarilliseksi uskalla sanoa, on se kuitenkin loistava perinpohjin.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 18.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com