The Intruder (2019) - arvostelu

Ohjaus: Deon Taylor

Pääosissa: Michael Ealy, Meagan Good, Dennis Quaid,

Joseph Sikora, Alvina August, Erica Cerra,

Kurt Evans, Carolyn Anderson, Lili Sepe

Genre: Jännitys, Mysteeri, Draama

Kesto: 1 tunti 42 minuuttia

Sony Pictures -tuotantoyhtiön elokuvat ovat olleet hyvin ristiriitaisia ja ailahtelevia tapauksia kaiken kaikkiaan. Vuosien mittaan heille on elokuvamaailmassa kehkeytynyt maine yhtenä ahneimpana yhtiönä alalla ja tulokset ovatkin puoltaneet ajatusta vahvasti. Keskittymisemme nojaa tänään The Intruder nimiseen elokuvaan, joka on jakanut mielipiteitä rajusti elokuvakannattajien keskuudessa. Eipä sillä mitään hyviä arvioita ole ollutkaan, mutta monet näkivät siinä jotain erityistä.

Viime vuoden puolella puhuttanut elokuva vaipui kuitenkin nopeasti unholaan, etenkin Suomessa, jossa se ei saanut julkaisuaan elokuvateattereissa ollenkaan. Halusin kuitenkin katsastaa sen ihan muodon vuoksi ja katsoa, että onko vastavirran mielipiteissä jotain perää. Odotukseni elokuvaa kohtaan olivat hyvin alhaiset, mutta päätin hypätä syvään päätyyn mahdollisimman avoimella mielellä. Konseptin pienimuotoisuus ja maanläheinen luonne nosti toiveitani kuitenkin jonkin verran uskottavuudellaan, joten oli kiinnostavaa nähdä mitä elokuvalla olisi tarjottavanaan.

Yhdysvaltojen San Fransiscossa nuoripari Scott ja Annie elävät onnellisesti avioituneena. Kun Scott saa massiivisen ylennyksen mainostoimistolla, Annie pyytää häntä muuttamaan Napa Valleyyn kanssaan toiveissa perheen perustaminen. He neuvottelevat asuntokaupoista leskeksi jääneen rakennusinsinöörin Charlie kanssa ja pian solmivatkin kaupat vanhanaikaisesta tontista. Pian nuoripari kuitenkin huomaa, että Charlie ei ole lähdössä vielä mihinkään.

Elokuva esittelee hahmonsa erityisen nopeasti ja hyppää sitten suoraan asian ytimeen. Michael Ealyn esittämä Scott ja Meagan Goodin esittämä Annie lähtevät hyvien uutisten siivittämänä etsimään itselleen täydellistä paikkaa perheen kasvattamiselle ja löytävätkin taianomaisen luonnon ympäröimän tontin, jota Dennis Quaidin esittämä Charlie yrittää kaupata. Tontin esittelyn yhteydessä tapaamme eläkkeelle suunnistavan omistajan, joka on asunut talossa koko ikänsä. Mies vaikuttaa aluksi hyvin mukavalta ja helposti lähestyttävältä, mutta jokin ei vain tunnu täsmäävän yhtälön kanssa ja Scott huomaa sen jo ensitapaamisen yhteydessä.

Annie kuitenkin ihastuu upeaan taloon ja sen ympäröimään luontoon. Hän painostaa miestään solmimaan kaupat ja pari muuttaakin tontille hyvin pian sen jälkeen. Scott kuitenkin vainuaa jotain epätavallista entisessä omistajassa, mutta ajattelee kauppojen solmimisen pistävän piinaavat ajatukset unholaan. Pari aloittaa uuden luvun elämässään, mutta vanha omistaja ei tunnu olevan samalla aaltopituudella, sillä hän piipahtelee aika ajoin vierailemaan rakkaalla tontillaan ilmoittamatta siitä uusille omistajille.

Vaikka aluksi vierailemeninen tuntuukin harmittomalta toiminnalta, pari pian huomaakin, ettei mies tunnu jättävän heitä enää rauhaan. Vaikka Charlien on pitänyt muuttaa tyttärensä luokse länsirannikolle jo viikkoja sitten, hän ilmestyy tontille säännöllisin väliajoin uusien tekosyiden siivittämänä. Muuton tarkoituksena oli saada elämä onnellisen tulevaisuuden varmistamiseksi raiteilleen, mutta mutkikkaan asetelman johdosta he alkavat kuitenkin ajautumaan lukuisten ongelmien äärelle, jonka keskipisteenä on vanha omistaja.

Charlien painostava vieraileminen saa Scottin kärsivällisyyden loppumaan ja mies päättää pistää pisteen eriskummalliselle toiminnalle. Annien hyväsydäminen luonne kuitenkin asettuu vastaan ja parin välit alkavat tulehtumaan. Scott alkaa pikkuhiljaa epäilemään kuitenkin, että miehellä on paljon häiritsevämmät motiivit mielessään, minkä vuoksi hän pyytää ystäväänsä Joseph Sikoran esittämää Mikea tutkimaan Charlien epäilyttäviä taustoja. Kun paine avioparin välillä kasvaa, molempien kärsivällisyys alkaa loppumaan.

Vaikka elokuva pyrkiikin kertoa tarinansa tarpeeksi loogisella ja järkevällä otteella, se ei oikein tunnu keksivän mitään erikoista tarjottavaksi katsojalle. Se etenee hyvin ennalta-arvattavalla tavalla, eikä varsinaisia yllätyksiä tunnu tulevan vastaan missään vaiheessa. Tiedämme alusta asti, ettei Charliella ole puhtaat jauhot pussissaan, mikä koituukin lopulta elokuvan kohtaloksi, sillä itse käsikirjoituskaan ei edes yritä naamioida tätä edes jokseenkin uskottavan tai varteenotettavan alibin taakse.

Elokuvan aikana hahmot eivät tunnu käyttäytyvän tilanteen vaatimalla tavalla, mikä syö uskottavuutta roimasti. Sen vuoksi tarinaa pystytäänkin pitkittämään aivan käsittämättömin rajoihin, minkä vuoksi katsastus tuntuukin katsojan näkökulmasta katsottuna valitettavan pitkäveteiseltä ja innostamattomalta. En väittäisi, että hahmot olisivat idiootteja, mutta kuka tahansa olisi oikeassa elämässä tehnyt asialle jotain jo pienemmästäkin.

Vaikka visuaalisesti elokuva onkin oikein laadukasta ja miellyttävää katsottavaa, tarinallisesti se epäonnistuu suppean materiaalinsa ja mielikuvituksensa vuoksi. Musiikkivalinnatkin ovat hyvin eriskummalliset. Ensinnäkin ne soivat aivan liian kovalla muihin ääniin verrattuna ja toiseksi, ne eivät edes tunnu sopivan elokuvan tunnelmaan kovin hyvin. Ne vain tuntuvat vetävän katsojan jatkuvasti pois elokuvan potentiaalisen painostavasta tunnelmasta.

The Intruder on heikko elokuva, jolla voisi olla rahkeet parempaankin toteutukseen, mutta ohkaisen käsikirjoituksen, sen hävyttömän venyttämisen ja sen inspiroimattoman luonteen vuoksi, se vaipuukin ikävästi hyvin epäuskottaville teille jättäen katsojalleen hyvin imelän maun suuhun jälkeenpäin. Kuten sanoin odotukseni eivät olleet kovinkaan korkealla ja näköjään ihan syystäkin. Elokuva alkaa potentiaalisesti, mutta sortuu kliseisiin ja epäloogisiin ratkaisuihin, jotka satuttavat kokonaisuutta liikaa. Eipä siinä sen ihmeellisempää...

Kirjoittaja: Ilja Malakeev, 7.5.2020
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com