Project Power (2020) - arvostelu



Ohjaus: Henry Joost, Ariel Schulman
Pääosissa: Jamie Foxx, Joseph Gordon-Levitt, Dominique Fishback,
Rodrigo Santoro, Amy Landecker, Courtney B. Vance, Colson Baker,
Tait Fletcher, Allen Maldonado, Andrene Ward-Hammond,
Kyanna Simone Simpson, Casey Neistat
Genre: Toiminta, Rikos, Scifi
Kesto: 1 tunti 51 minuuttia

Selatessani Netflixin laajaa tulevaa tarjontaa läpi, huomasin, että striimipalvelu alkaa julkaisemaan omia uusi alkuperäiselokuviaan paljon tiheämpään tahtiin kuin esimerkiksi kesällä, joten katsottavaa tulee koko ajan yhä enemmän ja enemmän. Nyt keskitymme kuitenkin Henry Joostin ja Ariel Schulmanin ohjaamaan Project Power -elokuvaan. En tiennyt kyseisestä elokuvasta ennakkoon paljoakaan, mutta kiinnostukseni nousi heti pilviin, kun kuulin Jamie Foxxin ja Joseph Gordon-Levittin tähdittävän elokuvaa etunenässä. Trailerikaan ei vaikuttanut yhtään hullummalta, joten odotukseni olivat suhteellisen korkeat Netflix-elokuvasta puhuttaessa.

Entinen sotilas Art, räppärin urasta unelmoiva teini Robin ja hyvin suoraviivainen poliisi Frank päätyvät yhdessä jäljittämään väliaikaisia supervoimia antavien vaarallisten pillereiden alkulähdettä New Orleansissa. Vaikka heillä onkin erilaiset lähtökohdat operaatioon lähdettäessä, yhtenäinen määränpää ajaa heitä työskentelemään yhdessä, jotta he saisivat pillereiden vaikutusvaltaiset kaupittelijat vastuuseen. Onko tätä itsemurhatehtävää oikeasti mahdollista viedä loppuun vai ovatko vastaan asettuvat kehittyneet ihmiset liikaa oma-aloitteiselle iskuryhmälle?


Uusi pilleri ilmestyy alamaailman markkinoille ja kysyntä kasvaa massiivisesti niiden fyysisesti tehostavien vaikutuksien johdosta. Tämä aine ei huumausaineeksi suoranaisesti lukeudu, mutta se voi tehostaa ihmistä monin erilaisin tavoin viideksi minuutiksi. Samaan aikaan se kuitenkin saattaa vaikuttaa ihmiseen myös kuolettavalla tavalla, jos sitä käyttää väärin - kuten mikä tahansa huume.

Sitä voi luonnollisesti käyttää joko hyvän- tai pahantekoon, joten riskit ovat jatkuvasti korkealla, kun aine on kaduilla vapaana. Kaikki ihmiset eivät välttämättä kuitenkaan saa supervoimia, vaan räjähtävät kirjaimellisesti pommin lailla, mikä taas johtuu yksilöllisistä geneettisistä ja kemiallisista reaktioista, joihin pillerit suoraan vaikuttavat. Kukaan ei siis voi varmuudella tietää ennakkoon, että miten pillerit heihin vaikuttavat. Riskialtis ja uhkarohkea testaus on siis ainoa keino saada se selville.


Seuraamme elokuvan aikana pääsääntöisesti kolmea hahmoa, jotka elävät erilaisissa elämäntilanteissa New Orleansin kaupungissa. Jamie Foxxin esittämä Art potee sydänsuruaan etsiessään tytärtään, jonka pillerin kaupittelijat ovat siepanneet. Mies on ottanut elämäntyökseen löytää syylliset ja etsiikin jokaista johtolankaa ottaessaan jatkuvasti yhteen pilleridiilereiden kanssa. Joseph Gordon-Levittin esittämä Frank on poliisi, joka taistelee päivittäin kehittynyttä rikollisuutta vastaan, mutta tekee sen kuitenkin ajoittain lainvastaisin tavoin asettaen uransa automaattisesti vaakalaudalle.

Mies on hyvin suoraviivainen ja aggressiivinen selkkausten selvittämisessä ja pyrkii parhaansa mukaan tuoda pillereiden valmistajat lain eteen. Dominique Fishbackin esittämä Robin taas elää epätavallista teinielämäänsä vaarallisen pillerin täyttämässä New Orleansissa etsiessään elämänsä tarkoitusta ja paikkaansa maailmassa. Taitavana räppärinä itseään pitävä tyttö ajautuu tukalaan tilanteeseen ollessaan mukana pillereiden kaupittelussa, mutta onnekseen hän on tähän mennessä selvinnyt naarmuitta. Pian näiden kolmen täysin erilaisen ihmisen tiet kohtaavat ja matka totuuden ytimeen alkaa.


Elokuvan konsepti on itsessäänkin hyvin mielenkiintoinen tapaus kaiken kaikkiaan. Maailma on muuttunut pillerin johdosta armottomammaksi ja radikaalisemmaksi, eikä helpotuksesta ole täten tietoakaan. Korruptoituneisuus on suuri ongelma New Orleansissa, sillä virkavaltaa lahjotaan suurin summin, jotta pillerin asemaa saataisiin vankemmaksi alamaailman markkinoilla. Rikollisuus pyörittää yhteiskuntaa, eikä pillereiden suosiokaan tunnu sitä faktaa horjuuttavan - päinvastoin.

Tarinaa rakennetaan mahdollisimman mukaansatempaavalla otteella alusta asti, mutta keskittymisen ailaahtelevaisuus saa alustuksen näyttämään hiukan epätasapainoiselta ja tökkivältä. Elokuvaan ei pääse heti kättelyssä käsiksi ainakaan kovin tiukasti, mutta ajan kanssa investoituminen helpottuu. Mielestäni konsepti sopisi enemmän sarjan, kuin yksittäisen elokuvan muotoon. Elokuvan aikana nimittäin tuntuu jatkuvasti siltä, että pinnan alla lymyilisi paljon enemmän syvällisempää materiaalia. Saammekin lopulta vain pintaraapaisun siitä, mitä elokuva parhaimmassa tapauksessa olisi voinut olla.


Ensimmäisen kolmanneksen aikana pyritään houkutella katsojaa näyttävin toimintakohtauksin, jotka tarjoavat kyllä monia päräyttäviä ja räikeitä visuaalisia, sekä stunttipainoitteisia ratkaisuja. Kiinnostumme elokuvan tarjoamasta materiaalista, mutta sillä kestää kuitenkin hetki lämmetä kunnolla ja lopulta päästä vauhtiin. Mitä pidemmälle elokuvassa etenemme, sitä keskittyneempää ja tasapainoisempaa jälkikin on. Loppua kohden intensiteetin ylläpito alkaa tuntumaan astetta vaikeammalta tehtävältä, kun ratkaisut alkavat hiipumaan yhä ennalta-arvattavimmille teille.

Pystymme katsojina investoitumaan hahmoihin suht moitteettomasti, vaikka kovin syvällisiä teemoja heidän matkallaan ei lukuisista yrityksistä huolimatta taklatakaan. Välitämme heistä jollain tasolla ja juuri sen verran, että toivoisimme heidän selviävän suurista koettelemuksistaan, mutta kovinkaan paljoa heiltä ei kannata kuitenkaan odottaa. Vaikka lahjakkaan Jamie Foxxin esittämä Art onkin elokuvan vetävin voima, vaikuttavat muutkin hahmot vähintäänkin kiinnostavilta tapauksilta. Valitettavasti Joseph Gordon-Levittin esittämä Frank jää elokuvassa ikävästi pimentoon, koska hän toimii jopa yllättävän pienessä roolissa tarinan edistämisen suhteen.


Robin taas hahmona sopii elokuvaan hiukan heikommin kuin muut osapuolet, mikä taas saattaa johtua pelkästään näyttelijöiden kemian puutteesta tai hahmon yksilöllisestä uniikkiudesta. Elokuvan antagonisteina toimivat Rodrigo Santoron esittämä Biggie ja Amy Landeckerin esittämä Gardner, joista ensimmäinen vaikuttaa enemmänkin sarjakuvapahikselta, kun taas jälkimmäinen aneemiselta apurilta. Uhkaa he eivät paljoakaan tarjoa päähahmoillemme, vaikka potentiaalia olisi ehkä voinutkin olla enemmän käytettävänä heidänkin tapauksessa.

Visuaalisesti elokuva on jopa yllättävän laadukasta seurattavaa. Ei ainoastaan, että se on värikäs ja räikeä, mutta kuvaus on suurimmaksi osaksi hyvin monipuolista ja vangisevaa koettavaa. Visuaaliset efektit yllättävät iskevällä ja uskottavalla luonteellaan, vaikka ajoittain ne näyttävätkin ajautuvansa kahden vuosikymmenen päähän menneisyyteen. Se taas saattaa johtua siitä, että elokuvassa on lukuisia mahtipontisia efektikokonaisuuksia, jotka on tehty kokonaisuudessaan pelkästään tietokonegrafiikkoja hyväksikäyttäen. Materiaali täten muuttuu hiukan muoviseksi ja ikään kuin videopelimäiseksi konsanaan.


Project Power on räikeä ja räjähdysherkkä toimintaelokuva, joka tarjoaa paljon viihdyttäviä kohtauksia ja monipuolisia visuaalisia ratkaisuja, mutta kompastuu ajoittain samalla alkeellisiin rakenteellisiin perusteisiinsa. Konseptissa on paljon potentiaalia, mutta saamme vain pienen maistiaisen siitä, mitä kyseinen kokonaisuus olisi voinut parhaimmillaan olla esimerkiksi syvällisemmän sarjan muodossa. Elokuva ajaa kyllä asiansa viihteenä, mutta kovinkaan paljon siltä ei kuitenkaan kannata missään nimessä odottaa.


Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 15.8.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com

Kommentit