Ohjaus: Álex de la Iglesia
Pääosissa: Blanca Suárez, Mario Casas, Carmen Machi,
Secun de la Rosa, Jaime Ordóñez, Terele Pávez,
Joaquin Climent, Alejandro Awada, Jordi Aguilar
Secun de la Rosa, Jaime Ordóñez, Terele Pávez,
Joaquin Climent, Alejandro Awada, Jordi Aguilar
Genre: Komedia, Jännitys
Kesto: 1 tunti 42 minuuttia
Espanjalaiset elokuvat ovat olleet nosteessa viime aikoina, joten päätin katsastaa taas yhden elokuvan, jonka olin laittanut katsastuslistalle jo aikoja sitten. Valitettavasti se viihtyi siellä poikkeuksellisen pitkän ajan jäätyään täysin huomioni ulkopuolelle. Nyt oli kuitenkin aika tehdä asialle jotain. Konseptista tuli mieleen ''whodunnit''-tyylinen jännityselokuva, jossa hahmot pistetään pieneen suljettuun tilaan selvittämään eteen tupsahtanutta murhamysteeriä.
Kiinnostukseni elokuvaa kohtaan nousi myös huimasti, kun huomasin entuudestaan tutun näyttelijän, Mario Casasin, olevan yksi päähahmoista. Miehellä tuntuu olevan sitä tietynlaista karismaa, joka jää efektiivisesti elämään mieleen katsastuksen jälkeen. Mies vakuutti minut varteenotettavuudestaan ensimmäistä kertaa Näkymätön vieras -elokuvassa ja onnistui myös jatkamaan hyvää tekemistään uudessa Netflix-alkuperäiselokuvassa Koti. Oli siis kiehtovaa nähdä, miten tämä elokuva pärjäisi odotuksieni kanssa.
On tuiki tavallinen päivä Madridin kaduilla. Ihmisten täyttämät kadut ja vilkas tunnelma jatkuu koskemattomana, kunnes äänekäs laukaus kuuluu ja mies kaatuu paikallisen baarin eteen kuolleena. Hysteriassa ihmiset pyrkivät epätovoisesti pakoon ja etsivät piilopaikkansa läheisistä rakennuksista. Baariin piiloutuneet lukittautuvat tiloihin ja alkavat selvittämään keskenään tapahtumia, jotka alkavat muuttumaan yhä eriskummallisimmiksi ajan kanssa. Mistä tämä yllättävä luoti ammuttiin? Onko tämä terrorismia vai jotain henkilökohtaisempaa? Onko baarissa piilottelevien keskuudessa susi lampaiden keskellä vai onko kyse jostain paljon suuremmasta?
Elokuva upeasti tempaa katsojan mukaansa alusta asti yhden pitkän kamera-ajon avustuksella. Sen aikana sekä tarina, että keskeisimmät hahmot alustetaan hienovaraisella tavalla, seuraten ohimennen heidän arkipäiväänsä täydellä madridilaisella kadulla. Kaikki tähdet tuntuvat asettuvan linjaan keskenään jo ennen kuin ensimmäinen odotettu juonenkäänne iskee elokuvan alkupäässä. Kun ensimmäinen murha tapahtuu paikallisen baarin edustalla, joukko toisilleen vieraita ihmisiä piiloutuvat pikinmiten tiloihin pakokauhun vallatessa vilkkaan kadun.
Ruumiita tulee kuitenkin lisää, jolloin epäilykset heräävät ja paniikki kasvaa kontrolloimattomasti ryhmän keskuudessa. Hahmot alkavat selvittämään baarin sisällä eriskummallisien tapahtumien ja käänteiden alkuperää, mutta kun vastauksia ei meinaa löytyä, villit teoriat alkavat hahmottumaan ihmisten mielissä aivan uskomattomiksi epäilyiksi. Mistä on kuitenkin lopulta kyse?
Epävarmuus asiasta tekee konseptille hyvää alusta asti, sillä mysteeri on vahvasti läsnä tilanteen eskaloituessa radikaalisti ensimmäisen kolmanneksen aikana. Tutustumme hiljalleen käsiteltäviin hahmoihimme ja heidän erilaisuutensa pistää kyllä heti kättelyssä silmään. Murhaajan selvittäminen muuttuu nopeasti sekavaksi kaaokseksi, jonka aikana hahmot pohtivat poikkeuksellisen tilanteen todellista luonnetta. Se elää ja muuntautuu jatkuvasti joksikin aivan muuksi, kun mitä siitä tuumailisi alkuun ja se onkin elokuvan valttikortti.
On kiehtovaa nähdä, kuinka paljon ihmisten käyttäytyminen muuttuu uhatussa ja epätietoisessa tilassa. Tilanteen eskaloituessa radikaalisti alkutekijöistään, paineet nousevat ja tunteet kuohuvat, kun hahmot yrttävät väkisinkin saada selkoa mysteerisiin tapahtumiin. Ihmisen pakottava tarve selviytyä ei katso ihon väriä, heidän poliittista asemaa tai varakkuutta, vaan se tulee kaikilla luonnostaan. Kaikilla on oma tapansa käsitellä uhkaavia tilanteita. Kun talossa vallitsee luonnon lait, kaikki voi olla mahdollista.
On huvittavaa ajatella, että tämä baarissa ensimmäisen murhan jälkeen sijoittuva sotku saadaan aikaiseksi sinne vangeiksi jääneiden ihmisten toimesta, kun he itse epätietoisuudessaan aiheuttavat konflikteja välilleen ja alkavat ottamaan räjähtävästi yhteen keskenään. Ahneus on kuitenkin aina ollut ihmisen suurin pahe ja se näkyy myös tässäkin asetelmassa hyvin keskeisesti. Se kontrolloi monia tahoja tekemään hyvin epärationaalisia ja itsekkäitä ratkaisuja oman turvallisuutensa takaamiseksi.
Elokuva myös kommentoi provosoivasti yhteiskunnallisia teemoja ja luokkaerottelun kiperiä kysymyksiä, jotka siivittävät erimielisyyttä hahmojen välille. On kiehtovaa nähdä, kuinka näinkin ylilyövä asetelma ottaa niin uskottavan näkökulman käsiteltäviin asioihin. On myös kiehtovaa nähdä, kuinka valtio käsittelee tietynlaisia tapauksia ja mitä kulisseissa oikeasti tapahtuu tilanteen eskaloituessa. Uutiset yrittävät rauhoitella kansaa valheellisilla tiedoilla, vaikka todellisuudessa tapahtumat olisivatkin paljon vakavemmat.
Roolisuoritukset ovat uskottavia ympäri pöydän ja näyttelijöiden välinen kemia toimii moitteettomasti näytöllä. Suurimpina onnistujina elokuvassa ovat ehdottomasti oikeassakin elämässä parisuhteessa olleet Mario Casas ja Blanca Suárez, jotka pitävät elokuvaa vakuuttavasti olkapäillään. Teknisesti kokonaisuus toimii moitteettomasti. Visuaalinen ilme on monipuolinen ja kokeileva ja äänimaailma uskottava.
Vaikka The Bar onkin hyvin mielenkiintoinen monestakin näkökulmasta katsottuna, ajoittain tuntuu siltä, että ohjaajalla Álex de la Iglesialla on jopa liikaakin aikaa ja mielikuvitusta käytössään. Tietyt konfliktit ja eskaloitumisen syyt ylittävät rajusti uskottavuuden rajan, mutta onneksi hahmojen välinen psykologinen taistelu vapaudesta ja totuudesta tuntuu varteenotettavalta, minkä vuoksi konsepti pysyy tarpeeksi uskottavana loppuun asti.
Elokuvassa on ehdottomasti paljon hyviä ratkaisuja ja omaperäisyyttä, joka pitää kiinnostuksen yllä ja katsojan aistit vireessä. Siitäkin huolimatta siitä puuttuu sitä kaivattua emotionaalista potkua ja sen vuoksi se ei iske ihan toivotulla tavalla takaisinmaksussaan, vaikka lopetus onkin idean tasolla hyvinkin mielenkiintoinen. Elokuvan katsoo kyllä kerran, mutta ei oikeastaan sen enempää. Se viihdyttää lyhyen kestonsa aikana, mutta ei tarjoa lopulta paljonkaan mahdollisuutta keskustelulle ja jälkipuinnille.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti