Ohjaus: James Foley
Pääosissa: Dakota Johnson, Jamie Dornan, Eric Johnson,
Eloise Mumford, Bella Heathcote, Rita Ora, Luke Grimes, Victor Rasuk,
Max Martini, Bruce Altman, Kim Basinger, Marcia Gay Harden
Genre: Draama, Romantiikka, Jännitys
Kesto: 1 tunti 58 minuuttia
Hyvin heikon ensimmäisen Fifty Shades of Grey -elokuvan jälkeen olikin aika siirtyä suositun elokuvasarjan ensimmäisen jatko-osan Fifty Shades Darkerin pariin. Fifty Shades Darker on James Foleyn ohjaama eroottinen draamaelokuva, joka perustuu E. L. Jamesin kirjoittamaan samannimiseen romaaniin vuodelta 2012. Edeltäjänsä tapaan elokuva sai paljon kritiikkiä niskaansa, mutta lippukassoilla se edelleenkin menestyi heikoista arvioista huolimatta.
Odotukseni elokuvaa kohtaan eivät olleet kovinkaan korkeat ja ihan ymmärrettävistä syistäkin, mutta jatkoin kuitenkin elokuvasarjan katsomista mahdollisimman avoimin mielin, jos se osaisi vaikka yllättää minut jollain tavalla. Toivoin salaa, että tällä kertaa elokuva paneutuisi tarinaansa ja hahmoihinsa hieman huolellisemmin. Nyt kun uusi ohjaaja James Foley on ruorin takana, elokuvasarjan kääntäminen nousujohteiseksi on vielä hyvin mahdollista.
Anastasia Steele päättää jättää Christian Greyn, tämän näyttäessä sadististen halujensa pimeimmän puolen. Molemmat osapuolet yrittävät päästä suuresta menetyksestään yli, mutta toinen heistä ei kuitenkaan pysty siihen yhtä helposti kuin toinen. Kun sydänsuruista kärsivä Christian yrittää houkutella epäileväisen Anastasian takaisin elämäänsä, nainen päättää asettaa omat ehtonsa suhteelle. Voiko ristiriitainen ja monimutkainen suhde toimia vieläkään pienien muutosten avulla vai onko kaikki jo ennalta selvää?
Fifty Shades Darker on siitä erikoinen tapaus, että se lähtee liikkeelle jopa yllättävän mukaansatempaavasti. Tarinan alustus on hyvin yksinkertainen, mutta selkeä, vaikka maalaisjärkeä ja logiikkaa siltä tuntuu edelleenkin edeltäjänsä tapaan puuttuvan. Ensimmäinen kohtaus käsittelee Jamie Dornanin esittämän Christianin ankaraa lapsuutta. Mietin itsekseni jo siinä vaiheessa, että elokuva yrittää täyttää edeltävän osan puutteita, mutta se tekee sen kuitenkin hiukan erikoisella tavalla, mikä ei tavallaan edes varsinaisesti palvele hahmojen pohjustamista, vaan sekoittaa enemmänkin tarinan rakennetta heti kättelyssä.
Ana ja Christian yrittävät päästä yli ikävällä tavalla loppuneesta suhteestaan, mutta toinen heistä ei kuitenkaan tunnu osaavan päästää toisesta irti. Christian haluaa saada Dakota Johnsonin esittämän Anan takaisin itselleen. Ottaen huomioon sen, että mies käytännössä pahoinpiteli Anaa edellisessä osassa, on hyvin merkillistä, että paluu suhteen pariin ei vaadikaan muuta kuin vain kysymistä ja pientä suostuttelemista. Tietenkin, patoutuneet tunteet ja rakkaus paistavat molempien tahojen naamioiden takaa, mutta täytyy kyllä olla joko täysi idiootti tai muuten vain naiivinen tapaus, että uskoisi uuden yrityksen toimivan yhtään sen paremmin.
Fifty Shades -elokuvat pitävät sisällään edelleenkin hyvin yhteneväisen kaavan, joka tuntuu toistuvan noin viidentoista minuutin välein. Christian vakuuttaa Analle jatkuvasti, ettei hän pysty sadistisille haluilleen tai itselleen mitään, mutta omia haluja vastaan nainen päättää päästää miehen takaisin elämäänsä. Kun Christian päästää Anan takaisin dominoivaan maailmaansa, nainen suuttuu. Mies joutuu tämän jälkeen taas taistelemaan kynsin ja hampain saadakseen naisen takaisin itselleen. Tämä jatkuu niin kauan, että siihen alkaa katsojana kyllästymään ja turhautumaan hyvin aikaisessa vaiheessa.
Katselukokemuksesta tulee erittäin ennalta-arvattavaa ja puuduttavaa seurattavaa, kun tiedämme aina tasan tarkkaan, mitä seuraavaksi tulisi tapahtumaan. Tarinassa on kuitenkin jo selkeitä parannuksia aiempaan verrattuna. Hahmoja pyritään rakentamaan ja syventämään perusteellisemmalla otteella, mutta rakenteelliset ratkaisut jäävät edelleenkin erittäin heikoiksi yrityksiksi etenkin tarinankerronnallisesta näkökulmasta katsottuna. Elokuvasarjan mittapuulla tämä parannus ei todellakaan paljoa vaadi, joten se ei loppujen lopuksi edes tee suurta positiivista vaikutusta kokonaisuuteen.
Ongelmani elokuvasarjaa kohtaan liittyvät absurdilta vaikuttavaan asetelmaan ja sen erikoiseen luonteeseen. Jatko-osa yrittää tuoda uusia elementtejä sivutarinoiden muodossa, mutta vaikka nämä tarinat aukaisevat hiukan hahmojen taustaa, ne jäävät joko niin valitettavan aliravituiksi tai täysin kesken, minkä vuoksi niitä pitää enemmänkin tarpeettomina täytteinä kuin kokonaisvaltaisen tarinan tukena. Elokuva tuntuu niin surrealistisen epäuskottavalta kokonaisuudelta, eikä siihen pysty uskoutumaan millään tasolla, vaikka se yrittääkin mukailla muka oikeaa elämää.
On jopa huvittavaa seurata, että elokuva yrittää niin kovasti olla varteenotettava ja väkevä draama, mutta se tulee ulos kuitenkin vain melodramaattisena ja ylilyövänä naurettavuutena. Vaikka elokuvasarjalla olisikin potentiaalia, se alisuorittaa jatkuvasti ja massiivisesti mahdollisuuksiensa suhteen. En itse pysty sanomaan, kuinka uskollisia kyseiset elokuvat ovat kirjoille, mutta sen voin ainakin varmuudella sanoa, ettei tämäkään osa yllä edelleenkään kovinkaan varteenotettavalle tasolle materiaalinsa suhteen.
Teknisesti elokuva on edelleen oikein menevää katsottavaa. Visuaalisesti elokuva mukailee sinemaattista lähestymistapaansa hyvin uskoutuneella tavalla, mutta enempään ei rahkeet sillä tunnu kuitenkaan valitettavasti riittävän. Elokuvaan valittu musiikki on edelleen erinomaisesti aiheeseen sopivaa ja audiovisuaalinen puoli pysyy edelleenkin vakuuttavana pitkin elokuvasarjaa, mutta kaikki muu merkittävä jää kuin jääkin taas hyvin laihaksi ponnisteluksi.
Fifty Shades Darker on yhtä ristiriitainen tapaus kuin edeltäjänsä. Vaikka korjausliikkeitä yritetäänkin alkupuolella tehdä, elokuva sortuu aika lailla samoihin virheisiin kuin aiemminkin. Hyvin nopeasti mukaansatempaava luonne katoaa kuvasta ja jäljelle jää vain tyhjä kuori. Vaikka elokuva onkin parempi kuin edeltäjänsä, se jää valitettavan sieluttomaksi ja tasapaksuksi toistelemiseksi. Se yrittää tuoda konseptiinsa jotain uutta jännityspainoitteisilla kohtauksillaan, mutta ne tulevat ulos kuitenkin enemmän huvittavina kuin adrenaliinia nostattavina lisäyksinä.
Elokuvan ensimmäinen kolmannes tasapainottelee nuoralla, kun taas kaksi viimeistä rämpivät pahasti mudassa seuratessaan uskollisesti tuttua ja kliseistä kaavaansa. Fifty Shades -elokuvasarja on tähän asti ollut massiivinen katastrofi, joka vain odottaa noutajaansa. Matkamme vie kuitenkin vielä kolmanteen Fifty Shades Freed -elokuvaan, jonka pitäisi saada trilogia pakettiin, mutta onko siitä edes siihenkään?
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti