Antebellum (2020) - arvostelu


 Ohjaus: Gerard Bush, Christopher Renz
Pääosissa: Janelle Monáe, Eric Lange, Jena Malone,
Jack Huston, Kiersey Clemons, Gabourey Sidibe, Marque Richardson,
Tongayi Chirisa, Robert Aramayo, Lily Cowles, London Boyce
Genre: Kauhu, Jännitys
Kesto: 1 tunti 45 minuuttia
 
Nyt vuorossa olisi sitten hyvin kiehtova elokuva, joka ei varsinaisesti kiinnostustani nostattanut ennakkoon, mutta jonka toivoin kuitenkin onnistuvan. Antebellum on debytoivien ohjaajien Gerard Bushin ja Christopher Renzin psykologinen kauhuelokuva, joka on yhdistetty Get Out- ja Us-elokuvien tuottajiin. Kuten mainitsinkin ylempänä, odotin elokuvaa varovaisuudella ja toivoin sen tuovan jotain uutta pöytään. Onnistuiko se siinä?

Menestyksekäs kirjailija Veronica Henley jää loukkuun kauhistuttavan todellisuuden pariin, joka pakottaa hänet kohtaamaan kaikki menneisyyden, nykypäivän ja tulevaisuuden haamut kerralla. Onnistuuko nainen kestämään piinan ja kärsimyksen, ja tekemään jotain asialle ennen kuin on liian myöhäistä?
 

 
Antebellum on hyvin erikoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Alustus pohjustaa mielenkiintoisen asetelman, jota lähdetään puimaan pikkuhiljaa auki. Hyppäämme heti kättelyssä kiehuvaan veteen orjaplantaasin keskelle, joka vaikuttaisi ainakin yksityiskohtien valossa sijoittuvan menneeseen aikaan. Siellä tilanne on, kuten odotettua - hirvittävä ja painajaismainen. Tummaihoisia naisia ja miehiä sorretaan brutaalisin tavoin ja asetelma on alusta asti hyvin epätoivoinen.

Elokuva sijoittuu kahteen aikajanaan - menneisyyteen ja nykyhetkeen, jotka vuorotellen eskaloituvat yhdeksi kiehtovaksi kokonaisuudekseen. Se on alusta asti hyvin hidastempoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Jos katsoja ei ole tottunut seuraamaan vaativaa ja puuduttavaa materiaalia aiemmin, saattaa Antebellum tuntua hyvin pitkäveteiseltä kauhuelokuvalta. Siitä voi tietenkin syyttää markkinointitiimiä, joka on kyhäillyt hyvin nopeatempoiset ja mukaansatempaavat trailerit elokuvalle.
 

 
Seuraamme ensimmäisen kolmanneksen aikana, kuinka rankkaa ja raakaa elämää tummaihoiset joutuvat elämään orjaplantaasilla. Tapaamme siellä ensimmäistä kertaa Janelle Monáen esittämän Veronica Henleyn, joka on joutunut kokemaan asioita, joita ei olisi koskaan mielellään halunnut edes nähdä. Hän harkitsee karkaamista, mutta nähdessään mitä muille kiinnijääneille yrittäjille tapahtuu, jää tämä odottamaan kärsivällisesti oikeaa hetkeä suunnitelmansa täyteen panemiseksi.
 
Elokuvalla on kuitenkin pienoinen ongelma rakenteessa, mikä estää sitä täyttämään täyttä potentiaalinsa. Sen tasapainotus poikkelehtii puolelta toiselle hyppien kahden aikajanan välillä - tai niin se yrittää meille aluksi väittää. Myös aikajanoilla hyppimisen tahditus pistää katsojan turhautuneeseen tilaan, sillä juuri kun tunnumme saavan konseptista kunnollisen otteen, se muuttuu täysin. Vaikka konseptin idea ja eskaloituminen vaikuttaakin kiinnostavalta, ailahtelevan epätasainen toteutustyyli ja asettelu jättää ikävästi toivomisen varaan.
 
 
Itse juonenkäänne on paperilla aivan mieletön idea, joka etäisesti muistuttaakin minua M. Night Shyamalanin ohjaamaa The Village -elokuvaa. Sen tapaan Antebellum tarjoaa käänteen, joka toden teolla kääntää konseptin päälaelleen ajaen ensin katsojan jokseenkin harhaan. Tosin tässä elokuvassa - ainakin omalta osaltani - voin sanoa, ettei se onnistunut edes yllättämään. Ihmettelin käännettä kyllä hetken, mutta osasin arvata sen jo ennen kuin se edes paljastettiin. Ajatuksen tasolla käänne toimii moitteettomasti, mutta lopullisessa muodossaan se ennalta-arvattavuutensa vuoksi vesittyy tavallaan mitättömäksi, vaikka potentiaalia voisi olla vaikka kuinka vaikuttavaan lopputulokseen.

Antebellum osaa olla kuitenkin puhutteleva tapaus kaiken kaikkiaan. Se tarjoaa hyvin epämiellyttäviä ja vaativia teemoja katsojan vastaanotettavaksi. Elokuvan viesti on selvä kuin vesi, mutta sen vaikutus ei valitettavasti kuitenkaan pitkälle kanna, sillä tasapainotus ailahtelee pitkin elokuvan. Get Outin tapaan tässä elokuvassa on vahva rasisminvastainen konsepti, joka vesittyy erikoisten rakenteellisten ratkaisujen seurauksena valitettavan laimeaksi.
 
 
Hahmoihin pystyy investoitumaan vähintäänkin pinnallisella tasolla, mutta ei valitettavasti sen enempää. Emme vaativasta kontekstista huolimatta oikein välitä näytöllä tapahtuvasta tarpeeksi, jotta se jäisi mieleen valaistuvana kokemuksena. Roolisuoritukset ovat ympäri pöydän hyvinkin vakuuttavia, enkä voi edes varsinaisesti väittääkään muuta. Jos joku hiukan paistaa uskottavuuden läpi, niin se on Jena Malone, joka kieltämättä yliampuu roolisuorituksensa muodossa.
 
Tuotannollisesti elokuva on miellyttävän vakuuttavaa seurattavaa. Harkittu kuvaus on monipuolista ja värimaailma vaikuttavan vangitsevaa seurattavaa. Etenkin orjaplantaasilla kuvatut kohtaukset ovat hyvin aistikkaita ja vaikuttavan symbolistisia. Pidin myös aivan törkeästi Roman GianArthurin ja Nate Wonderin yhteisestä säestyksestä, joka etenkin vaikuttavassa avauskohtauksessa kuullaan kokonaisuudessaan. Kappale tuo kohtaukseen kuin kohtaukseen vainoavaa ja dramaattista tunnelmaa.
 
 
Antebellum on lopulta hyvin ristiriitainen elokuva. Sekä monet artistiset, että rakenteelliset ratkaisut olivat mielettömän upeita, mutta toiset taas valitettavan heikkoja. Elokuvasta tulee moni ehdottomasti nauttimaan, mutta itselleni tämä lopputulos jäi vain massiivisen potentiaalin hipomiseksi - eikä lopullista läpmurtoa tuntunut oikein syntyvän missään vaiheessa. Haluan ehdottomasti katsastaa tämän elokuvan vielä kertaalleen, mutta toistaiseksi se jää vain menetetyksi mahdollisuudeksi, joka olisi voinut olla parhaimmillaan jotain erityistä. Onneksi käteen jää elokuvan tarjoama upea sävellys, jota voi kuunnella yhä uudestaan ja uudestaan taukoamatta.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 12.9.2020
Lähteet: kansikuva www.filmikamari.fi, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit