Yön ritarin paluu | The Dark Knight Rises (2012) - arvostelu

Ohjaus: Christopher Nolan

Pääosissa: Christian Bale, Tom Hardy, Anne Hathaway,

Gary Oldman, Joseph Gordon-Levitt, Marion Cotillard, Morgan Freeman,

Michael Caine, Matthew Modine, Alon Aboutboul, Ben Mendelsohn
Genre: Toiminta, Rikos, Draama

Kesto: 2 tuntia 44 minuuttia

''A hero can be anyone, even a man doing something as simple and reassuring as putting a coat on a young boy's shoulders to let him know that the world hadn't ended.''

 

Loistavan Batman Begins- ja mestarillisen Yön ritari -elokuvien jälkeen oli aika siirtyä toisen jatko-osan ja trilogian päättävän osan pariin. Vuonna 2005 Batman Begins teki sen, mitä kukaan ei olisi voinut edes kuvitella ennakkoon. Se toi DC Comics -sarjakuvista tutun ikonisen Lepakkomiehen hahmon näytölle ja teki siitä niin uskottavan kuin rajoissa oli vain mahdollista tehdä. Kolme vuotta myöhemmin valkokankaille ilmestyi trilogian keskimmäinen osa - Yön ritari, joka ei ainoastaan muuttanut koko elokuvateollisuutta, mutta antoi supersankarielokuville kirkkaan tulevaisuuden.

 

Vuonna 2012 Christopher Nolan pääsi viimeistelemään Lepakkomiehen tarinan, minkä hän aloitti seitsemän vuotta aiemmin ja odotukset elokuvaa kohtaan olivat odotetustikin megalomaaniset. Ohjaaja ei alunperin suunnitellut tekevänsä kolmatta elokuvaa luomansa maailman ympärille. Hänestä nimittäin tuntui siltä, ettei elokuvatrilogioiden viimeiset osat yleensä yllä vaaditulle tasolle, kun puhutaan kasaantuneista paineista ja odotuksista. Nolan päätti lopulta tekevänsä viimeisen elokuvan trilogiaan sillä ehdolla, että hän löytää sopivan tarinan viedäkseen kokonaisvaltaisen tarinan viimeiseen lepoonsa.

 

Yön ritari -elokuvan massiivisen suosion ja menestyksen seurauksena oli sanomattakin selvää, että trilogian päättävää odotettaisiin kuin kuuta nousevaa. Tiedostaessaan sen, ettei elokuva yltäisi mestarillisen edeltäjänsä tasoon, yritti ohjaaja pitää huolen siitä, että hänen maanläheistä realismia painottava visionsa pysyisi yhtenäisenä koko trilogian läpi viimeiseen hetkeen asti. Jos Batman Begins oli lupaavan tuottelias lippukassoilla, niin Yön ritari sai sen näyttämään jopa lasten leikiltä. Yön ritarin paluu taas onnistui toistamaan edeltävän osan tempun. Osuiko Nolan kolmatta kertaa peräkkäin päämääräänsä?

 

Kahdeksan vuotta on ehtinyt kulua Harvey Dentin kuolemasta. Miestä muistellaan lämpimästi Gothamin sankarina, joka oman tunnollisen ja tärkeän työpanoksensa avulla inspiroi ihmisiä toimimaan oikein tiukoissakin tilanteissa. Lepakkomiehestä taas on tullut uhrauksensa vuoksi lainsuojaton omankädenoikeuden harjoittaja, jota etsitään vastaamaan oletetuista rikoksistaan. Hiljaiseloa elänyt miljardööri Bruce Wayne joutuu palaamaan merkittynä miehenä takaisin eturintamalle, kun pahamaineinen gothamilaisten turmio Bane päättää ottaa kaupungin haltuunsa.

 

Yön ritarin paluu on jakanut mielipiteitä maailmalla jonkin verran, vaikka suurimmaksi osaksi palaute onkin pysynyt selkeästi positiivisena. Edellinen osa nosti odotukset sen verran korkealle, että oli hyvin vaikeaa olettaa ohjaajalta uutta täysosumaa. Sellaista tasoa ei kovin helposti voi pitää yllä etenkään tämän sortin konseptissa, joka tuntuu laajenevan yhä suuremmaksi ja suuremmaksi elokuva elokuvalta. Mitä Christopher Nolan pystyisi kuitenkin tekemään, on viedä kokonaisvaltaisen tarinansa loppuun ja mahdollisimman aukottomasti.

 

Christian Balen esittämä Bruce Wayne on onnistunut kahdeksan vuoden aikana erakoitumaan vakuuttavalla tavalla ulkomaailmasta ja sen viimeisimmistä villityksistä. Harvey Dentin kuoleman seurauksena Bruce joutui jättämään viittansa roikkumaan naulakkoon oman tulevaisuutensa ja turvallisuutensa varmistamiseksi. Rammaksi ajan kanssa muuttunut mies alkaa kuitenkin tuntea vetoa alter egoonsa - Lepakkomieheen, uuden rikollisen huuhtouduttua Gothamiin. Poikkeuksellisena taistelijana ja säälimättömänä murhaajana toimiva Tom Hardyn esittämä Bane saapuu kaupunkiin pönkittämään kieroutunutta aatettaan.

 

Trilogian päättävä osa hyppää ajassa huomattavasti pidemmälle kuin edeltäjänsä, mikä saattaisi pahimmassa tapauksessa koitua suurenmoiseksi ongelmaksi. Onneksemme ohjaaja onnistuu pitämään tuntuman käsissään, minkä vuoksi tämä aikahyppy tuntuukin niin luonnolliselta ja järkevältä siirtymältä kokonaisvaltaista tarinaa ajatellen. Bruce on jättänyt sankarin tehtävänsä taakseen pitääkseen Harvey Dentiin liittyvää valhetta yllä. Vaikka hän tiedostaakin sen, että Gothamin esikuvana vuosia toiminut edesmennyt piirisyyttäjä kääntyikin lopulta konnaksi pakon edessä, päätti hän pitää illuusiota sankarista yllä pitääkseen kaupunkilaiset inspiroituneina ja rohkeina vaikeina aikoina.

 

Kun myrsky tuntuu yltyvän ja nousevan varjoistaan, on Lepakkomiehen palattava takaisin Gothamin kaduille puolustamaan oikeudenmukaisuutta. Gary Oldmanin esittämä komisario James Gordon on tuskaillut ajatusta siitä, että hän antoi viittasankarin ottaa kaikki syyt niskaansa Dentin kuolemasta. Vaikka hän onkin pitänyt valhetta yllä, on mies usein pohdiskellut totuuden paljastamista kansalaisille. Koska Lepakkomies ei tätä olisi hyväksynyt, päätti Gordon jättää tehtävän paremmalle ajankohdalle. Vaikka kyseinen hahmo ei välttämättä viittasankarin taitoja omaisikaan, on hän toiminut sankarillisena esikuvana Gothamin virkavallalle kaikkien näiden vuosien aikana.

 

Elokuvatrilogian aikana olemme nähneet monta ikonista Lepakkomies-maailmaan perustuvaa hahmoa, jotka ovat toimineet merkittävissä sivurooleissa tarinassa kuin tarinassa. Yksi heistä on Michael Cainen esittämä Alfred Pennyworth, joka on toiminut monen vuosikymmenen ajan orvoksi jääneen Brucen järjen äänenä ja isä-hahmona. Vaikka miljardööri ei olekaan aina kokeneen holhoajansa viisaita neuvoja kuunnellut, on hän pitänyt Alfredia rakkaimpana perheenjäsenenä siitäkin huolimatta. Nyt kun paineet alkavat kasautumaan miehen harteilla, alkavat tunteetkin läpäisemään jykevän ulkokuoren läpi esille aiheuttaen monia emotionaalisesti kirveleviä hetkiä katsojille.

 

Alfredin lisäksi Brucen lähellä on pysynyt teknisenä tukena ja luottomiehenä vuosien ajan toiminut Morgan Freemanin esittämä Lucius Fox, joka varmistaa toiminnoillaan sen, että Lepakkomiehen henkilöllisyys pysyisi visusti piilossa. Wayne Enterprisesin johdossa tätä nykyä majaileva mies on onnistunut erottamaan valtavan prototyyppejä keräilevän osaston pois yhtiön laskuista, mikä mahdollistaa sen, ettei sen määrittämättömät menekit näkyisi virallisissa papereissa ja vuosittaisissa budjetin laskelmissa. Luciuksen viritelmän avustuksella Bruce pääsee toimimaan kentällä kuin aave konsanaan rahoittaessaan omaa vaarallista harrastustaan pysymällä samalla piilossa kohdevalaistukselta.

 

Elokuvassa nähdään myös Anne Hathawayn esittämä lahjakas jalokivivaras Selina Kyle, joka on lukuisista läheltä piti -tilanteista huolimatta onnistunut operoimaan kaupungin myllerryksen keskellä. Kissamaisen notkea nainen herättää Brucen huomion, kun tämä kajoaa miehen korvaamattomiin sukukalleuksiin - äidin helminauhaan. Selina yrittää aloittaa elämänsä uudestaan puhtaalta sivulta hamuilemalla rekisteriin vaikuttavaa poisto-ohjelmistoa. Tällä tavalla hän pääsisi pyyhkimään itsensä pois kaikista rekistereistä, mikä mahdollistaisi elämän täydellisen uudelleenkäynnistyksen.

 

On ollut hienoa huomata, kuinka Christopher Nolan on onnistunut nostamaan panoksia elokuva elokuvalta aivan järkyttäviin sfääreihin. Tehtävä ei ole todellakaan ollut helppo ja sen kontrollissa pitäminen on vaatinut varmasti paljon kärsivällisyyttä ja hermoja. Ohjaaja vie Brucen tarinakaaren entistä hurjempien käänteiden riepottelemaksi, jotka nostavat emotionaalista latausta vaikuttavasti elokuvan aikana. Seuraamme tilanteen eskaloituessa, kuinka mustiin pukeutuvalta yön ritarilta viedään kaikki pelikortit käsistä. Bane murtaa tauolta palanneen Bruce Waynen ja tämän murtamattoman sielun, joka vieläkin pihisee tilanteen kärjistyessä.

Koettelemukset kasvattavat kuitenkin luonnetta ja mies onnistuu selätettynäkin löytämään uusia voimavaroja uuteen feeniksimäiseen ylösnousemukseensa. Lepakkomies vihdoin saavuttaa korkeimman potentiaalinsa pelastaakseen Gothamin ja sen asukkaat monumentaaliselta tuholta. Elokuvasta huokuu asennetta ja sydäntä, mikä saa katsojan kuin katsojan innostumaan näytöllä tapahtuvasta. Vaikka Yön ritarin paluu ei välttämättä rakenteellisesti ylläkään missään nimessä mestarillisen edeltäjänsä tasoon, toimii se hyvin vaikuttavana lopetuksena vähintäänkin loistavalle elokuvatrilogialle.

 

Tunnelmaa jälleen kerran korostavat Hans Zimmerin entistä eeppisiksi muuttuneet sävellykset, jotka rytmikkäinä rummuttavat verenkierron ennätysvauhtiinsa. Roolisuoritukset ovat tässäkin elokuvassa vaikuttavalla tasolla, vaikka yhtä poikkeuksellisia vetoja ei edellisen osaan verrattuna tällä kertaa löydykään. Selina Kyleä, eli Kissanaista, esittävä Anne Hathaway tekee kelpo suorituksen, vaikka käsikirjoitus ei välttämättä kovin armollinen olekaan hänen hahmonsa suuntaan. Tom Hardy taas tekee hyvin vaikuttavan muodonmuutoksen, jota ei voi sanoilla oikeastaan mitata.

 

Hyvin omaperäiseksi versioksi rakentunut hahmo saa suurimmankin Lepakkomies-kannattajan vakuuttumaan lopputuloksesta. Ehkä elokuvan heikoimpana lenkkinä toimii virakavallan keltanokkaa esittävä Joseph Gordon-Levitt, joka ei tunnu ihan löytävän sitä oikeaa tasapainoa hahmonsa välittämiseksi näytön toiselle puolelle. Sitä nimittäin katsojana joutuu kyseenalaistamaan jatkuvasti, että kuuluuko ja sopiiko hahmo todella Nolanin visioimaan ultrarealistiseen maailmaan. Eeppisyyttä ei elokuvalta onneksi puutu, mikä välittyy näytön toiselle puolelle todellisina adrenaliiniryöpytyksinä.

 

Trilogian päättävä Yön ritarin paluu toimii loistavana päätösjaksona Christian Balen Lepakkomiehelle, joka tekee monesta tarinasta koostuvasta kokonaisuudesta oikein mainion seurattavan. Ei turhaan Christopher Nolanin elokuvatrilogiaa pidetä korkeassa arvossa elokuvarakastajien keskuudessa, sillä se tuntuu edelleenkin innoittavan alan toimijoita ja inspiroivan ihmisiä parempaan tulevaisuuteen vielä tänäkin päivänä. Antaisin mitä tahansa päästäkseni näkemään nämä elokuvat siihen aikaan, kun ne ensimmäistä kertaa julkaistiin valkokankaille. Kokemus mahtoi olla aikamoinen.

 

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 27.2.2022

Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com