Ohjaus: Liz Garbus
Pääosissa: Amy Ryan, Thomasin McKenzie, Gabriel Byrne,
Lola Kirke, Oona Laurence, Dean Winters,
Molly Brown, Miriam Shore, Ana Reeder
Genre: Draama, Mysteeri, Jännitys
Kesto: 1 tunti 35 minuuttia
On taas aika uudelle Netflix-alkuperäiselokuvalle, joka perustuu Robert Kolkerin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan ja inspiroituu oikean elämän tapahtumista. Näin trailerin Netflixin tulevissa elokuvissa ja päätin lisätä sen katsastuslistalleni. Odotuksia minulla ei ollut elokuvan suuntaan ollut ollenkaan, mutta murhamysteerien pohjalta tehdyt elokuvat ja sarjat ovat aina kiinnostaneet minua jopa yllättävän paljonkin. Toivoin kuitenkin salaa, että Netflixin yllättävän minut jollain tavalla positiivisesti, vaikka tuotos itsessään ei olisikaan välttämättä mestarillinen millään tavalla.
Kun Mari Glbertin tytär katoaa, poliisin toimettomuus ajaa naisen aloittamaan oman tutkinnan aidatussa Long Islandin kommuunissa, jossa Shannan on viimeksi nähty kuljeskelevan. Hänen etsintänsä pohjalta alueelta löytyy tusina muita murhattuja prostitoituja naisia, joiden Mari ei anna painua unholaan.
Kovasti rehkivä Amy Ryanin esittämä yksinhuoltajaäiti Mari Glbert elää kädestä suuhun kahden tyttärensä kanssa. Eräänä päivänä kodistaan muuttanut kolmas tytär Shannan soittaa äitilleen ilmoittaakseen tulevansa syömään perheen kesken, mutta ei koskaan ilmesty paikalle. Kun selviää, että tyttö on kadonnut Mari lähtee aggressiivisesti puskemaan etsiviä tyttärensä etsintöihin. Epätoivoinen nainen yrittää selvittää totuutta tyttärensä katoamisesta ja auttaa samalla poliisivoimat lukuisten selvittämättömien murhien jäljille.
Elokuvan konsepti tuntuisi käyvän paremmin dokumentaarisessa muodossa, mutta ohjaaja Liz Garbus päättää ottaa kuitenkin astetta tavanomaisemman tien perhedraaman ja poliisitutkinnan yhteisvoimin. Siinä käytetään ajoittain dokumentaarista materiaalia oikeasta tapauksesta, mikä tekee kyllä ratkaisusta paljon varteenotettavamman, mutta sen eskaloituminen ja kiinnostavuus lässähtävät hyvin pian tarinan alkamisen jälkeen.
Tarinan pohjustus on hyvin nopea ja pinnallinen kokonaisuus, joka alustaa kyllä asetelmaa tarvittavan verran keskivertoelokuvalle, mutta ei koskaan erotu puolekseen muista samankaltaisista tuotoksista. Seuraamme tutkintaa ja perheen kokemaa epätietoisuutta, jotka yhdessä pyrkivät iskemään katsojan tunteisiin parhaansa mukaan, mutta ohuen rakenteen ja sitäkin ohuempien hahmojen myötä on hyvn vaikeaa investoitua mihinkään näytöllä koettavaan.
Itse mysteeri katoamisen takana kiinnostaa katsojaa jonkin verran, mutta investoitumisprosessin ollessa niin puuduttavaa ja työlästä, se ei onnistu korkeaan potentiaaliinsa nähden vakuuttamaan katsojaa millään tasolla. Ohjaaja ei onnstunut ihan myymään asetelmaansa minulle, vaikka halusinkin uppoutua siihen syvemmin. Tämä johtuu suurimmaksi osaksi hyvin aneemisesta tunnelmasta ja poistyöntävästä tarinankerrontatyylistä, joiden vuoksi elokuva ei oikein tunnu pääsevän koskaan kunnolla vauhtiin aloituspisteestään.
Vaikka roolisuoritukset suurimmaksi osaksi ajavatkin asiansa, emotionaalista potkua kaipaava asetelma ei onnistu yltämään vaaditulle tasolle, jotta siitä voisi välittää sen enempää. Tarina on parhaimmillaan tasapaksu ja ennalta-arvattava kokonaisuus, joka etenee hyvin pidättäytyneellä ja turhan rauhallisella tempolla kohti vääjäämätöntä loppuaan. Siihen ei vain kertakaikkisesti pääse millään käsiksi, jotta pystyisimme katsojina edes alkeellisesti uppoutumaan tarinan kontekstiin ja sen lähettämään viestiin.
Lost Girls on lopulta aika mitäänsanomaton elokuva, joka ei keksi tarpeeksi mukaansatempavia tapoja ja juonenkäänteitä pitääkseen katsojastaan kiinni alusta asti. Vaikka odotuksia itselläni oli minimaalisesti kyseistä elokuvaa kohtaan, se ei edes tuntunut yrittävän vetävän katsojaansa puoleensa aneemisen tasapaksun tarinansa äärelle. Visuaalisesti elokuva on asiansa ajava, mutta jos toivoo siltä enemmän kuin vain toimivaa kameratyöskentelyä ja tylsistyttävän ankeaa tunnelmaa, niin se ei tule kyllä vakuuttamaan oikein millään tasolla.
Juuri kun olin sanonut Netflixin hairahtuvan väliaikaisesti polultaan Mark Wahlbergin tähdittämän Spenser Confidential -alkuperäiselokuvan muodossa, niin he pudottavat pallon totaalisesti seuraavalla tuotoksellaan. Vanhoja tapoja ja virheitä ei olla näköjään vieläkään onnistuttu karttamaan, mikä on ikävää nähdä viime vuoden upean tason noston tehneeltä tuotantoyhtiöltä. Lost Girls -elokuvan nähneenä voin jopa suositella keskinkertaista Spenser Confidentialia, sillä ainakin siinä elokuvassa peruspilarit ovat suurimmaksi osaksi kunnossa ja materiaali paljon mukaansatempaavampaa.
Lähteet: kansikuva www.impawards.com, elokuvan tiedot www.imdb.com, traileri www.youtube.com
Kommentit
Lähetä kommentti