Ohjaus: Sam Raimi
Pääosissa: Bruce Campbell, Ellen Sandweiss,
Richard DeManincor, Betsy Baker, Theresa Tilly
Genre: Kauhu
Genre: Kauhu
Kesto: 1 tunti 25 minuuttia
Alkuperäinen The Evil Dead on Sam Raimin ohjaama kauhuelokuva vuodelta 1981, joka toimii omassa genressään yhtenä suurimpana kulttiklassikkona kautta aikain. Vaikka elokuva tehtiinkin minimaalisella budjetilla, on se kerännyt hurjasti arvostusta vuosien aikana elokuvien harrastajien silmissä. Aikanaan sitä pidettiin hyvinkin pelottavana elokuvana, mutta tasapainotukseksi siihen lisättiin myös runsaasti huumoria.
The Evil Dead oli pitkään kielletty monissa maissa, myös Suomessa, missä se sai elokuvateatteriensi-iltansa vasta vuonna 2003. Odotukseni katsastustani kohtaan olivat odottavaiset ja toiveikkaat. Olen nähnyt elokuva kerran aiemmin, mutta nyt oli aika nähdä, että kestääkö se uudelleenkatsastamista useammankin kerran vai ei. Onko elokuva arvostuksensa ansainnut vai puhuuko nostalgia puolestaan?
Ash, Linda, Cheryl, Shelly ja Scott päättävät lähteä syrjäiselle seudulle mökkireissulleen. Nuorten siellä ollessa salaperäinen lattialuukku aukeaa, jonne Ash ja Scott menevät. He tuovat sieltä mukanaan vanhan nauhurin, Necronomicon-kirjan, haulikon, sekä rituaaliveitsen. Nuoret kerääntyvät kuuntelemaan professorin tekemän nauhan, mutta yllättäen sieltä alkaa kuulua manaamista, mikä herättää jonkin hirveän horrosunestaan.
Elokuvan tuotantoprosessi on itsessäänkin hyvin kiehtovaa luettavaa. Ohjaaja Sam Raimi, tuottaja Robert Tapert, sekä Ashia esittävä Bruce Campbell ystävineen tekivät lyhytelokuvan nimeltään Within the Woods vakuuttaakseen sijoittajia liittymään suurempaan projektiin mukaan. Turvattuaan sijoituksensa The Evil Dead -elokuvan kuvaukset alkoivat Yhdysvaltojen Morristownissa, Tennesseessä ja ne osoittaituivat lopulta hyvin epämiellyttäviksi sekä tekijöiden, että näyttelijöiden keskuudessa.
Viimeistelty tuotos herätti yllättäen tuottajan Irvin Shapiron kiinnostuksen, joka auttoi elokuvaa pääsemään vuoden 1982 Cannesin elokuvajuhliin. Stephen Kinginkin ylistäessä elokuvaa maasta taivaisiin, New Line Cinema- tuotantoyhtiö päätti hankkia itselleen levitysluvat ja loput onkin sitten historiaa. Minimaalisen budjetinkin kanssa elokuva onnistui vakuuttavasti tienaamaan miljoonia lippukassoilla. Onko elokuva sitten itsessään mistään kotoisin?
Elokuva ei aikaile tarinansa alustuksessa, vaan pistää sen heti kättelyssä täytäntöön. Viisihenkinen nuorisoporukka matkustavat autiolle mökille viettämään aikaa keskenään. He asettuvat taloksi ja alkavat pikkuhiljaa löytämään hyvin häiritseviä asioita tontilta, jotka viittaisivat pahan läsnäoloon. Odotetustikin nuoret eivät ota varoituksenmerkkejä tosissaan, mikä sitten johtaakin heidän kohtaloonsa, mutta heidän ratkaisunsa eivät tunnu kuitenkaan katsojan näkökulmasta katsottuna pakonomaisena puskemisena, vaan vähättelevänä välinpitämättömyytenä.
Seuraamme elokuvassa kuinka viaton lomailu muuttuu äkkiä veriseksi painajaiseksi. Tarina itsessään ei mitään ylivertaisia rajoja riko tai tarjoa mitään tavallisesta poikkeavaa kauhun genressä, mihin emme olisi jo tässä vaiheessa tottuneet, mutta koska se on yksi niistä ensimmäisistä suurimmista suunnannäyttäjistä genressään, sen elementtejä ja yksityiskohtia on lainailtu jopa häpeilemättömästi vuosien mittaan vastaavanlaisissa elokuvissa.
Kyllä, hahmot jäävät kuin jäävätkin auttamatta hyvin alkeellisiksi ja yksinkertaisiksi tapauksiksi, mutta elokuvalla itsellään ei olekaan kuitenkaan tarkoitus tuoda syväluotaavia tai perusteellisesti rakennettuja hahmoja hyvin suoraviivaisen tarinansa kylkiäiseksi, vaan ne toimivat ikään kuin tarinaa edistävinä työkaluina, joita käytetään vakuuttavasti tilanteen eskaloimiseen ja piinaavan kauhun luomiseen. Elokuvan tunnelma on upeaa koettavaa, eikä jännityksen rakentamisessakaan moittimista ole.
Elokuvan budjettikaan ei päätä huimaa, mutta oivallisen käytännöllisen lähestymistavan avustuksella tekijät yrittivät parhaansa mukaan saada lopputuloksesta mahdollisimman uskottavan ja epämiellyttävän. Siinä he myös suurimmaksi osaksi onnistuivatkin. Elokuvassa käytetään siis pelkästään käytännön efektejä, jotka vakuuttavat monipuolisuudellaan ja omaperäisyydellään. Vaikka ne eivät välttämättä olisikaan aina kaikista autenttisimmasta päästä rajatun budjettinsa vuoksi, ne osaavat ajaa asiansa moitteettomasti elokuvan esillepanossa.
The Evil Dead on hyvin mielenkiintoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Massiivinen nostalgia on nostanut elokuvan korkealle kauhuklassikoiden listalla, eikä syyttä. Elokuva on myös sopivan lyhyt, eikä se käy missään vaiheessa pitkästyttäväksi tilanteen jatkuvan eskaloitumisen, sekä mukaansatempaavan ja tapahtumarikkaan tarinansa vuoksi. Teos on konseptiinsa nähden hyvin kevyttä viihdettä, minkä vuoksi sen pystyy helposti katsomaan enemmän kuin kerran elämänsä aikana. Onko se mielestäni paras kauhuelokuva? Ei missään nimessä, mutta se kuuluu ehdottomasti niihin klassikoihin, jotka ovat toimineet suunnannäyttäjinä lukuisille uusille elokuvan tekijöille ja kauhun genrelle itselleen.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
ill take you back to the start
VastaaPoista