Luoja: Charlie Brooker
Pääosissa: Anthony Mackie, Andrew Scott, Miley Cyrus,
Yahya Abdul Mateen II, Damson Idris, Angourie Rice,
Nicole Beharie, Topher Grace, Madison Davenport
Yahya Abdul Mateen II, Damson Idris, Angourie Rice,
Nicole Beharie, Topher Grace, Madison Davenport
Genre: Draama, Scifi, Jännitys
Jaksoja: 3
Hyvin potentiaalisen ensimmäisen, sitäkin paremman toisen tuotantokauden, vielä sitäkin paremman kolmannen tuotantokauden ja saman tason pitävän neljännen tuotantokauden jälkeen onkin aika edetä seuraavan kauden pariin. Black Mirror-sarja koostuu lukuisista erilaisista tarinoista ja konsepteista, jossa tulevaisuus ja kehittynyt teknologia ovat jossain muodossa vaikuttamassa hahmoihin ja ympäristöön.
Jokainen asetelma ja maailmankuva eroaa toisistaan jopa yllättävän radikaalisesti ja katsojina yritämme investoitua tähän eriskummalliseen maailmaan, joka voisi ihan hyvinkin olla omamme jonain päivänä teknologian nopean kehityksen myötä. Ideat kehityksestä ja tulevaisuuden maailmasta ovat kun tavallisen kaduntallaajan suusta tuotuja kokonaisuuksia hullujen teorioiden muodossa, joita visualisoidaan parhaan mukaan sarjan aikana.
Vaikka paperilla nämä ideat kuulostavatkin älyttömän uskomattomilta ja suoraastaan älyvapailta, visualisoidessamme ne näytöllä, sarja saa kuitenkin idean kuin idean näyttämään astetta uskottavammalta ja varteenotettavammalta kokonaisuudelta. Viides kausi pitää sisällään kolme kokopitkää jaksoa ja kaikki niistä ylittävät tunnin rajan. Jokainen jakso kertoo oman tarinansa sitoutumatta toisiinsa millään tavalla. Tämä sarjan rakenne on siitä mahtava valinta tekijöiltä, että katsojana voi tarvittaessa valita halutut jaksot katsottavaksi ja silti pysyä sarjan kärryillä moitteettomasti.
Odotukseni ovat alun skeptisyydestä kääntyneet nousujohteiseen lentoon, joka tuntuu vain jatkuvasti kasvavan. Toivonkin viidennen tuotantokauden onnistuvan yllättämään minut jälleen kerran uusilla ideoillaan ja konsepteillaan. Neljännen tuotantokauden pitäessään tason edellisen tapaan korkeana, olikin kiehtovaa nähdä, että onnistuuko sarja pitämään kanttinsa vai ovatko rahkeet alkaneet pikkuhiljaa hiipumaan.
Ensimmäisessä jaksossa ''Striking Vipersissä'' opiskeluaikaiset ystävykset Danny ja Karl alkavat pelaamaan yhdessä suosikkipelinsä VR-versiota. Hyvin pian he kuitenkin huomaavat, että myöhäisillan pelisessiot johtavat odottamattomaan havaintoon. Onko pelin aiheuttama muutos merkki jostain vai onko kyseessä vain yksittäinen vahinko?
Ystävyyssuhteet voivat olla nopeita ja unohdettavia tai pitkiä ja ikimuistoisia. Joillakin ne saattavat kestää lapsuudesta asti, kun taas toisilla tiet erkanevat silmänräpäyksessä. Ne voivat jollain tahoilla olla vain pinnallista kaveeraamista, kun toiset yllättäen löytävätkin sen oikean loppuelämäkseen. Se on kuitenkin varmaa, että jokaiselta löytyy vähintään yksi ystävä, jolle voi kertoa huolensa ja tappaa aikaa puhumalla syvällisiä tai pelaamalla esimerkiksi yhteisiä suosikkipelejä.
Jakso alustaa asetelmansa esittelemällä Dannyn ja Karlin ja heidän syvää ystävyyttään nuoruusajoilta. Miehet ovat olleet parhaimpia ystäviä pitkän aikaa ja se välittyy myös varteenotettavasti heidän välisestä kemiastaan ja yleisestä käyttäytymisestään toistensa lähettyvillä. Hyvin pian alustuksen jälkeen hyppäämmekin aikajanalla muhkeat yksitoista vuotta eteenpäin nykyhetkeen, jolloin Karl on menestynyt levytysyhtiön kantava voima ja Danny onnellinen perheellinen isä.
Yahya Abdul Mateen II:n esittämä Karl on edelleenkin parempaa puoliskoaan etsivä mies, joka on kyllästynyt jatkuvien yhden yön tapaamisiin. Hän haluaa asettua aloilleen, mutta painii samalla pinnallisten tunteidensa vankina. Anthony Mackien esittämä Danny taas on mennyt naimisiin ja perustanut perheen pitkäaikaisen tyttöystävänsä Nicole Beharien esittämän Theon kanssa. Hänkin tuntuu kaipaavan jotain uutta ja säväyttävää tasapainottamaan hillittyä arkea.
Karl ostaa Dannylle syntymäpäivälahjaksi VR-setin ja siihen sopivan pelin, jota he yhdessä tapasivat pelata nuorempana. VR-teknologia on jaksossa sen verran kehittynyttä, että se ottaa pelaajan mielen haltuunsa ja istuttaa sen pelin sisälle valitsemansa hahmon virtuaaliseen vartaloon. Striking Vipers X on kaksintaistelupeli, jossa luonnollisesti viimeinen pystyyn jäänyt taho voittaa. Jakson visuaalinen toteutus on hyvin miellyttävää seurattavaa. Pelin mekaniikka mallinnetaan upeasti sekä visuaalisten, että käytännön efektien kautta. Tuntuu oikeasti ihan kuin olisimme pelin sisällä.
Seuraamme jakson aikana, kuinka molempien miesten kuvat itsestään vaipuvat ristiriitaan ja he alkavat kyseenalaistamaan omia tuntemuksiaan yhä enemmän ja enemmän. Katsojina pystymme jollain tasolla investoitumaan hahmojen itsepohdiskeluun ja muutosten käsittelemiseen, vaikka ne eivät konkreettisesti olisikaan samaistuttavia omassa tapauksessa. Vaikka tarina ajaakin asiansa, se tuntuu toistavan itseään liikaa ja tilanne alkaa jakson aikana vesittymään hyvin pitkäveteiseksi kokemukseksi lupaavan alun jälkeen.
Toisessa jaksossa ''Smithereensissä'' lontoolainen kimppakyytikuski sieppaa sosiaalisen median yrityksen työntekijän ja saa aikaan kansainvälisen selkkauksen. Mitä ihmettä mies yrittää saada aikaiseksi tempauksellaan?
Chris Gillhaney on mies, joka tienaa elantonsa kuljettamalla ihmisiä autollaan paikasta toiseen. Hänellä on tapana hakea kyytiä tarvitsevat tahot Smithereens-toimitilojen pihalta ja toivoo jonain päivänä saavansa kyytii yrityksessä toimivan työntekijän. Emme katsojina tiedä miksi hän näin tekee päivittäin, mutta hänellä tuntuu kuitenkin selkeästi olevan kyseenalaisia motiiveja harvinaislaatuisen kärsivällisyytensä ja pakottavan tarpeensa takana.
Eräänä päivänä Andrew Scottin esittämän Chrisin toive toteutuu, kun pahaa-aavistamaton Smithereensin työntekijä Damson Idrisin esittämä Jaden tilaa itselleen kyydin lentokentälle. Pian huomaamme, ettei miehellä ole puhtaat jauhot pussissaan ja tilanne lähtee kehittyessään eskaloitumaan arvaamattomille teille. Se muuttuu äkkinäisesti vauhdikkaasta sieppausyrityksestä hitaaksi ja painostavaksi jännitysspektaakkeliksi, joka pitää huolen siitä, ettei katsoja jää nuolemaan näppejään jännityksen puutteesta.
Jakso osaa olla hyvin emotionaalinen ja puhutteleva kokonaisuus. Vaikka aluksi olemmekin hieman pihalla siitä, mihin mies pyrkii, alustuksen takaisinmaksu on hyvin syvä ja efektiivinen jakson lopussa. Ikävä menneisyys painaa Chrisin mieltä ja hänen elämänsä on lähtenyt rajuun laskuun valitettavien käänteiden vuoksi. Vaikka mies on aina ollut mallikansalainen, hänen mielensä on lähtenyt hyvin riskialttiille teille vailla paluumahdollisuuksia.
Sosiaalisen median koukuttavuus on ollut puheenaiheena aina siitä asti, kun lukuisat verkkoyritykset ovat alkaneet kehittymään ja paisumaan ohjelmistojensa kanssa ihmisten arkipäiväisiksi aktiviteeteiksi. Maailmassa on monia ihmisiä, jotka eivät kestäisi päivääkään ilman puhelinta tai sosiaalista mediaa, mikä on aika pelottava ajatus itsessäänkin. Se tosin johtuu siitä, että teknologia on kehittynyt osaksi arkipäiväämme.
Sosiaalinen media on avannut ihmisille lukuisia mahdollisuuksia pitkällä tähtäimellä, mutta kaikella on kuitenkin aina oma ikävä kääntöpuolensa. Nämä ristiriidat syntyvät monen seikan yhtälöistä, jotka ovat lopulta hyvin yksilöllisiä ja henkilökohtaisia tapauksia jokaisen ihmisen kohdalla. Teknologiaa kehitetään ja päivitetään jatkuvasti näiden ristiriitojen ja ikävien sattumusten estämiseksi, mutta kaikkea ei ole kuitenkaan mahdollista estää ennalta.
Yhtälailla kuin itse elämäkin, teknologia elää, muuttuu ja kehittyy ajan saatossa. Ongelmat eivät koskaan lakkaa olemasta, sillä vastaan tulee aina uusia esteitä, mutta ne ovat kuin ovatkin osa sitä matkaa kohti parempaa tulevaisuutta. Jakso onnistuu vakuuttavasti välittämään miehen ongelman näytölle perustellen hänen kyseenalaisten motiiviensa hyvätahtoisuutta. Pystymme katsojina todellakin samaistua molempiin näkökulmiin ja näiden ajatusmaailmojen erot puhuttelevat ehdottomasti monella tasolla.
