Happy Death Day 2U (2019) - arvostelu

 


Ohjaus: Christopher Landon
Pääosissa: Jessica Rothe, Israel Broussard, Phi Vu,
Suraj Sharma, Sarah Yarkin, Rachel Matthews, Ruby Modine, Steve Zissis,
Charles Aitken, Laura Clifton, Missy Yager, Jason Bayle
Genre: Kauhu, Komedia, Mysteeri
Kesto: 1 tunti 40 minuuttia

Mainion ensimmäisen osan jälkeen olikin aika palata kuolettavan oravanpyörän ääreen Happy Death Day 2U -elokuvan muodossa. On mielenkiintoista nähdä, mitä Blumhousen odotettu jatko-osa pitäisi sisällään, sillä konseptin mahdollisuudet olivat tässä vaiheessa jo hyvin rajoitteelliset. Pelkäsin, että elokuva tuntuisi pahimmassa tapauksessa liian samanlaiselta edeltäjäänsä verraten, mutta toivoin samalla kuitenkin ohjaajan Christopher Landonin keksivän jotain uutta kiehtovan konseptin kehittämiseksi. Oliko jatko-osa tarpeellinen alkuunkaan vai alkaako yksitoikkoisuus tökkiä ideaa jo likaa?


Opiskelijatyttö Tree joutuu tällä kertaa seuraamaan oravanpyörän pyörimistä sivusta, kun Carterin huonetoveri Ryan alkaa kokemaan merkillistä déjà-vuta. Etsiessään vastausta ongelmiin, Tree singahtaa vahingossa takaisin omaan painajaiseensa ja tilanne ei voisi enää muuttua yhtään epätoivoisemmaksi. Kun naamioitunut murhaaja palaa kampukselle terrorisoimaan uusia kohteita, Tree joutuu kiertämään aikasilmukkaa estääkseen uudlleenäynnistyneen painajaisensa, mutta mikä on takaisin pääsemisen hinta ja onko se edes kannattavaa?

Elokuva alkaa käytännössä siitä, mhin edellinen jäi. Tällä kertaa kuitenkin seuraamme Phi Vun esittämää Ryan Phania, joka joutuu helvetillisen aikasilmukan vangiksi. Huomatessaan elävänsä painajaistaan yhä uudestaan ja uudestaan, nuori mies pyytää Jessica Rothen esittämältä Treeltä apua tilanteen selvittämiseksi. Kokenut opiskelijatyttö alkaa viipymättä etsimään murhaajaa, mutta hän huomaakin hyvin pian, että tilanne onkin aivan toisenlainen tällä kertaa.


Elokuvan konseptia muunnetaan suoraan lennosta, kun Ryan saa omilla hosuvilla toimillaan siirrettyä aikasilmukan vahingossa takaisin alkuperäiseen kantajaan - Treehen. Syy aikasilmukan olemassaololle on kieltämättä hyvin mielenkiintoinen perimmiltään, vaikka onkin huikan kaukaa haettua tieteellisen uskottavuutensa puolesta. Konseptia toden teolla venytetään puolelta toiselle kiehtovin tavoin, eikä ideoista ole varsinaisesti pulaa.
 
Siitä huolimatta materiaali alkaa tuntumaan yhä enemmän ja enemmän aiempien ideoiden uudelleenkierrättämiseltä, vaikka monet yksityiskohdat - kuten esimerkiksi asetelma - ovatkin muuttuneet aikaisen juonenkäänteen seurauksena. Tietyt ratkaisut tuntuvat vain valitettavan väkinäisiltä ja se johtuukin siitä, että jatko-osassa yritetään keksiä uusia mukaansatempaavia yksityiskohtia katsojan vastaanotettavaksi, vaikka itse muotti pysyykin lähes muuttumattomana edellisestä elokuvasta.


Pystymme inhimillisellä tasolla samaistumaan Treen vaativiin koettelemuksiin ja hänen turhautumisensa on jo oikeutettua tässä vaiheessa. Kun ensimmäisessä osassa seurasimme tämän itsekeskeisen opiskelijatytön muutosta empaattisemmaksi ihmiseksi, tässä elokuvassa ei yhtä vahvaa tai emotionaalista kasvutarinaa tunnu löytyvän. Ohjaajalla Christopher Landonilla on monia ideoita, joita hän lähtee rohkeasti kokeilemaan jatko-osan aikana, mutta kun materiaali alkaa ironisesti toistelemaan itseään, on sen tärkeimpään tarjontaan vaikeampaa investoitua.

Teknisesti ja visuaalisesti Happy Death Day 2U mukailee edeltäjänsä innovatiivisia ja kekseliäitä ratkaisuja. Etenkin alkupäässä tehdyt valinnat kiehtovat katsojaa, vaikka ne ohjaavatkin mielenkiintoista konseptia lopulta uusilta poluilta takaisin tutuille ja turvallisille teille. Jatko-osa on samantyylinen toteutukseltaan, minkä vuoksi se ei enää edeltäjänsä tapaan vakuutakaan yhtä paljoa. Elokuvasta puuttuu se tiukka särmikkyys ja kokonaisvaltaisempi tasapaino, jota huokui ensimmäisestä Happy Death Day -osasta.
 

Alamme näkemään valitettavan paljon samoja uudelleenkierrätettyjä ratkaisuja pitkin elokuvaa ja lopulta jopa yllättävän vähän uutta, mikä saakin tuotoksen tuntumaan ironisesti aiemmin koetulta. Onneksemme tällä kertaa ensimmäisen elokuvan sivuhahmot saavat paljon enemmän ruutuaikaa, mikä ei ainoastaan laajenna käsitystämme tästä ympäröivästä maailmasta, mutta se tuo itse konseptiin juuri sen verran syvyyttä, että se onnistuu tempaamaan takaisin mukaansa uuden mysteerin äärelle.

Happy Death Day 2U on hyvin kiehtova idean tasolla, mutta turhan usein tämä jatko-osa turvautuu edeltäjänsä esittelemiin ratkaisuihin ja täten tuntuu ironisesti itseään toistavalta kokonaisuudelta. Vaikka elokuva pyrkiikin tökkimään katsojan inhimillisyyttä samaistuttavan emotionaalisella materiaalillaan, se tuntuu ikävästi hukkuvan tähän konseptin tarjoamaan massiiviseen kevytmieliseen pallomereen. Vaikka elokuva onnistuukin viihdyttämään katsojaa pitkin kestoaan, ei se kuitenkaan yllä millään tasolla edeltäjänsä tasolle.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 2.10.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit