Ju-On: Origins | 呪怨: 呪いの家 | Kausi 1 (2020) - arvostelu

Ohjaus: Sho Miyake

Pääosissa: Yoshiyoshi Arakawa, Yuina Kuroshima, Ririko,
Koki Osamura, Seiko Iwaido, Kai Inowaki, Ryushin Tei, Yuya Matsuura,
Kaho Tsuchimura, Tokio Emoto, Nobuko Sendo, Kana Kurashina
Genre: Kauhu, Mysteeri

Jaksoja: 6

Selatessani taannoin Netflixin tulevia alkuperäisnimikkeitä, sain yllättyä siitä, että yhtiö päätti ottaa hyvin suositun japanilaisen mytologian käsittelyynsä lyhyen sarjan muodossa. Vaikka Kayakon seikkailut ovat tähän asti olleet elokuven muodossa hieman ailahtelevia laadullisesta näkökulmasta katsottuna, olen nauttinut lähes jokaisesta filmatisoinnista omista syistä - paitsi pari tiettyä osaa aiheuttivat minulle suuret pettymykset.

Odotukseni sarjaa kohtaan olivat pidättäytyväiset, vaikka toivoinkin siltä salaa suhteellisen paljon onnistumisia. Kauna-elokuvat ovat olleet minulle tärkeitä nuoresta pojasta lähtien, sillä rakastin lukea erilaisista kansantaruista ja mytologioista, sekä katsoa niihin pohjautuvia elokuvasovituksia. Nyt oli kuitenkin vihdoin aika ihmetellä uutta Netflix-sarjaa ja katsoa, että onnistuvatko tekijät keksimään vielä jotain uutta jo kertaalleen läpikoluttuun konseptiin vai alkaako Kayako jo pikkuhljaa menettämään otettaan ihmisten peloista?

''Kun joku kuolee silmittömän raivon seurauksena, syntyy kirous. Se juurtuu paikkaan, jossa raivon kohde menettää henkensä. Ne, jotka pyrkivät kommunikoimaan kaunaa kantavan hengen kanssa tai sattuvat eksymään rikospaikkaan, joutuvat kirouksen raivon täyttämäksi.''

Paranormaalien ilmiöiden tutkija etsii pakkomielteisesti kirottua kotia, jossa äidille ja lapselle tapahtui jotakin kamalaa kauan aikaa sitten. Tutkiskelu johtaa häiriseviin havaintoihin ja löytöihin. Nämä löydöt taas paljastavat hyvin erikoisen yhteneväisyyden ja kaavan siellä tapahtuneiden tapahtumien välillä. Onko talo kirottu vai onko kyse jostain aivan muusta yliluonnollisesta?

Ju-On: Origins on ensimmäinen japanilainen Netflix-alkuperäissarja. Se ottaa tutun konseptin haltuunsa ja omaperäisesti yrittää muuttaa sen tuoreaksi ja ennennäkemättömäksi kokonaisuudeksi. Sarja käsittelee hyvin painavia ja häiritseviä teemoja, joita pystyy yhdistämään esimerkiksi yhteiskunnallisiin aiheisiin ja perhe-elämän petollisiin koukeroihin. Vaikka se koettaa parhaansa mukaan tuoda epämiellyttäviä aiheita pöydälle, se ei koskaan tunnu hurjan pelottavalta kokonaisuudelta.

Tunnelma on kyllä hieman kireähkö ja jännitettä onnistutaan ylläpitämään kiehtovilla ideoilla, mutta kunnollisia jännityksen purkuja emme tunnu kuitenkaan valitettavasti saavan kovinkaan useasti jopa yllättävän rauhallisen sarjan aikana. Onneksi sarja on sen verran rauhallinen luonteeltaan, ettei se pura jännitystään tyypillisien hyppysäikäytyksien muodossa, vaan harvinaislaatuisen piinaavat teemat, hirvittävät ajatukset ja häiritsevät tapahtumat nousevat hitaasti pinnalle aiheuttamaan emotionaalista rauhattomuutta katsojan mielessä.

Tarina käsittelee Kauna-elokuvien tapaan montaa hahmoa ja aikakautta, joilla pyritään pohjustamaan alustavaa asetelmaa ja täydentämään mytologisia seikkoja pala palalta saadaksemme ymmärryksemme aiheesta perille. Ensmmäisellä puoliskolla sarjan keskittyminen ohjautuu enemmän käsiteltäviin hahmoihin ja heidän massiivisilta tuntuviin koettelemuksiinsa, kun taas toinen puolisko nojaa jo astetta enemmän mytologisiin aspekteihin. Sarja vaatii katsojaltaan paljon keskittymistä, sillä tarinakaaret ja aikajatkumot risteävät tarinankerronnan aikana jatkuvasti, mikä saattaa ehkä sekoittaa joitain katsojia tai jopa turhauttaa monimutkaisen luonteensa vuoksi.

Vaikka hahmot ajavatkin rakenteellisesti asiansa sarjan keskipisteinä, sen alkupuolella tuntuu olevan hiukan vaikeuksia saada tilanne rullaamaan mahdollisimman luontevasti, sillä tarina tuntuu hiukan polkevan paikoillaan ensimmäisen puoliskon aikana. Se saattaakin valitettavasti toimia sarjan heikoimpana seikkana. Ohjaaja ei tunnu aina uskaltavan viedä ideaansa astetta syvemmälle ja tarpeeksi nopeasti, vaan kokeilee katsojan kärsivällisyyttä ja poukkoilee sivutarinoiden keskellä, tovin jos toisen, ennen kuin alkaa toden teolla toimiin. Vaikka sarja kulkeekin aikajanalla kronologisessa järjestyksessä jakso jaksolta, tarinassa hypitään aikajanalla paljon aktiivisemmin puolelta toiselle jaksojen sisällä, mikä saattaa tosiaan aiheuttaa ongelmia joillekin katsojille.

Etenkin japanilaisissa Kauna-elokuvissa käytetty omaperäinen tarinankerrontatyyli otetaan sarjassa myös käyttöön, mistä on kieltämättä tullut jo Kauna-sovituksille tyypillinen tavaramerkki. Kuten mainisinkin aiemmin, sarjan ensimmäinen puolisko keskittyy asetelmansa avaamiseen ja hahmojensa pohjustamiseen. Suuria harppauksia emme ensimmäisten jaksojen aikana tee rakenteellisesta näkökulmasta katsottuna, mutta hitaasti palava tarina alkaa kuitenkin siitäkin huolimatta pikkuhiljaa kehittymään yhä kiinnostavammaksi ja kiinnostavammaksi kokonaisuudeksi jakso jaksolta.

Sarja on siitä merkillinen tapaus, että se mukailee tyyliltään alkuperäisiä Ju-On-elokuvia. Vaikka sarja pyrkiikin olla aivan oma juttunsa ja omalaatuisella tavalla esiteltynä, sen tunnelma muistuttaa alkuperäismateriaalia erittäin paljon, mikä tuo kuin tuokin leveän hymyn kenen vain kannattajan huulille. Sarjan toinen puolisko alkaa hyvin räväkästi. Hidas ja itseään hakeva alustus alkaa maksamaan pikkuhiljaa lupauksiaan takaisin, kun tarina alkaa pikkuhljaa kasautumaan palapelin lailla paljon selkeämmäksi kokonaisuudeksi.

Tämä muutos tuntuu niin järkyttävän massiiviselta, koska ehdimme jo tottumaan ensimmäisen puoliskon aikana hitaasti ihon alle sukeltavaan piinaan, minkä vuoksi tämä yllätyksellisempi jännityksen purku tuntuukin niin rajulta ja viiltävältä näin katsojan mentaalisen kidutuksen jatkeeksi. Sarja on myös siinä mielessä omaperäinen tapaus, ettei se yritä mässäillä häiritsevillä visuaalisilla ratkaisuillaan, vaan käyttää niitä mahdollisimman hienovaraisesti ja harkitusti saadakseen katsojan kuin katsojan hyvin epämiellyttävän ja piinaavan ilmapiirin äärelle.

Graafisuutta ei sarja paljon tarjoa. Yllätyksiä tulee kyllä sen aikana muutamia, mutta harvoin. Ne ovat kyllä erityisen efektiivisiä ja häiritseviä ajatuksenkin tasolla, joten niiden kokeminen näytöllä onkin hiukan intensiivisempää omalaatuisen luonteensa vuoksi. En kuvailisi sarjaa ihan pelottavaksi kuitenkaan, vaikka kauhupainoitteinen se selkeästi onkin. Ohjaajalla Sho Miyakella on selkeästi paljon kiehtovia ideoita saada tuttu konsepti muovattua uuteen muottiin. Jossain määrin hän onnistuukin siinä mainiosti, mutta samaan aikaan hän ajoittain joutuu käyttämään jo entuudestaan tuttuja aspekteja saadakseen katsojan koukkuun.

Ideoiden pohjalta kumpuavat teemat ja konseptin luonne ovat hyvin piinaavia ja kutkuttavia koettavia, mutta materiaali itsessään ei aina tunnu uskaltavan repäistä kivuliasta laastariaan irti saadakseen kaiken efektiivisyyden irti ideoistaan. Monesti katsojaa vain kiusoitellaan erilaisilla käänteillä ja aspekteilla, mutta ne jäävät ajoittain vain harhaanjohtaviksi seikoiksi. Lopetuskin jää aivan avonaiseksi, mikä on hiukan outoa kokea, sillä vaikka tietyt tarinalliset seikat täyttyvätkin sarjan aikana, siitä jää yllättävän tyhjä olo käteen, kun tilanne jää ikään kuin ''elämään'' itsekseen.

Ju-On: Origins on lupaava alku pidemmälle Netflix-sarjalle, joka alun hakemisen jälkeen onnistuu kääntämään kurssinsa vakuuttavasti oikeaan suuntaan ja näyttää, että aiheesta pystytään vielä tekemään kiehtovia mukautuksia. Teknisesti onnistunut kokonaisuus onnistuu myös loppua kohden löytämään oman vauhtinsa ja toden teolla pääseekin toivotuille kiskoille puolen välin jälkeen. Jos ensimmäinen puolisko olisi ollut hiukan selkeämpi ja paremmin tasapainotettu, sarjan ensimmäinen kausi olisi ollut erittäin laadukas kokonaisuus kaiken kaikkiaan. Tässä muodossaan se on kyllä laadukas, mutta parantamisen varaakin on jonkin verran näin tulevaisuutta ajatellen.

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 4.7.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com