Kolmannessa jaksossa ''Rachel, Jack and Ahsleyssä'' yksinäinen teinityttö kiintyy liikaa pop-idoliinsa Ashley O:n näköiseen robottinukkeen, jonka hän saa syntymäpäivälahjakseen isältään. Samaan aikaan oikean Ashleyn elämä on hajoamassa käsiin, kun erimielisyydet ajavat artistin kontrolloimattomaan tilaan. Mistä on oikein kyse?
Vääränlainen kuva julkisuuden henkilöistä ja heidän elämästään tuntuu olevan hyvinkin yleinen ongelma maailmalla. Kaikilla ihmisillä on esikuvia, joiden elämää ja saavutuksia joko kadehtii tai jumaloi. Julkisuuden ikävät puolet eivät kuitenkaan useinmiten välity tavallisten kaduntallaajien tietoisuuteen, minkä vuoksi he tavallaan joutuvatkin elämään suljetussa kuplassa. Monet luulevat esikuviensa elämän olevan täynnä hohtoa ja loistoa, kun todellisuudessa hekin ovat vain ihmisiä, jotka painivat tavallisten ihmisten tapaan tuikitavallisisten ongelmien kanssa.
Seuraamme jakson aikana Miley Cyrusin esittämää Ashleytä, maailmanlaajuista pop-ilmiötä, joka on kyllästynyt vanhaan tyyliinsä. Hän haluaisi muuttaa sitä itsensä näköisemmäksi, mutta kun tuottavaa liiketoimintaa ympäröi tämä alkuperäinen sisäänajettu tyyli, sen muuttaminen tuntuu olevan suuri ongelma artistin liikekumppaneiden silmissä. Tämä kiivas vastakkainasettelu ajaa tilanteen hyvin epäinhimillisiin ratkaisuihin, joiden vuoksi Ashleyltä riistetään kontrolli omasta urastaan.
Angourie Ricen esittämä Rachel on jumaloinut esikuvaansa pitkän aikaa. Hän on seurannut artistin elämää päivittäin ja yrittänyt löytää oman tarkoituksensa elämästään Ashley O:n innoittamana. Kun artistin oma elämä kärsii ja tilanne alkaa kärjistymään hyvin vaaralliseksi, Rachelin pakottava tarve saada tietää Ashleyn kohtalosta lähettää hänet ja hänen siskonsa Madison Davenportin esittämän Jackin pelastusretkelle, jota kumpikaan ei pysty ihan heti unohtamaan.
Miley Cyrusin läsnäolo tuo jaksoon paljon tarpeellista tunnistettavuutta, joka pitää tarinan jokseenkin kiinnostavana. Se löyhästi, mutta yllättävän uskottavasti heijastaa laulajan oikean elämän kädenvääntöön kulissien takana, joka tuo musiikkialan varjoisan liiketoiminnallisen puolen esiin katsojien koettavaksi.
Vaikka ideassa voisi olla rutkasti potentiaalia ja ulottuvuutta, ei tarina oikein onnistu tuoda sen syvällisempiä teemoja katsojan käsiteltäväksi. Se jää ikävästi hyvin pitkäveteiseksi ja yksiulotteiseksi kokonaisuudeksi hahmojen pinnallisuuden vuoksi. Syvällisempi rakentaminen jää puolitiehen ja tämän vuoksi katsojan on vaikea saada lähes mistään kunnollista otetta. Jakson katsoo kyllä kerran, mutta sen mitäänsanomaton luonne jättää väkisinkin ikävän jälkimaun suuhun.
Laadukkaiden kolmannen ja neljännen tuotantokausien jälkeen odotukset olivat luonnollisesti korkealla viidennettä kautta kohtaan. Lopputulos yllätti minut, mutta ei toivomallani tavalla, sillä kokonaisuus jää ikävästi suurien mahdollisuuksiensa ulkopuolelle. Olkoon ideat lopussa tai tekijät väsyneitä, mutta tällaisen sarjan odottaisi pystyvän paljon parempaakin etenkin, kun viimeiset kaudet ovat olleet niin varteenotettavia.
Netflixin otettua hallinnan sarjasta, laatu on noussut pikkuhiljaa hyvinkin korkealle. Valitettavasti lento tuntuu loppuvan viidenteen kauteen, jonka aikana tekijät pudottavat pallon väsyneellä ja turhan yksinkertaisella toteutuksellaan. Toivomme menestyksekkään Black Mirror -sarjan jatkuvan vielä tulevaisuudessa ja yrittävän nousta takaisin raiteilleen seuraavan kauden voimin, mutta ymmärrän kyllä, jos usko alkaa hiipumaan sijoittajilla tämän kauden jälkeen. Aika näyttää sen, mitä omaperäiselle sarjalle käy tulevaisuudessa.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, sarjan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti